Itse alkoholistin tyttönä aina on suhtautunut kriittisesti kaikkeen.Kuvittelin nuoren että minusta tulee absolutisti,paskat.En ole siinä mielessä ongelmakäyttäjä että en juo mitään putkia...mutta tartun pulloon aika kevyesti,ja voin jättää juomisen pariin,mutta nykyään ei enää jää,vaan juon humaltuakseni kunnolla,ajoittuu toistaiseksi viikonloppuihin,mutta tiedän että rapajuoppoa ei minusta koskaan tule koska krapulat on mulle ihan karmeita ja en juo joka viikonloppu.Olen silti vähän huolissani itsestäni,koska mieliteko juomiseen on.Olen luova,herkkä ja täydellisyyteen pyrkivä,alan ymmärtää jollain tasolla alkkiksia siinä mielessä että ehkä ei kannata tuomita niin helposti.Olen joskus salaillut päiväjuomiseni,tiedän että en sorru päivittäiseen käyttöön, mutta pelottaa heikkouteni.Minun piti olla vahva.
tunnustetaan
alkava alkoholismi
6518
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Juuri samoin miettein olin minäkin muutama vuosi sitten. Myös minä olin lapsena päättänyt etten ikinä juo. Minäkin olen alkoholistiperheestä. Jossain vaiheessa se kääntyi että jos joisinkin niin ainakin kohtuudella.
Minäkään en juonut putkia, mutta määrävälein piti pää saada sekaisin(jostakin syystä). Yleensä join perjantaisin ja lauantaisin. Minullekin krapulat muodostuivat karmeiksi.
Ensin menin AAL (alkoholistien aikuiset lapset) ryhmään, jossa sittemmin huomasin etten itsekään voinut pysäyttää juomistani. Liityin sitten AA:han ja sen jälkeen en ole juonut tippaakaan viinaa :)
Tästä on melkein kolme vuotta aikaa.
Sain tehdä rauhassa omat valintani. Ehdotan samaa myös sinulle. Mieti omaa suhdettasi alkoholiin ja asia kyllä selviää sinulle :)
Minusta alkoholismi on synkkä asia.Kävin kerran JA OIKEASTAAN OLEN OLLLU A-ALATEEN RYHMÄSSÄ KERRAN
JA MULLE EI SOPINU SYNKKÄ LINJA, ELI TAVALLAAN HYVÄ ETTÄ KUKAAN EI TUOMITSE SANOMISIA MUTTA KOIN TAVALLAAN AHDISTAVAKSI SEN ,ETTÄ HENK.KPHT.EN OLE ISÄLLENI MITÄÄN VELKAA? MIKSI PITÄISI TUNTEA SYYLLISYYTTÄ,MIKSI MINUN PITÄISI ITKEÄ KYNTTILÄVALOSSA,(NIINKUIN KOKO ELÄMÄ OLISI JOTAIN SYNKISTELYÄ)JA KOKEA KAIKKI TAVALLAAN HÄPEÄN ALLA.haluaN HENKILÖKOHTAISESTI ILOISEMPAA SUHTAUTUMISTA,VAIKKA VAIKEAA ON OLLUT.eN JAKSA SYNKISTELYÄ.
Meidän ryhmässä yleensä kyllä nauretaan enemmän kuin itketään :) Ei kai siellä ole tarkoitus sairastaa vaan toipua !
Ryhmiä on monenlaisia!
Kyllä jotkut tahot väittää ,että taipumus juomiseen olisi suku-ominaisuus, se kannattaa varmuuden vuoksi ottaa huomioon,häviää varmasti vähemmän.
sen verran, että kamalat krapulat eivät estäneet minua alkoholisoitumasta, ei myöskään vahvuuteni, vaikka monella muulla saralla olinkin vahva ja pätevä ja päättäväinen.
miettiä,mitä sitä tekisi.Hoidan masennukseni ensin pois vaikka lääkkeillä.Tänään en juo,eikä onneksi tee edes mieli.Noista alkoholistien lasten ryhmistä,täytyy miettiä eri ryhmää tai sitten mennä terapiaan.Takana on raskas vuosi ja haluaisi vain paeta kaikkea ja humala antaa siihen vain hetken unohduksen,eikä se tila edes aina ole niin mukava.Pakko sitä on itsestään välittää.Alkoholi laskee serotoniinitasot mulla ihan nollaan.