Anteeksiaannon evankeliumin pyytäminen

tässä asiassa enkä sano että olisi väärin kättä nostamalla pyytää anteeksiannon evankeliumia.
Muistutan vaan että ei Raamattu sellaisesta käytännöstä mitään puhu.
Raamattu kyllä puhuu siitä että saamme toisillemme syntejä anteeksi julistaa Jumalan säätämän järjestyksen mukaan.
Tärkeintä on itse asian olemus.

Siksi olisi suotavaa ettei nuoret opi tätä jonakin sellaisena tapana, että kun on ulkoaopittua syyllisyyttä kun on rikottu vanhempien opettamia asioita kohtaan niin sitten tällaisessa syyllisyydentunnossa joka on ehkä pelkkä tunnekokemus, nostetaan käsi ylös että saataisiin kokea tunne-elämässä helpotusta.

Tärkeää on henkilökohtainen suhde Jumalaan nuorillakin.
Että ymmärtää oikeasti tehneensä syntiä ja että ei ole kelvottomalla ihmisellä mitään muuta mahdollisuutta kuin Jeesuksen veri Golgatan ristinpuulla.
Siitä on merkkinä käden nosto.
Kun on syntiä tehnyt ja se painaa sydämellä ja halutaan että toinen Jumalan antamalla valtuudella nämä synnit anteeksi julistaa evankeliumin tähden joka on Jeesuksen täytetty työ.

Ei ihmisen suorittama julistus niitä syntejä anna anteeksi vaan Jumala antaa Jeesuksen sovintotyön tähden ja Jeesuksen veressä mutta Hän siinä käyttää ihmisen suorittamaa julistusta välikappaleena niiden kohdalla jotka kättä nostamalla haluaa Jeesuksen veriseen armoon tarttua.

Niiden nuorten kohdalla joilla ei ole henkilökohtaista uskoa Jeesuksen päälle ja jotka tarttuu julistettuun anteeksiantoon ymmärtämättä asian sisältöä ja todellista syyllisyyttään, se on pelkkää lestadiolaista tapakulttuuria ja opittua uskontoa joka ei koidu sielulle todelliseksi autuudeksi vaan voi jopa viedä kauemmas Jumalasta, jos luotetaan omiin tekoihin ja tunteisiin ja anteeksipyytämiseen ja anteeksi julistamiseen, eikä lainkaan sydämessä totisella mielellä syntisinä huudeta avuksi Herraa.

Toivottavasti en sanonut liian ankarasti.

Mutta kun tämä sydämelläni painaa, että Jeesuksesta vieraannutaan ja se valtava helpotus minkä saa aikaan todellinen anteeksiantamus todellisista synneistä, joka helpotus sitten vaikuttaa rakkaudellista ja armollista elämää, vaihtuukin omaan suorittamiseen ja syyllisyyksien alla ponnistelemiseen ja tunnekeskeisyyteen, jossa voidaan toisia kohtaan olla uskonnon tähden vaikka kuinka pirullisia ja kovia ja sitten vaan pyydetään kättä kohottamalla kaikki anteeksi. Kuinka toisenlaista onkaan todellinen Jeesukseen kiinnittyminen: kun minä kurja ilman omaa ansiota saan Jumalalta anteeksi, niin voin toisiakin sitten armahtaa.

Sellaisen ihmisen lähellä on helppo hengittää. Avata sydämensä asioita ja kertoa kamppailuistaan. Pyytää hyviä neuvoja.
Edelleen on totta evankeliumin ihme Kristuksessa, että armossa elävä ja Jeesuksen verisen sovintotyön vapauttama ihminen voi elämällään olla ohjaamassa myös toisia pyhitykseen, siis reiluun parannuksen tekoon joka ei ole pelkästään ulkonaisia tapoja vaan sisältä käsin lähtevää muuttumista, mutta sellainen ihminen joka ei ole kohdannut synnin hirvittävyyttä kaksin Jumalansa kanssa ja täydellisen kelvottomuutensa yli ymmärtänyt Jeesuksen ihanaa anteeksiantamusta taivaasta, luottaa vielä omiin tekoihin ja on tunne-elämässään sellaisessa puristuksessa ja ansassa, että luulee tekevänsä Jumalalle kelpaavia tekoja kun perhekuntalaisiansa uskonnon raipalla ruoskii ja pakottaa.

Oi Herra, anna meille ymmärrystä sinun anteeksiantamukseesi tarttua!
Silloin tulee anteeksiannon evankeliumi rakkaaksi ja silloin kättä nostetaan halukkaasti ja ymmärtäen mitä se todella tarkoittaa.

Kyllä tuo käden nostaminen kuulostaa primitiiviseltä käytännöltä. Eikö etu-ja keskisormen ristiminen ajaisi saman asian? Tai tekstiviesti?

Joku tällä palstalla ehdotti jo kauan sitten, että seurapenkkeihin laitettaisiin napit, joita katuva seuraväki voisi painaa.

Siksi että nuoret ymmärtävät sen olevan turha ja raamattuun perustumaton ihmissääntö. Synnit saa anteeksi ilman käsien huitomistakin! Ei me temppuja tekemällä pelastu vaan uskomalla! Ota opiksesi lahkolais-parka!

Taitaa nuorilla olla että eivät rohkene kun on paljon väkeä.