Minua ihmetyttää, miksi niin monet sijaisvanhemmat hyökkäävät tällä palstalla biovanhempia kohtaan. Olen lukenut selviä kiusaamis- ja loukkaamistarkoituksessa kirjoitettuja viestejä kymmenittäin.
Sijaisvanhemmat väittävät jatkuvasti, ettei lapsia oteta huostaan ilman isoja ongelmia, eikä huostaanottoja jatketa ellei niihin ole syytä. Samaten sijaisvanhemmat usein kertovat sijoitettujen lasten vanhempien hyvin vaikeista päihdeongelmista, jotka eivät koskaan tule paranemaan.
Minua on jäänyt mietityttämään se, miksi sijaisvanhemmat jaksavat kiusata tällä palstalla biovanhempia. Jos heille sijoitettujen lasten biovanhemmat kerran ovat niin vaikeasti ongelmaisia, niin silloinhan heille sijoitetuilla lapsilla ei ole "pelkoa" kotiutuksesta.
Lapsen kotiutusta pitäisi kai kaiken järjen mukaan pelätä kaikkein eniten niiden sijaisvanhempien, jotka toimivat sijaisvanhempina lapsille, joiden biovanhemmilla ei ole ylitsepääsemättömän vaikeita ongelmia.
Minä koen ristiriitaa. Onko kukaan toinen ajatellut tätä?
Sijaisvanhemmat väittävät jatkuvasti, ettei lapsia oteta huostaan ilman isoja ongelmia, eikä huostaanottoja jatketa ellei niihin ole syytä. Samaten sijaisvanhemmat usein kertovat sijoitettujen lasten vanhempien hyvin vaikeista päihdeongelmista, jotka eivät koskaan tule paranemaan.
Minua on jäänyt mietityttämään se, miksi sijaisvanhemmat jaksavat kiusata tällä palstalla biovanhempia. Jos heille sijoitettujen lasten biovanhemmat kerran ovat niin vaikeasti ongelmaisia, niin silloinhan heille sijoitetuilla lapsilla ei ole "pelkoa" kotiutuksesta.
Lapsen kotiutusta pitäisi kai kaiken järjen mukaan pelätä kaikkein eniten niiden sijaisvanhempien, jotka toimivat sijaisvanhempina lapsille, joiden biovanhemmilla ei ole ylitsepääsemättömän vaikeita ongelmia.
Minä koen ristiriitaa. Onko kukaan toinen ajatellut tätä?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Ei se ole kiusaamista tai epäsovun kylvämistä, jos puhuu totuuksia!
Totuus on, ettei huostaanottoja tehdä kuin viimmeisessä tilanteessa. Eli liian myöhään.
Lapset ovat jo pahoin traumatisoituneet ja sairastuneet.
Eikä se ole pelkoa lapsen menetyksestä jos toteaa, että usein bioilla siinä tilanteessa on PAHOJA alkoholiongelmia tai mielenterveydellisiä ongelmia.
Aivan totta joka sana.
lapsetkin nykyään otetaan huostaan.
Ei taida enää sitten riittää 15 000 lasta vuodessa sijoitettuna muualle,
jos miljoona suomalaista syö "mielenterveyslääkkeitä".
"Lapsitulva" sosiaalitoimistoissa
taitaa muuttua lapsimyrskyksi.
että lapsi joutuu elämään mielenterveysongelmaisen vanhemman huostassa. Ogelmia on nääs monta eri vaikeus astetta joten mieti hiukan ennen kuin aiheutat myrskyn.
Ei lapsi kykene saamaan sitä tarvitsemaansa kehitysvirikettä jos vanhempi on syvässä mielentilahäiriössä. Sitä kun saattaa kestää vuosikausia ja lapsi on vain kerran lapsi.
Ei mitään pahaa mielenterveydestä kärsiviä kohtaan vaan se on vakava sairaus joka tarvitsee hoitaa ja huolehtia että kyseinen henkilö hakeutuu hoitoon.
Lapsella on usein suuret pelkotunteet että onko mielenterveysongelma tarttuva tai periytyvä ja siinä lapsi tarvitsee tukea siltä hoitavalta lääkäriltä ja hoitotiimiltä.
