Löytyisköhän keltään hyvää neuvoa...
Kohta 3 v. poika ei halua nukkua omassa huoneessa. Ei osaa sanoa miksi, mutta ilmeisesti pelkää, että vanhemmat häviävät johonkin ja hän jää yksin. Ilmeisesti joku ikään liittyvä jutska ?
Perusvaihtoehdothan ovat huonoja:
1)Istutaan vieressä niin kauan, että nukahtaa ja yölläkin odotellaan jos herää -> herää yöllä tod.näk monta kertaa ja aina saa odotella nukahtamista. Ei toimi työssäkäyvän ihmisen kannalta kovin hyvin.
2) Odotellaan illalla nukahtamista. Jos herää, käydään yöllä peittelemässä ja sanomassa, että kaikki on ihan kunnossa jne, mutta ei jäädä odottelemaan-> ei suostu nukkumaan
3) Odotellaan illalla nukahtamista ja jos herää yöllä niin otetaan patja ja painutaan lastehuoneen lattialle nukkumaan -> nukkuu kuin tukki loppuyön.
Tähän saakka ollut käytössä pääasiassa vaihtoehto 3 ihan olosuhteiden ja kaikkien levon takia. Tiedän, että vaihtoehto on huono, mutta joskus ei vaan auta, kuten varmaan monet tietävät.
Onkos kellään tarjota mitään muuta vaihtoehtoa, josta olisi apua vai pitääkö mennä vaan ajan kansssa.
Rauhaisaa joulua ja onnea vuodelle 06.
Kohta 3 v. poika ei halua nukkua omassa huoneessa. Ei osaa sanoa miksi, mutta ilmeisesti pelkää, että vanhemmat häviävät johonkin ja hän jää yksin. Ilmeisesti joku ikään liittyvä jutska ?
Perusvaihtoehdothan ovat huonoja:
1)Istutaan vieressä niin kauan, että nukahtaa ja yölläkin odotellaan jos herää -> herää yöllä tod.näk monta kertaa ja aina saa odotella nukahtamista. Ei toimi työssäkäyvän ihmisen kannalta kovin hyvin.
2) Odotellaan illalla nukahtamista. Jos herää, käydään yöllä peittelemässä ja sanomassa, että kaikki on ihan kunnossa jne, mutta ei jäädä odottelemaan-> ei suostu nukkumaan
3) Odotellaan illalla nukahtamista ja jos herää yöllä niin otetaan patja ja painutaan lastehuoneen lattialle nukkumaan -> nukkuu kuin tukki loppuyön.
Tähän saakka ollut käytössä pääasiassa vaihtoehto 3 ihan olosuhteiden ja kaikkien levon takia. Tiedän, että vaihtoehto on huono, mutta joskus ei vaan auta, kuten varmaan monet tietävät.
Onkos kellään tarjota mitään muuta vaihtoehtoa, josta olisi apua vai pitääkö mennä vaan ajan kansssa.
Rauhaisaa joulua ja onnea vuodelle 06.
Vastaukset 5
Vanhimmat
on aina ollut se systeemi, että vanhempien makuuhuoneessa on varapatja johon lapset saavat tulla jos yöllä alkaa pelottamaan eikä saa unta.
Meillä sisarukset ovat nukkuneet aika pitkään samassa huoneessa vaikka omat huoneet onkin kaikilla.
Minusta on ihan luonnollista, että lapset eivät tykkää nukkua yksin, eihä aikuisetkaan tykkää.
mietin et olisko mahdotonta et nukkuis teidän huoneessa...? mul sellainen homma et poika 5v nukkuu toisinaan omas huonees koko yön, mut yleensä kahden aikaa on jo siirtynny meidän väliin...nuorempi se vetää hirsiä koko yön eikä mistää peloista oo tietoakaan...!!
Meillä tytär on ollut aina todella levoton nukkuja.Pienempänä hän tuli usein yöllä väliimme nukkumaan.Hieman vanhempana n. 4 v kaikkien yöt alkoivat olla levottomia, koska tytär vei keskellämme tilaa runsaammin ja kukaan ei pystynyt nukkumaan.
Otimme käyttöömme varapatjan. Se oli sänkymme alla, josta se oli helppo puoliunessa vetäistä esiin.Kun tytär näki yöllä pahaa unta, hän tuli peiton kanssa huoneeseemme patjalle nukkumaan.Pidin häntä vielä kädestä kiinni. Yöt alkoivat rauhoittua.
Kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu!
oli aivan samanlainen ja nukkunut ihan pienestä pitäen huonosti. Iältään nyt parin viikon päästä 3-vuotias.
Homma jatkui niin kauan kunnes yhtenä iltana päätin, että nyt on riittävästi nukuttu levottomia öitä. Aloitin omatoimisesti jonkinlaisen 'unikoulun'. Eli illalla jätin lapsen yksin iltasadun jälkeen ja yöllä en jäänyt viereen, vaikka siitä seurasikin yleensä kova huuto ja valitus. Ei kuitenkaan mennyt kuin noin pari viikkoa ja nyt lapsi käy itsekseen nukkumaan ja öisin ei enää heräile. Prosessi oli paljon helpompi kuin olisin ikänä osannut kuvitella ja nyt olen päivisin paljon pirteämi ja illallakin saan jotakin vielä tehtyä, eikä kaikki aika kulu lapsen sängyn vieressä oleiluun. Sen olen kyllä huomannut, että tiukka linja täytyy säilyttää edelleen. Jos kerrankin erehtyy antamaan periksi, niin lapsi kyllä osaa ottaa kaiken siiman mitä annetaan.
Meillä nukuttiin vielä 10 vuotiaana vieressä, ei onnistunut sitten mitkään keinot ja loppujenlopuksi annoin periksi ja 10 vuotiaana sitten oma sänky alkoi tuntua paremmalta, kun ei enää edes kehdannut kertoa luokkakavereille että nukkuu äidin vieressä.
4-vuotiaana alkoi kun erottiin miehen kanssa, ja joskus huusi ihan yöhön saakka ja itsekkin halusi mennä jo nukkumaan.
Tai sitten nousi ylös ja jatkoi leikkejään omassa huoneessa taas yöhön saakka.
Yritin myös odotella että lapsi nukahtaisi omaan sänkyyn mutta ei äidin viereen oli pakko päästä keinolla millä hyvänsä.