Metsien Mies ajoi kohti kirkonkylää Lada 110 1,5 Festivalin himmeiden valokeilojen halkoessa lumista ja siis edelleen pimeää kantatietä.
Metsien Miehellä oli paljon odotuksia illan suhteen, sillä kirkonkylän ainoassa keskiolutoikeudet omaavassa ravintolassa olisi tänä iltana naisten tanssit. Näin ollen metsien mies oli panostanut iltaan tavanomaista enemmän.
Metsien Miehellä oli yllään aito MA-1 pilottitakkijäljitelmä, joka päällään Metsien Mies tunsi olonsa voittamattomaksi. Itse asiassa kun Lada 110 1,5 Festivalin ohjaamoon perehtyy tarkemmin, varsinkin mittaristoon, joka on reunustettu kulmikkailla kytkimillä, niin väistämättä tulee mieleen Hornet-hävittäjän ohjaamo.
Hornet-lentäjä! Juuri siksi Metsien Mies tunsi itsensä hopean harmaan Lada 110 Festivalin kiitäessä kantatietä pitkin kohti kirkonkylää. Agressiivinen keulanmuoto vahvisti varmasti tätä käsitystä myös kirkonkylän nuorten naisten mielestä - tästä Metsien Mies oli aivan varma.
Eikö joku heistä ollutkin kuiskinut toisille Metsien Miehen muistuttavan erehdyttävästi Tom Cruisea? Tämä tapahtui silloin kun naisväkeä oli ollut pesemässä mattoja laiturilla ja Metsien Mies oli lähtenyt viemään muikkuverkkoja läheiselle kalarikkaalle selälle hirviporukan varajohtajan kanssa. Saattoihan se olla tuulikin, tai 2,5 hv:n Tohatsu-perämoottori, mutta jotain sen suuntaista Metsien Mies oli ollut kuulevinaan.
Mitä ihmettä?! Metsien Miehen ajatus katkesi äkin kun sivutieltä kääntyi hänen eteensä eteensä pikimusta auto! Törkeää - Hornetin eteen tuosta vaan!
Metsien Mies painoi kaasua ja rupesi lähestymään pikimustaa autoa. Tämä ei tapahtunut aivan nopeasti, sillä matkaa oli ollut alun alkajaankin helposti neljättäsataa metriä.
Hitaasti ja varmasti Metsien Mies hivuttautui kuitenkin lähemmäksi ja ajatuksissaan Metsien Mies yritti hakea pikimustan auton rekisterikilpeä Lada 110 1,5 Festivalin ikkunassa olevan kiveniskeymän kohdalle. Silloin Metsien Mies laukaisisi Sidewinder-ohjuksensa kohti hänen kantatietilaansa loukannutta vihollista.
Noin...enää vain vähän, ajatteli Metsien mies! "Aivan kohta saan sinut!"
Juuri kun Metsien Mies oli kytkemässä pitkiä valoja päälle hän huomasi pikimustan auton takaosassa tekstin Octavia! Salamannopeasti Metsien Miehen rutinoitunut koneisto toimi täydellisesti ja virheettä. Olihan Metsien Mies paitsi tunnettu kissojenvihaaja niin hän oli myös harrastuksiensa kautta tappanut periaatteessa kaikkea mikä lentää, ryömii, matelee, juoksee tai ui.
Keskeyttäkää! Keskeyttäkää! Kyseessä ei ole vihollinen!
Kylätoimikunnan puheenjohtajan keskimmäinen poika oli ilmeisesti Joulun alla tullut kyläilemään kotiseudullaan ja oli lähtenyt liikkeelle pikimustalla Skoda Octaviallaan.
"Menestynyt mies...", nyökkäili Metsien Mies itsekseen löysätessään kaasua. Ei sitä joka pojalla ole varaa aitoon Skodaan. Hänen muistaakseen kyseinen nuori mies ansaitsi elantonsa kaupungissa sähköasentajan hommilla. Tästä asiasta Metsien Mies ei ollut aivan varma, mutta jotain merkittävää se oli joka tapauksessa.
Metsien Miehellä oli paljon odotuksia illan suhteen, sillä kirkonkylän ainoassa keskiolutoikeudet omaavassa ravintolassa olisi tänä iltana naisten tanssit. Näin ollen metsien mies oli panostanut iltaan tavanomaista enemmän.
Metsien Miehellä oli yllään aito MA-1 pilottitakkijäljitelmä, joka päällään Metsien Mies tunsi olonsa voittamattomaksi. Itse asiassa kun Lada 110 1,5 Festivalin ohjaamoon perehtyy tarkemmin, varsinkin mittaristoon, joka on reunustettu kulmikkailla kytkimillä, niin väistämättä tulee mieleen Hornet-hävittäjän ohjaamo.
