Ajattelin kysyä, olisiko kellään ehdotuksia tilanteeseeni.
Olen reilu 26-vuotias, avioliitossa elävä nainen ja odotan esikoistamme =). Isäni ja äitini erosivat minun ollessani 10-vuotias ja isäni löysi samoin tein uuden naisen itselleen. Hänellä on nyt kaksi yhteistä lasta tämän naikkosen kanssa.
Isäni vaimo on jokapäiväinen juoppo, eikä isänikään pulloon sylje, mutta käy kuitenkin säännöllisessä työssä. Minulla ja isäni vaimolla ei ole koskaan ollut erityisen lämpimät välit, sillä lapsena ja murrosiässä olin mustasukkainen isästäni ja taisin antaa sen näkyäkin melko selvästi…
Olen kuitenkin elänyt luulossa, että nyt aikuistuttuani myös isäni vaimo osaisi suhtautua minuun kuin ihmiseen konsanaan. Sen kuvan hän on minulle nimittäin antanut kertomalla ääneen, että haluaisi minun ja mieheni saavan lapsen. Nyt kun sitten vajaa puoli vuotta sitten kerroin raskaudestani olikin vastassa mustasukkainen, kateellinen ja katkera nainen! Kännipäissään tämä kertoi olevan syntymättömälle lapsellemme mustasukkainen ja kateellinen isästäni, josta tulisi ukki.
Isäni vaimo puhuu nyt jatkuvasti selkäni takana minusta pahaa siskolleni (ei oma lapsensa) ja isälleni. Olen kuulemma mm. paha ja ilkeyksissäni tullut raskaaksi ennen kuin hänen oma tyttärensä on saanut lapsia alulle, hän ei antanut isäni osallistua valmistumisjuhliini, eikä onnitellut minua merkkipäivänäni… Nuo olivat vain murto-osan ote hänen puheistaan.
Mitä minun pitäisi tehdä? Ajattelin ottaa asian puheeksi suoraan, mutta se saattaa olla vaikeaa, sillä tämä nainen on harvoin vapaa-aikanaan täysin selvin päin ja pahoin pelkään, että hän estäisi minua tapaamasta pikkusisarpuoliani riitaannuttuamme…
Hyvät neuvot ja kokemukset olisivat enemmän kuin tervetulleita. Hyvää Joulua kaikille, jotka jaksoivat tänne asti lukea!
Olen reilu 26-vuotias, avioliitossa elävä nainen ja odotan esikoistamme =). Isäni ja äitini erosivat minun ollessani 10-vuotias ja isäni löysi samoin tein uuden naisen itselleen. Hänellä on nyt kaksi yhteistä lasta tämän naikkosen kanssa.
Isäni vaimo on jokapäiväinen juoppo, eikä isänikään pulloon sylje, mutta käy kuitenkin säännöllisessä työssä. Minulla ja isäni vaimolla ei ole koskaan ollut erityisen lämpimät välit, sillä lapsena ja murrosiässä olin mustasukkainen isästäni ja taisin antaa sen näkyäkin melko selvästi…
Olen kuitenkin elänyt luulossa, että nyt aikuistuttuani myös isäni vaimo osaisi suhtautua minuun kuin ihmiseen konsanaan. Sen kuvan hän on minulle nimittäin antanut kertomalla ääneen, että haluaisi minun ja mieheni saavan lapsen. Nyt kun sitten vajaa puoli vuotta sitten kerroin raskaudestani olikin vastassa mustasukkainen, kateellinen ja katkera nainen! Kännipäissään tämä kertoi olevan syntymättömälle lapsellemme mustasukkainen ja kateellinen isästäni, josta tulisi ukki.
Isäni vaimo puhuu nyt jatkuvasti selkäni takana minusta pahaa siskolleni (ei oma lapsensa) ja isälleni. Olen kuulemma mm. paha ja ilkeyksissäni tullut raskaaksi ennen kuin hänen oma tyttärensä on saanut lapsia alulle, hän ei antanut isäni osallistua valmistumisjuhliini, eikä onnitellut minua merkkipäivänäni… Nuo olivat vain murto-osan ote hänen puheistaan.
