Hei! Perheessämme on kaksi-ja nelivuotiaat biolapset ja olisin halukas pienen lapsen/vauvan sijaisäidiksi.Miehen kanssa keskustelu vielä kesken. Minkälaisille lapsille tehdään suoraan 18vuoden huoltajuussopimuksia. Lapsen biosuvun kanssa olen valmis tiettyyn rajaan saakka tekemään yhteistyötä, mutta todella haluaisin kasvattaa lapsen aikuiseksi saakka. Ovatko motiivini väärät? Haluan, että lapsi olisi perheemme ainutlaatuinen jäsen, vaikka hänellä olisi myös toiset vanhemmat. Palautusta bioperheeseen en haluaisi.
Pitkäaikainen sijaisperhe
vierailija
92471
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Suomen lain mukaan sijoitus tehdään aina toistaiseksi eli aina on mahdollisuus, että lapsi muuttaa biologisen vanhempansa luokse (vaikka ei olisi edes koskaan asunut tämän kanssa).
Itsellämme on kaksi vauvana sijoitettua, jotka tulivat sellaisilta vanhemmilta, joiden todennäköisyys kuntoutua lapsestaan huolta pitäviksi oli huono. Toistaiseksi ennuste on pitänyt l. lapset ovat asuneet meillä reilut 8 ja 7 vuotta, eikä vanhemmista ole edes juuri kuultu tänä aikana.
..kannattaa varmaan adoptoida.
Sijaislapsille perheesi todellakin on sijaiskoti tietyn ajan. Miten niin olet valmis tekemään yhteistyötä "tiettyyn rajaan"?
Lapsethan olisi sinulla "lainassa".
Älkää sijaisäidit omiko toisten lapsia, adoptoikaa jos haluatte "oman".
En ole koskaan voinut ymmärtää sitä, ettei anneta lasten olla tekemisissä omien vanhempien kanssa koska jokainen ammattiauttaja/isä/äiti tajuaa sen että lapsi rakastaa omia vanhempiaan ehdoitta, olipa tämä millainen vaan.
Lasten ja vanhempien välistä suhdetta tulisi tukea ja vahvistaa niin paljon kuin mahdollista.
Jos oma bioäiti/isä on ihan mahdoton tapaus niin sitten ymmärrän että lapsella tarvitsee olla riittävän luja kasvualusta..
Tarkoitun tuolla tiettyyn rajaan asti sitä, että mikäli yhteydenpito sujuu asiallisissa merkeissä. En tietenkään olisi lyömässä kapuloita rattaisiin,jos vanhemmat käyttäytyvät asiallisesti. Mitään kännissä tai aineissa örveltämistä en hyväksy, siinä menee rajanveto yhteydenpidossa.
Sitä kun ei voi etukäteen tietää, miten se yhteydenpito alkaa sujumaan. Emme mekään tähän olisi ryhtyneet, jos olisimme tienneet, että tähän kuuluu kännisten örveltäjien kestitseminen ja oikeuskäsittelyissä ravaaminen eikä tällaiselle toiminnalle loppua näy. (Ja tietylle taholle tiedoksi, että kerron tässä vain MEIDÄN kokemuksista YHDESTÄ bioperheestä enkä yleistä tätä keneenkään muuhun.)
Suosittelen adoptiota, ehdottomasti. Vaikka yhteydenpito sujuisikin hyvin ja biovanhemmat hyväksyisivät sijoituksen, ei tähän voi siltikään lähteä asenteella, että lapsi on aikuiseksi saakka meillä ja sillä selvä. Mitä tahansa voi tapahtua. Meilläkin lapsi tuntuu "omalta" ja rakkaalta, ja näyttää siltä että sijoitus jatkuu kyllä aikuiseksi saakka, mutta silti taustalla on tietty epävarmuus.
asti kuin tarvetta. Eli AINA on tavoitteena lapsen palautuminen bioperheeseen jahka siellä asiat kunnossa. Siis sellaisen toiveen kanssa kuin mitä esitit ei kannata jutella sossun kanssa koska silloin voidaan kyseenalaistaa se, oletko ymmärtänyt koko asiaa oikein. Toisekseen teillä on todella pienet lapset itsellä ja tiedän että sijoitetut ovat todella työläitä hoidettavia. Miten pystytte paneutumaan kolmeen pieneen lapseen siten kuin olisi tarpeen? Vielä yhteen sellaiseen, joka on lainassa ja jolla on erityistarpeita? Miten käy omien lapsien psyykelle kun lapsi esim saa hirveitä raivareita ja rikkoo aina kaikki lelut ja kiusaa ym. Se on oikeesti sellaista arkea, jota moni sijaisperhe elää. Ei tietenkään kaikki mutta useimmat, koska huostaanotot tehdään niin viime tipassa että ovat jo saaneet pahoja traumoja. Lisäksi heillä on kehityshäiriöitä, kiintymishäiriöitä, fasia ym kaikkee mahdollista mihin pitää varautua. Luulen myös että sossut (ainakaan meidän ison kaupungin)eivät suosittele. Pyytävät odottamaan jahka omat tarpeeksi isoja esim. koulussa tms. Me emme ryhtyneet hommaan koska vaikka omat onkin jo isompia niin koululainen stressaantu kun tiesi mitä se voi olla (tuntee muutaman sijoitetun) eli sossut heti sanoivat että odotellaan ja katsotaan sitten joskus myöhemmin. Olimme jo käyneet puolen vuoden valmennukset ja odottelimme lasta, kun oma lapsi stressaantu. Soitimme silloin heti sossuun. Nyt katsotaan sitten joskus myöhemmin kun omat lapset kypsiä ajatukseen.
