Pakko vähän kirjoittaa ajatuksia paperille, tuntuu siltä et pää hajoo muuten.
Aloitin eräässä osa-aikaisessa hommassa syksyn alussa samaan aikaan yhden tytön kanssa (kutsutaan vaikka Jenniksi). Vaikka ollaan jo monta kuukautta oltu samassa duunissa, nyt oon vasta oppinut tuntemaan hänet. Tuntuu siltä, et ollaan aika samoilla aaltopituuksilla, minkä muutamat työkaveritkin on huomannu. Viimeksi juttelin tän Jennin hyvän kaverin kanssa pikkujouluissa, ja kävi ilmi, että Jennillä ei pahemmin oo vakavaa seurustelusuhdetta ikinä ollutkaan. Kaveri vaan ehdotti et etenen varovasti, enkä hätiköisi sillä Jenni on aika varovainen ihminen itsekin miesten suhteen.
Minua taas häiritsee se, etten tiedä oikein mitä tehdä. Työvuoromme sattuu aika eri aikoihin, enkä viikonloppuisinkaan nää tätä tyttöä.. Puhelinnumerot tuli vaihdettua (se ehdotti vaihtoa yhtenä iltana kun oltiin 'parilla' töiden jälkeen työporukan kanssa). En vaan haluais luoda työpaikalle sellasta painostavaa tunnelmaa, joka syntyy jos pyydän tyttöä kahville tai teen jonkun muun aloitteen jonka hän torjuu. Pari kertaa elämässä sattunut näin, ja voin sanoa et se ei oo kivaa - etenkin ku tän jälkeen tuntuu törmäävän ko. henkilöön jatkuvasti, ja jälleennäkeminen taas kääntää veistä haavassa.
Toisaalta tiedän myös hyvinkin, että voihan olla et oon kävelemässä onneni ohitse? Jos se Jenni on vaan niin varovainen, ettei itse uskalla tehdä mitään? Eääh.. mitä helvettiä täs pitäs tehä.
Aloitin eräässä osa-aikaisessa hommassa syksyn alussa samaan aikaan yhden tytön kanssa (kutsutaan vaikka Jenniksi). Vaikka ollaan jo monta kuukautta oltu samassa duunissa, nyt oon vasta oppinut tuntemaan hänet. Tuntuu siltä, et ollaan aika samoilla aaltopituuksilla, minkä muutamat työkaveritkin on huomannu. Viimeksi juttelin tän Jennin hyvän kaverin kanssa pikkujouluissa, ja kävi ilmi, että Jennillä ei pahemmin oo vakavaa seurustelusuhdetta ikinä ollutkaan. Kaveri vaan ehdotti et etenen varovasti, enkä hätiköisi sillä Jenni on aika varovainen ihminen itsekin miesten suhteen.
Minua taas häiritsee se, etten tiedä oikein mitä tehdä. Työvuoromme sattuu aika eri aikoihin, enkä viikonloppuisinkaan nää tätä tyttöä.. Puhelinnumerot tuli vaihdettua (se ehdotti vaihtoa yhtenä iltana kun oltiin 'parilla' töiden jälkeen työporukan kanssa). En vaan haluais luoda työpaikalle sellasta painostavaa tunnelmaa, joka syntyy jos pyydän tyttöä kahville tai teen jonkun muun aloitteen jonka hän torjuu. Pari kertaa elämässä sattunut näin, ja voin sanoa et se ei oo kivaa - etenkin ku tän jälkeen tuntuu törmäävän ko. henkilöön jatkuvasti, ja jälleennäkeminen taas kääntää veistä haavassa.
Toisaalta tiedän myös hyvinkin, että voihan olla et oon kävelemässä onneni ohitse? Jos se Jenni on vaan niin varovainen, ettei itse uskalla tehdä mitään? Eääh.. mitä helvettiä täs pitäs tehä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos antaa puhelinnumeron työkaverille, se tarkoittaa että voita soittaa, kapakkatutuille on eri asia. Ei soittaminen niin vakavaa ole, etteikä sitä vois muutenkin tehdä. Jos hän on kiinnostunut sinusta, menet onnesi ohi jos et ota yhteyttä. Soittamattomuudella ei voi kun menettää asioita, joten sovi treffit ja kokeile.
Ei se niin vakavaa ole.
ainankin kokeilla:) ja pyytää sitten ihan ulos keksi jotakin johon tarvitaan 2ihmistä konsertti näytös tms:)
Minun mielestä parasta mitä voit tehdä on se että vatvot sitä asiaa täällä ja omassa päässä kyllästymiseen asti etkä vahingossakaan soita sille tytölle. Monta kertaa on todettu täällä että ongelmat yleensä ratkeaa täällä nyhjöttämällä.
Jos ajattelet asiaa loogisesti ongelman ja sen ratkaisun kannalta, niin huomaat varmaan itsekkin mitä sinun pitää tehdä. Miksi asioista pitää aina tehdä vaikeita???