Tällä foorumilla on keskusteltu pinnallisuudesta. Mutta sanokaapa mikä mielestänne on pinnallista.
Omasta puolestani voin sanoa, että merkkivaatteet ei tee kenestäkään pinnallista kuten yleisesti luullaan.
Omasta puolestani voin sanoa, että merkkivaatteet ei tee kenestäkään pinnallista kuten yleisesti luullaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
kuten joskus aiemminkin: pinnallista on se, että ei osaa/viitsi tehdä itsenäisiä ja perusteltuja valintoja, vaan menee virran mukana.
Tällaista ihmistä niin sanotusti "maailma heittelee". Tieto lisää tuskaa, sanotaan, mutta vielä tuskaisempaa on pinnallisen herätä jonain päivänä omaan tiedostamattomuuteensa.
Kyse on siis eräänlaisesta laiskuudesta.
Henkinen laiskuus on kuoleman esiaste.
Pinnallisuus on minulle sitä ettei mietitä asioita yhtään pintaa syvemmälle, ei koskaan kyseenalaisteta mitään, otetaan maailma kuin annettuna.
Pinnallisuuteen mielestäni kuuluu myös se, että pitää olla aina parempaa ja enemmän kuin toisella. Pitää olla jotain millä näyttää, että menee paremmin kuin muilla ja eletään usein yli varojen, ei vain ajatella enempää, pitää vain olla jotain, jolla näyttää. Pinnallinen ihminen ajattelee, ehkä enemmänkin millaisen menestyvän kuvan hän itsestään antaa, eikä välttämättä sitä, että millaisena ystävänä tms. toiset häntä pitävät. Mielestäni pinnallinen ihminen "arvostaa" ihmisiä, joilla on paljon jotain, ja haluaa usein olla sellaisten ihmisten kaltainen keinolla millä hyvänsä. Hmm..vai onko tämä nyt sitten enemmänkin materialismia..Mutta minusta pinnallisuus ihmisessä on sitä, että hän tosiaan kulkee virtausten mukana sen syvällisemmin ajattelematta, pitää vaan näyttää ulospäin sitä kiiltävää pintaa ja syvemmällä ei sitten olekaan mitään.
ehkäpä siellä pinnan alla onkin jotain todella syvällistä, mutta jos ei ole ketään kenelle sitä näyttää. yksinäisyys voi tehdä ihmisestä pinnallisen . yksinäinen saa edes jotain turvaa ympärilleen materialismista. kaikille, kun ei ole tarkoitettu sitä toista ihmistä rinnalle, joka antaa rakkautta ja hellyyttä.
Riittävän kauan kun on yksin sitä alkaa tuntua ettei ole enää mitään annettavaa kenellekään toiselle ihmiselle. Kun on niin tottunut siihen yksinäisyyteen ja oman sydämensä tyhjyyteen niin alkaa uskoa ettei mitään syvempiä tunteita ole olemassakaan ja tulee kyyniseksi.
siis entäpä jos onkin kaksin, siis seurustelee, ja ajattelee, että suhteeseen tulee onni, kun on uusi auto ja uusi asunto..ja kas ei riitä se onni..vaan ostellaan yhä kalliimpia vaatteita ja kaikkea, jotta se onni olisi luona ja näyttäisi hyvältä, vaikkei varat riittäiskään. Jos tuntuu, että suhteeseen se onnikin tulee vain jos on kaikki hienoa ja parhaimman näköistä.
Sisällön vähyys ihmisen ajatuksissa ja sanoissa.