Olen lapsesta asti ollut ylipainoinen.
2 vuotiaana jouduin isokasvuisuuden takia käymään säännöllisissä kontrolleissa, 3-7 kertaa vuodessa 13 vuotiaaksi asti. Joka vuosi sain juosta kaikki mahdolliset ravintoterapeutit- ylipaino lääkärit. Ja voin kokemuksesta sanoa, että se ei ole mukavaa, koska kaikki itselläni olleet ylipainoa tutkivat lääkärit olivat miltei itse anoreetikkoja, jo vanhempia ihmisiä, ja kun he puhuivat ylipainostani, olin todella ahdistunut-alistunut.
Muutenkin olen koostani huolimatta aina rakastanut urheilua, mutta nämä kontrollikäynnit pahenti ahdistusta ja paino lisääntyi vaikka en silti syönytkään oikein mitään, eli toisin sanoen, aineenvaihduntani petti stressin takia eikä pystynyt enää normaaliin toimintaan.
13vuotiaana sanoin että en enää aio käydä kontrolleissa ja että ne kontrollit siirettäisiin koulussani terveydenhoitajalle.
Painoni oli tuolloin 125kg pituus 176cm
kävin terveydenh. n. kerran kuukaudessa 13-14 vuotiaana, eli seiska ja kasi luokan ajan.
Kasiluokan keväällä kuitenkin pyysin, että pyydän itse jos haluan nähdä kriittisen elopainoni.. silloin painoin 120kg pituus 176cm
Tänä päivänä, puolivuotta tuosta mittauksesta, en ole ajatellut syömistäni, painoani, ulkonäköäni, olen kiintynyt urheiluun ja saanut siitä voimaa henkisesti ja nyt painoni on n. 105kg pituus tuo 176cm...
Eli voin huoletta itsestäni sanoa, että painon tarkkailu vain osoitti sen että odotukset olivat liian kovat, motivaationi laski. Mutta kun lopetti peiliin tuijottamisen ja hyväksy itsensä ja alkoi nauttimaan sydämen pohjasta kaikista asioista, jokaisessa asiassa on jotain hyvääkin-asenteella, se on tehonnut. ja kun pystyy näin luomaan hyvän itsetunnon, voi melkein sanoa, että paino ei helposti takaisin tule =)
Voimia meille kaikille ylipainoisille
Olemme silti täyttä lihaa ja verta ;)
Ja Hyvää Joulua =)
Tämä oli oma tarinani.. Jatkan nyt ysiluokan jälkeen urheilupainoitteiseen kouluun ja toivon itsenäistyväni joka suhteessa =)
2 vuotiaana jouduin isokasvuisuuden takia käymään säännöllisissä kontrolleissa, 3-7 kertaa vuodessa 13 vuotiaaksi asti. Joka vuosi sain juosta kaikki mahdolliset ravintoterapeutit- ylipaino lääkärit. Ja voin kokemuksesta sanoa, että se ei ole mukavaa, koska kaikki itselläni olleet ylipainoa tutkivat lääkärit olivat miltei itse anoreetikkoja, jo vanhempia ihmisiä, ja kun he puhuivat ylipainostani, olin todella ahdistunut-alistunut.
Muutenkin olen koostani huolimatta aina rakastanut urheilua, mutta nämä kontrollikäynnit pahenti ahdistusta ja paino lisääntyi vaikka en silti syönytkään oikein mitään, eli toisin sanoen, aineenvaihduntani petti stressin takia eikä pystynyt enää normaaliin toimintaan.
13vuotiaana sanoin että en enää aio käydä kontrolleissa ja että ne kontrollit siirettäisiin koulussani terveydenhoitajalle.
Painoni oli tuolloin 125kg pituus 176cm
kävin terveydenh. n. kerran kuukaudessa 13-14 vuotiaana, eli seiska ja kasi luokan ajan.
Kasiluokan keväällä kuitenkin pyysin, että pyydän itse jos haluan nähdä kriittisen elopainoni.. silloin painoin 120kg pituus 176cm
Tänä päivänä, puolivuotta tuosta mittauksesta, en ole ajatellut syömistäni, painoani, ulkonäköäni, olen kiintynyt urheiluun ja saanut siitä voimaa henkisesti ja nyt painoni on n. 105kg pituus tuo 176cm...
Eli voin huoletta itsestäni sanoa, että painon tarkkailu vain osoitti sen että odotukset olivat liian kovat, motivaationi laski. Mutta kun lopetti peiliin tuijottamisen ja hyväksy itsensä ja alkoi nauttimaan sydämen pohjasta kaikista asioista, jokaisessa asiassa on jotain hyvääkin-asenteella, se on tehonnut. ja kun pystyy näin luomaan hyvän itsetunnon, voi melkein sanoa, että paino ei helposti takaisin tule =)
Voimia meille kaikille ylipainoisille
Olemme silti täyttä lihaa ja verta ;)
Ja Hyvää Joulua =)
Tämä oli oma tarinani.. Jatkan nyt ysiluokan jälkeen urheilupainoitteiseen kouluun ja toivon itsenäistyväni joka suhteessa =)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olen myös ajatellut jättää peiliin tuijottelun vähenmälle.
Toivottavasti itselläni kävisi samanlailla, että paino putoaisi ajan myötä.
Kiitos tarinastasi, se vankistaa monenkin mieltä :)
Ai että joillakin olisi korvien välissä
laihtuminen?
No niinhän se kyllä on... Mutta itsekuri se on melkein tärkein
No jos naisena painat 105 kiloa niin oot kyllä sairaalloisen lihava vieläkin!!
Ja vielä murrosikäänen ?
So? Kyllä hän sen varmaan itsekin tietää. Kunhan kertoi omia kokemuksia ja tuntemuksia matkan varrelta. Itse todistat vaan, että kyllä kaikenlaiset laiheliinit käy osoittamassa sormellaan, jos ei ole tietyn arvon rajoissa.
Itsellänikin on painoa aika paljon ja bmi on sairaalloisen puolella. Ei se silti tarkoita sitä, että vain löhöäisin ja mässäilisin. Liikun aika paljon ja syön terveellisesti. Olen hyväkuntoinen ja lihaksikas, vaikka painoa onkin. Eivät kaikki liho mässäilyn takia, on myös sairauksia, jotka vaikuttavat painoon!
Toisilla ongelma on liikapaino toisilla älynpuute!
Aina tämä sama tulee vastaan..
Vaikka kuinka yrittäisi kertoa muille omaa
"alkuun" pääsemis tarinaa, on aina joku sitä vastaan negatiivisilla kommenteilla.
En kyllä halunnut tätä "kannustukseksi" niille jotka eivät ole ylipainoisia, vaan niille jotka on todellakin ylipainoisia, eli p-indeksi liikkuisi yli 32 tason
Niinpä. Ihmetyttää, että mitä jotkut laiheliinit yleensäkin täällä pyörivät? Häipyisivät muille palstoille keräämään sympatiapisteitä itselleen...
Ei muuta kuin hyvää joulua ja tulevaisuutta sinulle! :)
hienosta saavutuksestasi.
Itse olen kyllä sellainen jukuripää että jos joku käskisi tekemään jotain esim. laihduttamaan niin en varmasti suostuisi. Se lähtee itsestä ja tärkeintä on olla sellainen kuin itse haluaa. Tsemppiä!
Nyt tiiän itsekin mitä teen!! :)