Sanoit, ettei yhtälöissäni ole paikkaa kaltaisellesi vakiolle, koska itse olen ikuinen muuttuja? Emme me ole erillämme, vain neliöt ja kolmiot ahdistavat ja hiertävät ikuista täydellisyyttämme. Vai oletko sammunut lamppu matemaattisella työpöydälläni, vaiko valo, jonka säteeltä ei löydy sijaa elämäni ruutupaperilla?
Nyt kun piirrän sen säteen, ymmärrän, että se olet sinä. Juuri noin sinä näyt mielessäni ja paperillani. Säde on yksin, se on usein puolinainen. Astun samalle paperille, piirrän itseni säteesi toiselle puolen – elämämme halkaisijaksi. Kun olemme sillä samalla ja kauniilla suoralla, kerrottakoot tuo halkaisija rakkauden päättymättömällä luvulla. Täydentykäämme yhdessä ympyräksi, ikuiseksi kehäksi, jonka päätä ei ole missään, mutta alku aina läsnä.
Nyt kun piirrän sen säteen, ymmärrän, että se olet sinä. Juuri noin sinä näyt mielessäni ja paperillani. Säde on yksin, se on usein puolinainen. Astun samalle paperille, piirrän itseni säteesi toiselle puolen – elämämme halkaisijaksi. Kun olemme sillä samalla ja kauniilla suoralla, kerrottakoot tuo halkaisija rakkauden päättymättömällä luvulla. Täydentykäämme yhdessä ympyräksi, ikuiseksi kehäksi, jonka päätä ei ole missään, mutta alku aina läsnä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
näen rakkauden mielelläni kehänä, en janana!Elämän sykli on aina läsnä.