LIHAVAN TARINA

Olen lapsesta asti ollut ylipainoinen.
2 vuotiaana jouduin isokasvuisuuden takia käymään säännöllisissä kontrolleissa, 3-7 kertaa vuodessa 13 vuotiaaksi asti. Joka vuosi sain juosta kaikki mahdolliset ravintoterapeutit- ylipaino lääkärit. Ja voin kokemuksesta sanoa, että se ei ole mukavaa, koska kaikki itselläni olleet ylipainoa tutkivat lääkärit olivat miltei itse anoreetikkoja, jo vanhempia ihmisiä, ja kun he puhuivat ylipainostani, olin todella ahdistunut-alistunut.

Muutenkin olen koostani huolimatta aina rakastanut urheilua, mutta nämä kontrollikäynnit pahenti ahdistusta ja paino lisääntyi vaikka en silti syönytkään oikein mitään, eli toisin sanoen, aineenvaihduntani petti stressin takia eikä pystynyt enää normaaliin toimintaan.

13vuotiaana sanoin että en enää aio käydä kontrolleissa ja että ne kontrollit siirettäisiin koulussani terveydenhoitajalle.
Painoni oli tuolloin 125kg pituus 176cm

kävin terveydenh. n. kerran kuukaudessa 13-14 vuotiaana, eli seiska ja kasi luokan ajan.
Kasiluokan keväällä kuitenkin pyysin, että pyydän itse jos haluan nähdä kriittisen elopainoni.. silloin painoin 120kg pituus 176cm

Tänä päivänä, puolivuotta tuosta mittauksesta, en ole ajatellut syömistäni, painoani, ulkonäköäni, olen kiintynyt urheiluun ja saanut siitä voimaa henkisesti ja nyt painoni on n. 105kg pituus tuo 176cm...

Eli voin huoletta itsestäni sanoa, että painon tarkkailu vain osoitti sen että odotukset olivat liian kovat, motivaationi laski. Mutta kun lopetti peiliin tuijottamisen ja hyväksy itsensä ja alkoi nauttimaan sydämen pohjasta kaikista asioista, jokaisessa asiassa on jotain hyvääkin-asenteella, se on tehonnut. ja kun pystyy näin luomaan hyvän itsetunnon, voi melkein sanoa, että paino ei helposti takaisin tule =)

Voimia meille kaikille ylipainoisille
Olemme silti täyttä lihaa ja verta ;)

Ja Hyvää Joulua =)

Tämä oli oma tarinani.. Jatkan nyt ysiluokan jälkeen urheilupainoitteiseen kouluun ja toivon itsenäistyväni joka suhteessa =)