Mitä minun pitäisi tehdä? Ajattelin ottaa asian puheeksi suoraan, mutta se saattaa olla vaikeaa, sillä tämä nainen on harvoin vapaa-aikanaan täysin selvin päin ja pahoin pelkään, että hän estäisi minua tapaamasta pikkusisarpuoliani riitaannuttuamme…
Hyvät neuvot ja kokemukset olisivat enemmän kuin tervetulleita. Hyvää Joulua kaikille, jotka jaksoivat tänne asti lukea!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Sulla on aika kinkkinen tilanne...Inhottava oikeastaan. Äitipuolesi kontrolloi isäsi tekemisiä...todella loukkaavaa kun ei päässyt.esim.valmistujaisiisi.
Valmistujaisjuhlat ovat tärkeä hetki,silloin on ahretaminen saatettu loppuun ja ansaittu palkinto odottaa..=) Tiedän kokemuksesta.
Suora puhe olisi paikoillaan,mutta kuten sanoit.välinne saattaisi tulehtua siihen pisteeseen,että tulisi ns."kielto sinne"..Naisen pitäisi olla silloin selvinpäin,jotta jonkinlaista keskustelua varmaankin voisi käydä.
Eikö isälläsi ole mitään vastaansanomista vaimolleen?
Eikö isäsi pidä sinun puoliasi? Miten isäsi suhtautuu vaimonsa mustasukkaisuuteen?
Itse sain myös 8-vuotiaana äitipuolen ja pikkuveli-puolen...Olin myös mustasukkainen isästäni ja näytin sen todella hyvin...Olin inhottava lapsi.tosin oli hetkiä jolloin meillä olin rauhallista ja pystyttiin kommunikoimaan.
Ero tuli muutaman vuoden päästä,mutta silloin olin nuori ylä-astetta käyvä nuori ja meidän kohdalla välit parantuivat...Entisestä äitipuolesta tuli ihminen jolle saatuin murheitani purkaa.. Ja sitä hän on vieläkin...Yksi elämäni tärkeimmistä ihmisistä ja on jopa Mummon-roolissa 100% lapselleni :) Oikea äitinihän on ollut taivaalta katselemassa jo 23 vuotta.
Sinuna minä varmaan koittaisin jonkinlaista kontaktia isäsi vaimoon saada,koittaa asioita selvittää..Tiedän että ei varmasti ole helppoa. Tai juttele ensin isäsi kanssa tilanteesta ja tuumikaa yhdessä asiota.
"kuka kissan hännän nostaisi,ellei kissa itse"
Tsemppiä sinulle ja toivottavsti asiasi lutviutuvat.
Hyvää Joulua Sinulle ja perheellesi =)
Mun mielestä sun ei kannata uhrata voimiasi alkoholiongelmaista vastaan taisteluun. Elä omaa elämääsi ja odota sitä päivää kun isäsi tajuaa asian itsekin.
Alkoholi on sairaus ja sun tehtävä ei ole hoitaa äitipuoltasi terveeksi. Häntä eivät ohjaa omat ajatukset vaan viinan herra. Anna hänen olla.
Keskity omaan lapseesi ja omaan parisuhteeseesi. Näytä esimerkilläsi, mitä elämä voi parhaimmillaan olla.
Luultavasti sieltä tulee kakkaista edelleen niskaan, mutta älä välitä. Et voi kontrolloida muiden ajatuksia eikä sun tarvitsekaan.
Usko mua, paras palaute mitä voit antaa on näyttää omalla esimerkilläsi, että osaat elää täyttä elämää.
Parasta Joulua sinulle ja perheellesi. Pidä teistä huolta. :)
Jatka vaan suku tappelua sillä olet kohta itsekkin paha äitipuoli. Tuskin teistä kukaan on aikuistunut koskaan. Katselisit vain omaa parisuhdettasi ettet tekisi vanhempiesi virheitä. Vanhemmistasi ja sisarpuoliskoista huolehtimisen sijaan huolehtisit nyt ensisijaisesti omasta perheestäsi ettei sekään kariudu. Ota etäisyyttä isäsi sakkiin ja elä omaa elämääsi oman perheesi kanssa, siis miehesi ja lapsesi.
