Kirjoitan tänne mieluummin kuin bissepalstalle sen takia, että siellä ei tunnu asiallista keskustelua aina syntyvän.
Tilanne on tämä, vähän yli vuoden olen huomannut ihastuvani myös tyttöihin. Olen joitakin poikia treffannut samalla, muttei niistä ole tullut mitään. Aina on jotenkin alkanut ahdistamaan ja tulemaan sellainen olo, että olisipa tuo mieluummin tyttö. Tällä hetkellä olen tavannut jokusen kerran yhtä poikaa joka taitaa olla minuun ihastunut, mutta itse en häneen. Luonteenpiirteet natsaavat omiini, mutta silti jotenkin ahdistaa ja kaipaa mieluummin tyttöä rinnalleen. Mitenkähän tästä selvitään hienovaraisesti loukkaamatta toisen tunteita.. Ja epävarmuus sisällä kasvaa. Aina ajattelen, että voinhan minä vastakkaiseenkin sukupuoleen ihastua, mutta sitten kun tilaisuus tulisi niin alkaa haikailu tytön perään. Äh, mitähän tässä pitäisi tehdä..? Ilmeisesti ainakaan ei tavata poikia kun ne vaan tuollaisia tunteita aiheuttavat, mutta missä niitä rauhallisia omanlaisiaan (ei bilettäjä-)tyttösiä tapaisi.. :/
Tilanne on tämä, vähän yli vuoden olen huomannut ihastuvani myös tyttöihin. Olen joitakin poikia treffannut samalla, muttei niistä ole tullut mitään. Aina on jotenkin alkanut ahdistamaan ja tulemaan sellainen olo, että olisipa tuo mieluummin tyttö. Tällä hetkellä olen tavannut jokusen kerran yhtä poikaa joka taitaa olla minuun ihastunut, mutta itse en häneen. Luonteenpiirteet natsaavat omiini, mutta silti jotenkin ahdistaa ja kaipaa mieluummin tyttöä rinnalleen. Mitenkähän tästä selvitään hienovaraisesti loukkaamatta toisen tunteita.. Ja epävarmuus sisällä kasvaa. Aina ajattelen, että voinhan minä vastakkaiseenkin sukupuoleen ihastua, mutta sitten kun tilaisuus tulisi niin alkaa haikailu tytön perään. Äh, mitähän tässä pitäisi tehdä..? Ilmeisesti ainakaan ei tavata poikia kun ne vaan tuollaisia tunteita aiheuttavat, mutta missä niitä rauhallisia omanlaisiaan (ei bilettäjä-)tyttösiä tapaisi.. :/
Vastaukset 12
Vanhimmat
se johtuu siitä että sinä olet nuori nainen ja naiset ovat kehityksestä edellä poikia parivuotta keskimäärin joten neuvon odottamaan.
Jos käsitit että olen joku teini-ikäinen niin en, ensi vuoden puolella 20. Mutta ehkäpä muihin palstalaisiin verrattuna vähän nuori :)
vähän aikaa. Ja sillä aikaa voit spekuloida bisse-palstalla, löytyy osaavampia tukijoita sieltä.
seurusteluun? Siis tarkoitan että jos kundit ei maistu niin älä seukkaa niiden kanssa vain siksi että et löydä tyttöjäkään.
Otat nyt ihan vain aikalisän kummastakin sukupuolesta ja keksit muuta puuhaa. Kyllä ne asiat siitä selkenee kun et työnnä itseäsi väkisin mihinkään muottiin.
saat vastausta kysymykseesi täältä, oma identiteetti kun vahvistuu vain eläen. Jonkinlaiseksi ohjeeksi voisin ehkä silti sanoa, että rakkautta on turha etsimällä etsiä. Se tulee kohdalle kun on tullakseen. Tietysti asiaa voi auttaa olemalla esimerkiksi ihmisten lähettyvillä, ja ylipäänsä henkisesti saatavilla.
Ei niitä lesboja tarvitse baariin asti välttämättä lähteä hakemaan, kyllä meihin törmää ihan arkielämässäkin. Silti luulen, että jos alat ihan vakavasti kallettua naisiin päin, niin loppuviimein tulet ihastumaan myös sellaisiin naisiin, jotka ovat heteroita, bissejä jne. Kun ei se katso suuntautumista kuinka hieno kukakin ihminen on..Valitettavasti.
Ja päinvastoin; Vaikka olenkin lesbo, en silti tunne vetoa toiseen lesboon mikäli en ole ihastunut häneen. Ehkä se kiikastaa siitä sinulla ja pojillakin?
Jos noilla mietteillä menet iskemään jostain naisen ja päädytte sänkyyn, et luultavasti tule siitä hullua hurskaammaksi, saat vaan kammon seksiin ylipäänsä. Etsi nyt ensin sitä ihmistä, joka oikeasti vie sinulta jalat alta. Vasta sen jälkeen on ajankohtaista miettiä etenetkö tekojen asteelle.
Ja niin... olet kahdenkymmenen. Se on näissä seksuaalisuus-asioissa vielä aika vähän. Ota huomioon, että jotkut heräävät vasta keski-iässä, jotkut eivät varmasti koskaan. Että ihan hyvällä mallilla sinulla tuo pohdinta on, kun sentään tiedostat että voisit tulla onnelliseksi mahdollisesti myös naisen kanssa. Sehän se on pääasia: etsiä ihminen jonka kanssa on onnellinen.
kerkeät vaihtamaan sun takkia siis kääntää viellä
sata kertaa olet tosi nuori et tiedä vielä mistä
tykkäät.veikkaan että pojat voi astua kuvioihin
vielä.valitettavasti.
mä ainakin tiesin jo parikymppisenä etten tykkää miehistä. tiesin jo paljon aiemminkin ja harmittaa että ikinä "testasinkaan" että jos sittenkin niistä tykkäisin. mutta tietty meitä on erilaisia, toiset tietää aiemmin ku toiset.