Anna kaikki huomiosi nyt omiin pieniin lapsiisi ja miettikää sitten uudestaan kun ovat isompia. Nämä minun ajatuksia. Hyvää Joulun odotusta!!
Olisin kysynyt käytännön elämästä, saako sijaisperhe päättää päivähoitopaikan valinnasta, pystyykö matkustelemaan normaalisti mummuloihin, pienille matkoille myös ulkomaille ym.Myös miten siihen pieneen epävarmuuteen sopeutuu, jos lapsi palautetaan biokotiin. Haluiain yhden lapsen perheesemme kasvamaan pitkäaikaiseti, en enempää.
Meillä nuorin biologisista lapsistamme täytti samassa kuussa 4-vuotta kun ensimmäinen sijoitetuista muutti meille 9 kk:n ikäisenä.
Olemme eläneet siinä mielessä kuten ennenkin, että sukulaisissa ja kylässä on käyty, matkat lasten kanssa ovat suuntautuneet lähinnä sukulaisten mökille tai RAY:n tukemille perhelomille - parina kesänä ollaan jo käyty Virossa lomalla, kun nuorimmat ovat olleet yli viisivuotiaita.
Olen ajatellut sen biologisen vanhemman luokse muuttoasian niin, että jos lasten biologiset vanhemmat oikeasti ovat kykeneviä lapsestaan huolehtimaan ja lapsen etu on muuttaa tämän luokse niin eiköhän siihen ehtisi sopeutua sitten asian edetessä - meillä ei sellaisesta ole koskaan ollut puhettakaan, kun eivät vanhemmat ole edes pitäneet yhteyttä lapsiinsa (siis nämä, joiden lapset ovat vauvoina tulleet).
Päivähoidossa lapset ovat olleet aikoinaan neurologin suosituksesta osa-aikaisesti (näillä vauvoina tulleilla on toisella osittainen FAS ja toisella ARND), itse olen kotona.
Jos vauvaa pitkäaikaiseen sijoitukseen haluatte, niin todennäköisyys on suuri siihen, että lapsi on ns. erityistä hoitoa vaativa l. siinä mielessä joutuu varautumaan että muutoksia ns. perusperheen elämään tulee - on lääkäri-, psykologi-, toimintaterapia-, puheterapiakäyntejä, mahdollisesti sopeutumisvalmennuskursseja, lapsi ehkä nukkuu vuosia levottomasti, ei siedä paikanvaihdoksia yms.
Taitaa se minulla lapsensaaminen olla päällimmäinen tarve. Olen siitä kyllä lähes varma, että toisenkin lapselle rakkautta ja hoivaa meidän perheessä olisi riittänyt.Sikäli itsestäni ei olisi tuntunut oudolta hoitaa ja huolehtia toisenkin synnyttämästä lapsesta. Suomalainen adoptio ei onnistu, koska meillä lapsia jo. Voi olla kv-adoptio tai kolmas biolapsi meidän perheemmeseuraava askel. Hyvää Joulua kaikille vastanneille ja muillekin! T:alkuperäinen kysyjä
Olen sitä mieltä, että sijaislapsen on taatusti hyvä tulla perheeseen toivottuna ja mikäs sen parempi motiivi on, kuin halu hoitaa lapsia. Sikäli vauva-toive oli kohtuullinen, koska sijaislapsi pyritään sijoittamaan perheeseen nuorimmaiseksi. Myös lapsettomuudesta kärsineitä sijaisperheitä on paljon ja he varmasti ovat hommassaan eteviä.. ovathan he paljona toivoneet lapsukaisia. Ja juuri sen takiahan sijaisperheitä tarvitaan, että lapsella on oikeus juurtua ja tuntea kuuluvansa joukkoon. Muutenhan kaikki hoidettaisiin kolkoissa laitoksissa..vailla terveen kiintymyssuhteen kehitystä. Rajat ja rakkaus on suurinta, mitä lapselle voi antaa. Toki tulee muistaa, että sijaislapsi tarvitsee monesti erityistä huolenpitoa (taustoistaan johtuen) sekä perheen tulee tehdä yhteistyötä mahd.biovanhempien ja sossujen kanssa. Mutta näihin asioihin tottuu ja hyväksyy rakkaudesta lapseen :)