Hornet-lentäjä! Juuri siksi Metsien Mies tunsi itsensä hopean harmaan Lada 110 Festivalin kiitäessä kantatietä pitkin kohti kirkonkylää. Agressiivinen keulanmuoto vahvisti varmasti tätä käsitystä myös kirkonkylän nuorten naisten mielestä - tästä Metsien Mies oli aivan varma.
Eikö joku heistä ollutkin kuiskinut toisille Metsien Miehen muistuttavan erehdyttävästi Tom Cruisea? Tämä tapahtui silloin kun naisväkeä oli ollut pesemässä mattoja laiturilla ja Metsien Mies oli lähtenyt viemään muikkuverkkoja läheiselle kalarikkaalle selälle hirviporukan varajohtajan kanssa. Saattoihan se olla tuulikin, tai 2,5 hv:n Tohatsu-perämoottori, mutta jotain sen suuntaista Metsien Mies oli ollut kuulevinaan.
Mitä ihmettä?! Metsien Miehen ajatus katkesi äkin kun sivutieltä kääntyi hänen eteensä eteensä pikimusta auto! Törkeää - Hornetin eteen tuosta vaan!
Metsien Mies painoi kaasua ja rupesi lähestymään pikimustaa autoa. Tämä ei tapahtunut aivan nopeasti, sillä matkaa oli ollut alun alkajaankin helposti neljättäsataa metriä.
Hitaasti ja varmasti Metsien Mies hivuttautui kuitenkin lähemmäksi ja ajatuksissaan Metsien Mies yritti hakea pikimustan auton rekisterikilpeä Lada 110 1,5 Festivalin ikkunassa olevan kiveniskeymän kohdalle. Silloin Metsien Mies laukaisisi Sidewinder-ohjuksensa kohti hänen kantatietilaansa loukannutta vihollista.
Noin...enää vain vähän, ajatteli Metsien mies! "Aivan kohta saan sinut!"
Juuri kun Metsien Mies oli kytkemässä pitkiä valoja päälle hän huomasi pikimustan auton takaosassa tekstin Octavia! Salamannopeasti Metsien Miehen rutinoitunut koneisto toimi täydellisesti ja virheettä. Olihan Metsien Mies paitsi tunnettu kissojenvihaaja niin hän oli myös harrastuksiensa kautta tappanut periaatteessa kaikkea mikä lentää, ryömii, matelee, juoksee tai ui.
Keskeyttäkää! Keskeyttäkää! Kyseessä ei ole vihollinen!
Kylätoimikunnan puheenjohtajan keskimmäinen poika oli ilmeisesti Joulun alla tullut kyläilemään kotiseudullaan ja oli lähtenyt liikkeelle pikimustalla Skoda Octaviallaan.
"Menestynyt mies...", nyökkäili Metsien Mies itsekseen löysätessään kaasua. Ei sitä joka pojalla ole varaa aitoon Skodaan. Hänen muistaakseen kyseinen nuori mies ansaitsi elantonsa kaupungissa sähköasentajan hommilla. Tästä asiasta Metsien Mies ei ollut aivan varma, mutta jotain merkittävää se oli joka tapauksessa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Edelläoleva tov. Metsien Miehen kirjoittama kertomus osoittaa, miten Lada-palstalla esiintyminen kehittää (myös) kirjallista luomiskykyä. Kirjoittaja on jännityksen mestari. Tuosta kirjailijasta kuulemme vielä, hänen menestysromaaninsa tulevat kulumaan kansamme syvien rivien käsissä.
Tuollaista täällä kaipaa lisää. Se on hyvä esimerkki myös niille monille, jotka havittelevat kirjailijan uraa ja ovat onnistuneesti valinneet lähtökohdaksi Lada-palstan.
Kaipaammekin lisää eteviä Lada-kirjailjoita.
Kyllä tov Metsien Mies on kynäilijänä lahjakkuus. Noissa lyhyissäkin novelleissa on sellaista latautunutta tunnelmaa, että noiden on pohjauduttava omakohtaiseen elämysmaailmaan.
Branditkin on hienosti valittu. Ei mikään kantti-Ladoja vaan hienosti Festival malli kaikilla kirjain-numerokombinaatioilla höystettynä. Olisi vielä lisännyt DOHC, ODB ja muuta pikkukivaa lisämausteeksi. Ja mittaritaulun lentokonemaisuudesta runoillessan olisi voinut vielä lisätä brändi-kuvaa voimistaakseen mittareiden hohteessa hämärästi ja elegantin diskreetisti näkyvät kirjaimet VDO. Metsien mies haaveissaan ajattelee niiden kuvaavan suuren Venäjänmaan joken alkukirjaimia Volga, Don, Ob, VDO, mikä jylhä ja villi luonto siitä hehkuukaan. Ei uskoisi peltiratsulla liikkuvansakaan.
Kuin piruiluna urbaaneille Nissaneilla ja Toyotilla ajaville kaupunkilaisserkuille.