Eipä ole minukaan mielestäni totuuksien kertominen kiusaamista. Ja totta on myös se, että yleensä huostaanotto on viimeinen kikka, mutta mustakaa myös poikkeukset. Kaikki osapuolet ovat vain ihmisiä, eli on henkilökohtaisia mielipiteitä ja näkemyksiä. On myös inhimillisiä erehdyksiä. Puolin ja toisin.
Uskon, että suurimmassa osassa huostaanotoissa on syy, ihan oikea sellainen, on eriasia onko vanhempi sen valmis myöntämään. Mutta se yritetäänkö aina varmasti muut konstit ensin, onkin varmasti toinen tarina. Mitä ovat avohuollon tukitoimet? Ja koska voidaan sanoa, etteivät ne riitä?
Sen päättää sossu. Joka on lastensuojeluasioissa "syyttäjä", tutkija ja puolueeton asiantuntija... Melkein myös tuomari.
aikaisemminkin olen täällä sanonut, että ainakin meidän tapauksessamme lapsia ja vanhempia käytettiin yhdessä ja erikseen "arvioitavana" osastolla, jolloin asiantuntijat(niin haluaisin uskoa) tekivät arvioita kummankin vanhemman kyvystä vastata lapsien tarpeisiin.
Eli asiantuntijoina eivät todellakaan olleet sossun tädit.
Vasta sen jälkeen tehtiin päätös huostaanotosta.
Ei kai tuollainen toiminta ihan ainoa laatuaan voi olla?
Minä voin nostaa reippaasti käteni ylös mielenterveysongelmista kärsivien vanhempien lapsena. Siis molemmat vanhempani ovat sairastaneet vaikeitakin mielenterveyden sairauksia. Kotona olen kasvanut koko ikäni ja olen siitä tosi onnellinen. Vähän saimme apua mm. mummoilta ja muilta sukulaisilta. Sossusta saimme välillä toimeentulotukea. Nyt me molemmat kaksi lasta ollaan yliopistosta(!!!) valmistuneita ja töissä. Olemme tosin molemmat käyneet opiskeluaikana psykoterapiassa.
Perinnöllisyydessä pelottaa kaikkein eniten muiden asenteet. Juuri tuommoiset hyvää tarkoittavat kukkahattutädit ja sossut ovat pahimpia säälittelijöitä ja kauhistelijoita. Pahemmastakin lapset pelästyvät ;)
Vanhemmalla sisaruksellani on jo kaksi lasta. Mielestäni hän on oikein hyvä vanhempi ja vanhempamme ovat nykyään ihan tasapainoisia isovanhempia. Tietenkin on aina olemassa mahdollisuus, että sairaudet uusiutuvat tai meille nuoremmille tulee niitä. Mutta niinhän psyykkisiä tai fyysisiä sairauksia voi tulla kenelle tahansa.
Aivan! Ja missä on pyrkimykset huostaanottojen purkamiseen? Huostaanottoja ei tasan pyritä purkamaan ennen kuin sinä päivänä, kun sijoitettu lapsi täyttää 18 vuotta.
Silloin jos lapsi on kiinnostunut biosuvustaan, niin sijaisvanhemmat saattavat sitten loukkaantuneina läimäyttää oven kiinni nuoren edessä. Itsekästä rakkautta. Lapset halutaan omistaa ja erottaa vanhemmistaan.
Vaikka olisi mahdollisuus huostaanoton purkamiseen, siihen ei lähdetä. Näin olen kokenut. Piste.
Juuri näinhän tämä "normaali" epänormaali (sosiaalitädin mielestä)
tavallinen suomalainen perhe-elämä menee.
Perheet lapsineen selviävät hyvinkin vaikeista asioista ihan omin avuin ilman sosiaalitoimiston lastensuojelullisia pelastusoperaatioita.
Tähän aikaan kuuluu,
tavallisessa ja epätävallisessa perhe-elämässä, että yhteiskunta rientää "pelastamaan" lapset perheestä huostaanoton kautta.
Mutta onkohan tarkempaa tutkittua tietoa, kuinka nämä kyseiset sosiaalitoimen pelastusoperaatiot ovat onnistuneet?