Noi uusperhe systeemit on vaikeita ja ilman niitäkin monissa sukulaisuus suhteissa on vaikeuksia riittämiin niin olisiko parempi jos perustaisit perhettä ilman sukurasitteita? Liian tiivis ja tunkeileva tunnelma tuo vaan lisää riitoja entisten lisäksi!
Etkö ole ennemmin huolissasi siitä että suurin osa lapsiperheistä kariutuu eroon jo ennen kuin lapsi täyttää yhden ikävuoden? Jos itsekkin olet eroperheestä niin etkö tee kaikkesi ettei lapsi joudu kokeen samaa mitä itsekkin? Nyt tuntuu vain että huolehdit sukulaistesi asioista enemmän kuin omasta parisuhteestasi. Vai onko sinulla lapsi vain tehty ärsyttääkseen sitä isäsi uusperhettä?
Jos parisuhteeni ei olisi kunnossa, olisi minulla tuskin aikaa miettiä sukulaissuhteitani lainkaan, jopten älä huolehdi siitä.
Mistä tappelusta sinä puhuit? Sehän tässä asian ydin olikin, ettei mitää tappelua tai suoraan sanomisia olekaan vaan pahan puhuminen on tapahtunut minun selkäni takia.
Mitä tiiviiseen ja tunkeilevaan tunnelmaan tulee, niin erehdyit taas, sillä olemme loppujen lopuksi melko vähän tekemisissä isäni perheen kanssa. Isäni vaimon päämäärä vain tuntuisi olevan isäni jakamaton huomio ja ensimmäisen lapsenlapsensa huomiotta jättäminen.
Sinulla taitaisi olla parantamisen varaa omassa ajatusmaailmassasi, jos se on niin kieroutunut, että kuvittelet kenenkään "tekevän" lapsia muiden kiusalla.
Lopuksi voin sanoa sen verran, etteivät tilastot avioeroista huolestuta minua, sillä elämä on tässä ja nyt ilman mitään korrelaatiokertoimia tai muitakaan riippuvuuslukuja.
sait ihan järkeviä vastauksia, minuakin ihmetyttää, että miksi tuhlaat energiaa negatiivisten tunteiden vatvomiseen, sullahan on nyt oma perhe, keskity siihen. Hyvää Joulua.
Vaikka suomalaisia olemmekin ja elämme yksilöinä, niin siitä huolimatta lasken isäni kuuluvan perheeseeni ainakin löyhästi.
Kahta päivää kauempaa en ole ehtinyt energiaani tuhlata, sillä tämä asia pomppasi esille vasta maanantaina.
Uskon, että tuleva lapsemme kuitenkin tarvitsee ukkiaan ja siksi kyselin _neuvoa_, kuinka voisin saada asiat järjestykseen myös isäni vaimon kanssa...
En nyt ihan ymmärrä edellisen kirjoittajan viestin merkitystä; oliko sanomana luovuttaa ja laittaa välit suosiolla poikki isääni tämän vaimon takia?
Minun mielestäni asiat tulee hoitaa kuntoon sen sijaan, että ongelmat lakaistaan maton alle "keskittymällä" vain ja ainoastaan omaan perheeseen.
Äläkä käsitä väärin, en ole enää vihastunut. Tunnen lähinnä sääliä tätä katkeraa ja kateellista naista :)
Ymmärrän riveiltäsi ja niiden välistä, että olet järkevä ihminen ja tarkoitusperäsi ovat hyvät.
Se mitä vastauksessani ajoin takaa, on että haaskaat voimiasi tuulimyllyä vastaan taistelemiseen.
Etkä tainnut viestistäni pahastua, vaan seuraavasta.
Sinä tunnet isäsi paremmin kuin kukaan meistä, tietysti. Eli mikäli uskot isäsi kanssa keskustelusta olevan apua, tee se.
