joulun ilman itkua,kun nyt joulun lähestyessä on tullut kova ikävä kesällä poismennyttä koiruutta,elettiin 11v yhdessä ja nyt tämä on ensimmäinen joulu ilman rakasta punaista karvakuonoa,tulee kaikki muistot niin elävänä mieleen mitä tehtiin koiruuden kans jouluna..
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
saa jouluna muutaman kyyneleen tipauttaa, kun rakasta koiraansa muistelee.
Mulla tulee tietyissä tilanteissa sateenkaarisillalle vuonna -94 siirtynyt rottweiler poikani mieleen. Jouluna sitä muistelen kinkun varastamisesta ja jauhokatastrooffista.
Joskus se tippa silmään tulee vielä mullekin. Se taisi olla mun elämäni koira, vaikka kaikki koirat ovat mulle yhtä tärkeitä.
Älä huoli, anna tipan tulla. Kyllä se hymykin sieltä tulee. Halit sulle.
Jessin kanssa sain 13 joulua. Kinkunkin söi yhtenä jouluna. Mutta noin kymmenen vuotta sitten oli Jessin aika mennä sinne sateenkaarisillalle. Kaipaus on valtava vieläkin.
Surun kanssa on vaan opittava elämään kun ei muutakaan voi.Mieleen muistuu kaikki hauska niinkuin ensilumet ja puunrangot joita raahasi. Samoin hevosenpotkut,tassujen kulumat, käärmeenpuremat ja kaikki muut jutut mitä koissu sai aikaan. Lasten syntymät jne. Vieläkään ei tule joulua ilman itkua. Onneksi itkun jälkeen tulee iloa kun on kaksi "pentua" ympärillä ja Jessi kattelee sieltä yläältä ja odottelee minua leikkimään. No, sekin aika tulee, mutta ei ihan vielä. Hyvää joulua sinulle. Kyllä se suru helpottuu vuosi vuodelta.
saiko koirat aikaan lastesi syntymänkin.
Penskasi onkin sitten tosi seropeja että huh huh
kommentti. Siis kun lapset syntyivät oli koira niitä suojelemassa alusta asti.Hyvää Joulua sullekkin.
hiljaista tulee olemaan.. :'(
Tuula lohduttaa niin minä joudun viettämään ensimmäisen joulun ilman omaa äitiäni...
pahoillani äitisi poismenosta,tiedän mitä käyt läpi,sillä itse menetin molemmat vanhempani 11- vuotiaana.
Voimia sinulle ja lämmin halaus.
varsinkin jos ei ole mitään/ketään muuta rutistettavana. Mutta kyllä se siitä, täytyy vaan muistella niitä iloisimpia hetkiä..tai yrittää olla muistelematta. Itselläni koko muistelu vaan pahensi asiaa kun tuli se kivulian päivä mieleen kokoajan.. Tsemppiä sulle, vietä kaikesta huolimatta iloinen joulu!
Ja satoi silloinkin kun paras ystäväni muutti sinne sillalle sylissäni yli kymmenen vuotta sitten.
Eläinlääkäri tiesi ettei ollut enää kipua,ei tuskaa,kun polvistui lattialle viereeni ja hiljaa antoi ystävälleni ruiskeen.
Vain pieni lihaksen värähdys ja hännän heilautus,kun hän luottavaisesti painoi kuononsa rinnalleni ja silmillään kertoi,että kyllä me vielä tavataan.
Sitten väsyi ja sulki silmänsä viimeisen kerran.
Maa peittyi valkeaan vaippaan,kun hautasimme hänet,se oli kaunista.
Oli melkein Joulu.