ei helkkari..

vihaiset kirjailijanalut...

aatu kirjoitti:

vihaiset kirjailijanalut...

Ari "Aatu" Morottaja maisteli kylmennyttä vihreää teetään, jonka äiti oli antanut tuliaisina Tallinnasta. Vesi tosin oli sosiaaliviraston lahjoittamaa, samoin sähköhellan sähkö. "Olisiko tullut aika soittaa Helenalle?" Tämä aatos Aatun aivoissa alkoi askarruttaa aina aamuisin. Helena oli jättänyt hänet kuudes kesäkuuta, kun Normandian maihinnoususta oli kulunut 60 vuotta. Aatu oli harrastelijasotatieteilijä. Kirjastoon kulki Aatun tie todennäköisesti tänäänkin, uusi Lehväslaiho kiinnosti Aatua. "Helena, Helena..." Hoki Aatu masturboidessaan tiskialtaaseen nojaten. Teemuki oli kaadettu tyhjäksi lavuaariin ja Aatu oli saanut erektion muistellessaan mennyttä rakkautaan. "Yli puolitoista vuottako jo oli kulunut poikamiehenä? Tänään täytyy saada!" Päätteli nuorimies ja tuumi soittavansa ehtoommalla Karille, serkkupojalleen maaseudulle. Illalla mentäisiin naisiin kotipitäjän ainoaa baariin. Tosin viimeksi, niinkuin lähes aina, homma oli jäänyt pelkkiin hitaitten tanssimisiin.

Kirjastoreissu oli kääntynyt yllättäen kaljalla istumiseen, mutta kaljan maistuttua ilman seuraa pahalta ja tupakan loputtua, Aatu päätti jättää Bar Konevitsa´s Bellsin ja suunnata äidin luo brunssille. Liukas rappu meinasi yllättää jantterin juottolan edustalla ja hän kirosi muovipohjaisia kenkiään ja oli kaatua uudelleen takalistolleen. Ei kuitenkaan liukkauden takia, vaan tyrmäävän näyn. Helenan pikkusisko Elina seisoi bussipysäkillä ja nauroi: "Ei vittu sua, Ari! Sä oot kännissä puol ykstoista. Aamulla!" "Ai, moi Ellu! Mitäs sä?" Aatu kysyi ja tajusi samalla olevansa vähän tyhmä. Ellu oli joskus kotibileissä jossain Puotilassa haukkunut hänet koko Suomen hirveimmäksi ja ällöttävimmäksi idiootiksi. Aatun sormet olivat, muka vahingossa, osuneet sammuneen Ellun hameen alle aamuyöllä. Ellu oli käskenyt herättyään Aatun olla puhumatta hänelle enää ikinä mitään.

Linja-auto puski läpi pimeyden ja lumituiskun kohti pohjoista. Olisikohan isä taas jurrissa ja käskisi hänen painua samantien takaisin äitinsä luo sinne Hesaan? Aatua ahdisti käydä kotopuolessa, mutta toisaalta vanhoja kavereita oli kiva moikata. Olikohan Miettinen jo päässyt sairaalasta? Sen Karin kuningasidean seurauksena Miettinen oli murtanut molemmat jalkansa. Tai oikeastaan Karin Sierra ne oli murtanut, Ja jos oikein tarkkoja ollaan oli Fordin keulan ensin murtanut kaunis mänty saaren rannalla. Karin äiti oli suostunut keittiönsä pöydän ääressä kertomaan ajaneensa autoa poliisille, kun Kari nukkui krapulassaan omassa huoneessaan. Tuttu poliisi taisi auttaa jättämällä jutun siihen. Kaikki kylällä tiesivät, mitä oli tapahtunut.

Ellu nauroi piristyneen Aatun juttuja ja hörppi siideriä puolipimeässä Express-bussissa. "Tuleeks Kari sua vastaan asemalle?" Aatu nyökkäsi ja mietti kehtaisiko Ellulta pummata vielä tupakan kotipitäjän asemalla. Kari oli alkanut taas pelata lätkää ja raitistunut totaalisesti, joten ei siltäkään heruisi sääliä tupakan tuskaa potevalle köyhälle työläiselle. "Joo, hyvä. Se saa sit heittää mutkin mutsin luo. Illalla mennään sit baariin kirkolle, hä?" Aatu yritti esittää välinpitämätöntä ja kohautti hartioitaa mutisten jotain myöntävän kuuloista. "Ei vittu! Tänään mä hoidan ton Ellun. Aina se on mua katellu silleen ja sillon yks kesä siellä mökillä ja se keltanen uimapuku..." Aatun päässä myllersivät ajatukset kuin miljoona naapurin Arskan (senkin oikea nimi on Ari) uutta puimuria. Karin Escortin sumuvalot erottuivat Aatun punottaviin ja kuivuneisiin silmiin sinisinä ja liian ylös suunnattuina aseman parkkipaikalta, kun bussi kaarsi Esson editse.