Mutta älä yritä käännyttää äitipuoltasi puolellesi ja taivuttaa tämän ajatuksia sinulle edullisiksi tai edes koko kuvion kannalta edullisiksi. Jos siellä määrää hänen ajatuksia viinan herra, niin nosta kädet ylös ja luovuta. Kerro se myös isällesi. Että olet voimaton alkoholia vastaan. Sen mahti on varmasti tytärpuolta suurempi.
Mikäli isäsi on kunnon mies, hän ymmärtää kun kerrot tilanteesi ja ajatuksesi. Että tulet aina ajattelemaan häntä lämmöllä ja kotisi ovi on hänelle avoin, mutta et voi uhrata voimiasi nyt tilanteen selvittämiseen.
Paras lahja masussa kasvavalle on hyvä ja rakastava ympäristö. Rajaa sinä se sellaiseksi. :)
Olet varmasti oikeassa tulevan vauvan ympäristön suhteen ja niin aionkin tehdä =). Olisi vain mukavaa, että voisin kutsua isäni perheineen vauvaa katsomaan, ristiäisiin ja muihin tilaisuuksiin kun niitä tulee.
Viinaa tai sen mukanaan tuomia ongelmia vastaan ei tosiaan voi kukaan alkoholistin puolesta taistella, joten jätän asian yhteen keskustelukertaan ja sitten luovutan isäni vaimon osalta.
Hyvää joulua!
Kova olet toista arvostelemaan ja johtopäätöksiä tekemään. Tunnetko kirjoittajan elämää paremminkin?
Jos itse oletkin epäonnistunut avio- tai avoliitossasi, älä pura sitä muihin (onnellisiin) ihmisiin.
Koeta nyt sinäkin kaivaa jostain joulumieltä itsellesi!
Onkohan nyt niin, että sinä vain KUVITTELET, että sinusta puhutaan pahaa. Onkohan tuo edes tottakaan? Toisaalta, ymmärrän kyllä hyvin äitipuoltasi. En minäkään haluaisi mieheni rallatelevan, jos lapsenlapsi syntyy. Sehän merkitsee sitä, että äitisi ja isäsi liitos kestää vielä verisitein.
Minä en kuvittele mitään vaan olen kuullut puheet sisareltani ja kerran jopa suoraan tältä "äitipuoleltani".
Isäni ja äitini suhde ei jatku millään tasolla, mitä lapsenlapsen syntymään tulee... Mustasukkaisen ja katkeran ihmisen puhetta.
Isästäni tulee ukki ja mielestäni on surullista, että hän ei vaimonsa mielestä saa iloita asiasta.
Tossa kirjoituksessa oli järkeä. Eroperheen apsen aikuisuudessa esiin tunkevat ongelmat näkyvät tässä hyvin. Omaa epävarmuutta ja HYLÄTYKSI TULEMISEN TUNNETTA tämä aikuinen lapsi tässä huutaa! Kannattaa tiedostaa omat haavansa, ja paikata ne ennenkuin on myöhäistä. Sinun ei tarvitse lähteä samoille linjoille kun vanhempasi. Aikuistu ja ota vastuu omasta perheestäsi. Älä etsi syitä omaan epäonnistumiseen taustastasi, sillä sinähän osaat hyvin taitavasti käyttää APUA-MUSTA-EI-KUKAAN-VÄLITÄ-tekniikkaa.
Pahemmin metsään nyt et olisi voinut arvata, sillä kyllä minusta ja siskostani välitettiin (liikaakin) eron jälkeen. Tapasimme isäämme miltei päivittäin, eikä kotiemme välillä ollut kuin muutama kilometri :) Mitään hylätyksi tulemisen tunnetta en onneksen ole joutunut kokemaan, päinvastoin vanhempiemme ero oli meille sisaruksille helpotus ja muutos parempaan.
Nämä esille tulleet ongelmathan eivät varsinaisesti ole minusta kiinni tai edes _minun_ ongelmiani vaan isäni ja varsinkin tämän vaimon, joka ei osaa tuntea kuin mustasukkaisuutta ja katkeruutta isäni "alkuperäistä" perhettä kohtaan.
Tämä keskustelu on minun osaltani ohi tällä palstalla, alan valmistua pienokaisemme syntymään =)