Hyvä, että mietit asiaa jo 2kymppisenä ennen kuin olet tehnyt koko loppuelämääsi vaikuttavia valintoja. Anna itsellesi aikaa ja koeta olla avoin.
"Mitenkähän tästä selvitään hienovaraisesti loukkaamatta toisen tunteita..." kuulostaa vaaralliselta. Mukavaa ihmistä ei halua millään loukata? Et olisi ensimmäinen, joka kiltteyttään järjestää itselleen (ja sille toisellekin) ongelmia. Jos et ole varma tunteistasi, älä sido itseäsi mukavaankaan poikaan vaan yritä pitää hänet vaikka ystävänä. Ja jos ihastut myöhemmin toiseen poikaan, mieti tarkkaan, mitä se ihastuminen pitää sisällään ja mihin olet valmis.
Tämä on hyvä palsta ja täällä vierailemalla voit varmasti selkeyttää ajatuksiasi.
Minusta vähän outoja nuo muiden kommentit..Siis mielstäni vaikuttaa siltä selkeästi että tunnet vetoa enemmän naisiin - ja sehän asia ei muuten selviä kuin kokeilemalla! =) Mutta, tietysti, aina parempi jos olet selvittänyt itsellesi ensin että et varmasti pidä miehistä - ettet sitten naisen kanssa ollessasi ala asiaa pähkäilemään. Itse pilasin kokonaisen ihmissuhteen niin.. Tietty jos olet oikeasti bi, elämäsi on ehkä vieläkin hankalampaa kuin lesboilla.
-l
kiitos vastauksistanne! :) Niin, tässä vuoden aikana olenkin ihastunut enemmän naispuolisiin henkilöihin kun miehiin. Tosin voihan se ehkä siitäkin olla kiinni ettei vastaan ole vain tullut sellaista charmikasta urosta. Mutta toisaalta aina leffojakin katsellessa olisin mieluummin sen miehen paikalla suutelemassa naista kuin toisinpäin, ja kadulla kävellessä ihailen salaa mieluummin sieviä naisia kuin komeita miehiä. Mutta eipä kai muu auta kuin ajan kuluminen. Huvittaisi tietää miten on asian laita vaikkapa viiden vuoden kuluttua :o)
Mä olin vielä vuosi sitten aika samanlaisessa tilanteessa sun kanssa. Ero oli siinä, että olin ollut jo pidemmän aikaa rakastunut tyttöön, mutta kuvittelin etten häntä voi saada. Tapailin siis poikia siinä toivossa, että joku heistä veisi jalat alta. Näin ei koskaan käynyt, oli toki kivaa kun joku ihastui muhun, pussailukin saattoi vielä olla ihan hauskaa, mutta sen pidemmälle tai syvemmälle (tunteiden tai seksin tasolla) en halunnut mennä. Aina uuden pojan kohdatessa (näitä poikia ei siis ollut mitenkään hirveän monta, enimmän ajan olin täysin sinkku) ajattelin ja toivoin, että hänen kanssaan olisi erilaista. En vaan osannut myöntää, että pojat ei herätä mussa sen syvempiä tunteita, eivät halua avata itseäni kokonaan, enkä myöskään tunne heitä kohtaan fyysistä halua. Tämä siitä huolimatta, että olin koko ikäni pitänyt naisia kauniimpina ja ajatellut naisia masturboidessani. Vasta nyt sen jälkeen kuin seurustelin (lyhyen, mutta ihanan ajan) rakkauteni kanssa, olen osannut myöntää itselleni, että pojissa ei vain ole mulle sitä mitä tytöissä on. Että kaikki aiemmat "ihastukseni" on ollut halua, välillä alitajuntaistakin, sopeutua heteronormiin, olla niinkuin kaikki kaverini. Vaikka kaikki eivät koe lokeroimista tarpeelliseksi, mulle on ollut tosi vapauttavaa ja ihanaa kun olen voinut lopettaa miesten katsomisen sillä silmällä ja myöntää itselleni että olen lesbo. En tiedä mikä sinä olet, voihan olla että myöhemmin tunnet taas enemmän haluja miehiä kohtaan, mutta neuvoisin sua kuuntelemaan tosi tarkasti itseäsi ja ajan kanssa miettimään, mitä elämältä haluat. Voithan koittaa huviksesi miltä tuntuu, jos et hetkeen enää katsele miehiä mahdollisina kumppaneina. Ja jos koko ajatus tuntuu mahdottomalta, et varmaan oo ainakaan oo lesbo... :) Iloista joulua, toivottavasti asiat selkenee! Ja naiset on ihania, jatka vaan niiden ihailua! :)
Tulipas huonosti kirjoitettu viesti, tässä nyt yksi korjaus (ja ensi kerralla luen tekstin läpi ennen sen lähetystä...).
Eli tarkoitus oli sanoa, että pojat eivät herätä mussa halua avata itseäni kokonaan, avautua ja kertoa syvimmistä tunnoistani.
Pahoittelut tuosta ja muista kirjoitusvirheistä.