Sijaisvanhempien tieto perustuu siihen mitä huostaanottajat heille satuilee. On huostaanottajan edun mukaista puhua pahemmista ongelmista kuin ne todellisuudessa on. Eivät sosiaalikoheltajat joudu virheistään edes vastuuseen ja jos ei ole tekemistä niin etsitään niitä huostaanotettavia vaikka urakalla. Vaikeita tapauksia ei oteta huostaan. Jossainpäin sosiaalityöntekijällä on kädet täynnä töitä, mutta joissain halutaan tarttua jokaiseen tilaisuuteen tehdä ihan mitä tahansa. varmasti löytyy hirvittävästi virheellisiä huostaanottoja, eli lapsenryöstöjä.
minustakin kertoiltiin vaikka mitä tosi huvittavia juttuja, miten meillä muka ei ole ruokaa kaapissa, miten vaeltelemme siellä täällä, miten meiltä puuttuu päivärytmi... you name it: sossut ovat hyviä satutätejä tarvittaessa.kkun kiistän nuo jutut minulle sanotaan että sinähän olet itse kertonut...???
Yleistämisesi ei ole koko totuus asiassa!
Osa huostaanotoista on aiheellisia,
joskus se jätetään tekemättä, vaikka aihetta olisi, mutta aiheettomiakin huostaanottoja on tapahtunut.
Vaikeasti oireilevia lapsia löytyy niistäkin perheistä, joihin lastensuojelu ei kiinnitä huomiota, eikä tule koskaan kiinnittämäänkään, esim. hyvätuloiset ja hyvässä yhteiskunnallisessa asemassa olevat perheet.
Lopeta pikkuisen spagettimakaroonisi läpi tirkistely, sieltä näkee vain sen mitä haluaa tarkastella!
Lauseesi 'lapsella on pelkotunteet onko mielenterveysongelma tarttuva' on uskomatonta tietämättömyyttä heijastava kokonaisuudessaan.
Niinpä niin, mielenterveysongelmia on monia eri tasoja alkaen erilaisesta luonnehäiriöisestä käytöksestä ja ulottuen vaikeisiin psykooseihin, joissa potilaan todellisuudentaju on hämärtynyt. Siihen välille mahtuu sitten häiriöitä laidasta laitaan, eikä ole ollenkaan sanottua, etteikö henkilö silti pystyisi lapsista huolehtimaan.
Silloin ei varmasti pysty kun kyse on psykoosista, mutta silloin sairaus on yleensä niin selvästi nähtävissä, että yleensä apua saadaan paikalle. Tilanne on kokonaan eri luonnehäiriöissä, joissa henkilö pystyy esittämään tervettä vuosikymmeniä ja kauhujuttuja saadaan kuulla vasta esim. sijaisäidin kasvattamien lasten aikuistuttua.
Äiti voi olla hyvinkin depressiivinen, mutta siitä huolimatta pystyy välittämään lapselle aitoa rakkautta ja huolenpitoa. Mutta mitä välittää luonnehäiriöinen sijaisäiti viedessään lapselle viestiä tämän bioisän kuolemasta ja sanoessaan: "Päästiinhan siitäkin retkusta, hyvä vain että kuoli!"
Onneksi viime vuosien suuntaus on ollut, että sijaisvanhemmilta aletaan vaatia koulutusta ja edes psykologian alkeiden ymmärtämistä, että tuon kaltaisilta virheiltä vältyttäisiin. Lapsen käsitys omasta itsestään peilautuu osaksi niistä asenteista, joita ympäristöllä on hänen vanhemmistaan. Biovanhempien solvaaminen vie aina pohjaa pois lapsen terveen itsetunnon kehittymiseltä. Solvaamisen voi tietysti tehdä myös bioäiti tai -isä avioerotilanteessa halventamalla lapsen kuullen toista vanhempaa.
Sellainen mielenterveysongelma on tarttuvaa, jos kasvattaja halveksii lapsen kuullen tämän biologista vanhempaa, psykoosi taas ei ole välttämättä periytyvää, eikä missään nimessä tarttuvaa! Jos vanhemman vaikean sairauden takia lapsi sijoitetaan sijaisperheeseen, jossa luonnehäiriöinen äiti saa monella tavalla tuhota lapsen terveyttä vuosien ajan, ovat seuraukset tuhoisat.
