viime aikoina mulla olivat kaikki asiat hyvin...mutta sitten huomasin ettei mullahan ole kavereita..he tylsiytyvät minun kanssa...sellaista ennen ei ollut...en tiedä mitä mulle tapahtui..varmaan tää murrosikä ja olen varmaan ihan masentunut kun katselen joka päivä hyvin paljon elokuvia ja istuskelen melkein koko päivän himassa (jos ei lasketa koulua) mut koulussa on sama ongelma kukaan ei halua jutella mun kaa..ne lähtee jonnekkin muualle ja jättää mut YKSIN!
en muista milloin nauroin jonkun kanssa edes viimeisen kerran....
toivon hyvin paljon että tää loppuu... muuten olen ihan varmasti sellanen "sulkeutunut" aikuinen!!!
en muista milloin nauroin jonkun kanssa edes viimeisen kerran....
toivon hyvin paljon että tää loppuu... muuten olen ihan varmasti sellanen "sulkeutunut" aikuinen!!!
Vastaukset 4
Vanhimmat
et kerro minkä ikäinen olet, mutta joskus murrosikäisenä minusta tuntui ihan samalta. siihen aikaan ei juuri masennuksesta puhuttu, kukaan ei varmaan edes huomannut miten maassa olin - ja itse ajattelin että elämä tosiaan ON niin kurjaa.
nyt sinun pitää ryhtyä toimiin, ota yhteys vaikka terveyskeskukseen ja sitä kautta voit päästä asianmukaiseen hoitoon, terapiaan, saat ehkä lääkityksen...
muuten saattaa käydä niinkuin minulle: kolkytvuotiaana koko maailma vihdoin romahti, vaikea depressio iski täydellä voimalla ja yritin tappaa itseni.
tartu asioihin niin kaukan kuin vielä kykenet, hae apua ja saat elämäsi vielä takaisin.
olen 15 vuotias...yritän koko ajan puhua ihmisten kanssa enemmän vaikka he eivät kauheasti kiinosta puhua mulle..aloin nukkua enemmän ja se auttoi, myös komedia elokuvat alkaa piristä....mutta olen silti vielä yksin..
höh..minun täytyy olla varmaan vaan iloinen! ainaskin yrittää
Näistä olisi toivottavasti apua sinullekin :
>http://www.verkkoklinikka.net/discussion/list_groups_cust.xsp?SID=B56B3B903533492290CB
>http://www.tukiasema.net/
Sieltä löydät keskusteluja, joiden lukeminen tai jopa niihin osallistuminen auttaa kummasti oloa. Vähintäänkin huoma, että on muitakin painimassa saman asian kanssa ja jopa sellaisia ,jotka voivat kertoa ja jakaa kanssasi kokemuksiaan.
Voimia.
Joskus sitä vaan sattuu vääränlaisten ihmisten seuraan. Noin nuorena ihmiset usein valitsevat ystävänsä kyseenalaisin perustein, mutta vähän vanhemapana asia muuttuu. Älä sure, löydät aivan varmasti jossain vaiheessa mukavia ihmisiä joista välität ja jotka välittävät sinusta. Ja saat nauraa ja pitää hauskaa sydämesi kyllyydestä.
Yksinäisyys ei tapa, vaikka siltä tuntuu, jos jaksat pitää itsesi puuhailemassa asioita joista pidät. Ei siihen tarvita toisia ihmisiä, olethan erillinen yksilö. Yksin pärjäämisen taito on taito sekin.