Sijoituksissa ja yleensä lastensuojelussa on maassamme vielä paljon korjaamisen varaa. Avohuollon tukitoimia on kehitettävä nykyisestä, että kalliilta sijoituksilta vältyttäisiin. Huostaanottotilanteisiin pitäisi saada vähintään valtakunnallinen (jos ei pohjoismainen tai EU-tasolla) kontrolli, että kuntakohtainen mielivalta estettäisiin. Ja sijaisperheiden valintaa on tiukennettava ja koulutustasoa nostettava.
Silloin sijareiksi ei pääsisi ihmisiä väärin perustein, kuten omimaan lasta lopullisesti itselleen ja katkomaan lapsen suhteita tämän biovanhempiin. On törkeää ja suorastaan anteeksiantamatonta, jos sijaisvanhemmat mollaavat bioja millään tavalla, se ei voi olla heijastumatta lapsiin arkielämän tilanteissa.
Ja mielenterveysongelmista puhuttaessa muistetaan, että niitä ongelmia voi todella olla hyvin eri asteisia ja monenlaisissa eri perheissä.
mun poika huostaanotettiin 4kuisena koska mulla oli tosi paha synnytyksen jälkeinen masennus ja yritin tappaa itteni.poika on nyt 4vuotias ja asuu edelleen sijaisperheessä ja meillä on todella hyvät ja avoimet välit toisiimme ja olen todella kiitollinen heille että jaksavat kasvattaa ja rakastaa myös mun lastani ja antavat hänen rakastaa mua.näinkin voi käydä vaikkei moni uskois.
Eihän siinä mitään valittamista kun kerran itse hyväksyt tilanteen ja mikä tärkeintä:
Lapsellasi on hyvät sijaisvanhemmat.
Kirjoitit, että '....jaksavat kasvattaa ja rakastaa lastani ja antavat hänen rakastaa mua...'
Avainsanat mielestäni ovat nuo ANTAVAT RAKASTAA myös omaa äitiään. Varmasti lapsen kaikkinaiseen sopeutumiseen ja hyvinvointiin vaikuttaa ratkaisevasti, että hänelle jätetään oikeus myönteisiin tunteisiin omia vanhempia kohtaan ja suhde heihin.
Jos hänen vanhempansa hyväksytään, myös tärkeä osuus lapsen sisintä olemusta hyväksytään.
Ja vanhempien hyväksyminen lapsen silmissä EI TARKOITA huonon käytöksen hyväksymistä! En väitä, että sinun tapauksessasi sellaista olisi ollutkaan, vaan tämä on tarkoitettu niille sijareille, jotka mollaavat bioja lapselle ja VÄÄRIN perustein rajoittavat lapsen suhdetta omiin vanhempiinsa.
että edes sitä olet tiedostanut kyllä sen vaan huomaa kun asioiden kanssa painii missä milloinkin mennään.
Meillekkin syötetään pajunköyttä mutta totuus kuitenkin selviää ja siellä sitä saa valvoa lapset aamupuoleenyötä vaikka sitä ei saa sitten kenellekkään kertoa mutta lapsi on lapsi ja salassapidot sitä myöden.
Kaltaisiasi on kuule muitakin.
kadonnut
suomalainen perhemuoto
eli BOHEEMI perhe,
jolla systeemi ja huusholli pyörivät aivan
OMAN PERHEEN RYTMIN JA ELÄMÄNTAVAN MUKAAN.
Mutta eihän sellainen OUTOUS enää sovellu tänne suomalaisen sosiaaliväen kontrolloimaan yhteiskuntaan.
Täytyyhän sosiaaliviranomaisten nyt ehdottomasti puuttua moiseen sopimattomuuteen ja
siihen
että lapsiperhe ei elä sosiaaliviranomaisten laatimien kasvatusoppien mukaan???????????????
paljastuu,siis sijarit.Siksi niin hyökkäävä asenne heillä,biovanhempia kohtaan.
se totuus?Sinun totuutesi kun ei välttämättä ole se oikea totuus ja ainoa totuus.
Rauhallista Joulunodotusta sinulle ja muille biovanhemmille.
totuuden huostaanotettujen lasten perhe-elämästä, koko biosuvusta!
koska kysymys on sukulaissijoituksesta.Tämän meillä olevan lapsen biot ovat oikeasti alkoholisteja ja huostaanottoon oli todellinen syy ja tarve,tosin huostaanottoa venytettiin liian kauan.