Ulkomailla suoritetun tutkinnon

Julkisen puolen virkoihin hakiessa on aina todistettava pätevyys. Tämän tekee Opetusministeriö jonne ulkomailla suoritettu tutkintotodistus lähetetään. Tämä maksaa jotain 700-800 euroa. Normaalisti pätevöittäminen on vain iisi läpihuutojuttu. Varsinkin, jos tutkinto on valtion yliopistosta EU-maasta.
Lisäksi terveyspuolen vaatimukset saattavat olla hyvinkin tiukat yksityiselläkin puolella.

Useimmilla aloilla ulkomailla opiskelusta ei ole haittaa. Joskus siitä saattaa olla myös erityistä hyötyä (esim. kauppatieteet).
Mutta on myös aloja, jotka nähdään kinkkisempinä. Yksi niistä on jo yllä mainittu psykologia. Psykologina työskentely vaatii tiettyä "oman maan psyykkisten ongelmien" tuntemusta. Näin asiaa on ainakin joskus minulle selvitetty.
Lisäksi esim. Pohjoismaiden ulkopuolella suoritettu luokanopettajantutkinto ei välttämättä tuo töitä yhtä helposti kuin OKL:ssä hankittu pätevyys. Myöskään esim. historian tai maantiedon aineenopettajaksi voi olla hankala päästä ilman oman maan tuntemusta.
Sanomattakin selvää, että eri maassa asianajajaksi lukenut ei voi noin vaan hypätä suomalaisen oikeuslaitoksen rattaisiin.

Kannattaakin tarkkaan miettiä mitkä ovat ulkomaille opintoihin lähtemisen funktiot. Jos se on puhtaasti vaikeus päästä sisään suomalaiseen yliopistoon, suosittelen vielä miettimään toisen kerran. Suomesta saa kuitenkin aina parhaiten/helpoiten töitä suomalaisella tutkinnolla.

asdfoiup kirjoitti:

Julkisen puolen virkoihin hakiessa on aina todistettava pätevyys. Tämän tekee Opetusministeriö jonne ulkomailla suoritettu tutkintotodistus lähetetään. Tämä maksaa jotain 700-800 euroa. Normaalisti pätevöittäminen on vain iisi läpihuutojuttu. Varsinkin, jos tutkinto on valtion yliopistosta EU-maasta.
Lisäksi terveyspuolen vaatimukset saattavat olla hyvinkin tiukat yksityiselläkin puolella.

Useimmilla aloilla ulkomailla opiskelusta ei ole haittaa. Joskus siitä saattaa olla myös erityistä hyötyä (esim. kauppatieteet).
Mutta on myös aloja, jotka nähdään kinkkisempinä. Yksi niistä on jo yllä mainittu psykologia. Psykologina työskentely vaatii tiettyä "oman maan psyykkisten ongelmien" tuntemusta. Näin asiaa on ainakin joskus minulle selvitetty.
Lisäksi esim. Pohjoismaiden ulkopuolella suoritettu luokanopettajantutkinto ei välttämättä tuo töitä yhtä helposti kuin OKL:ssä hankittu pätevyys. Myöskään esim. historian tai maantiedon aineenopettajaksi voi olla hankala päästä ilman oman maan tuntemusta.
Sanomattakin selvää, että eri maassa asianajajaksi lukenut ei voi noin vaan hypätä suomalaisen oikeuslaitoksen rattaisiin.

Kannattaakin tarkkaan miettiä mitkä ovat ulkomaille opintoihin lähtemisen funktiot. Jos se on puhtaasti vaikeus päästä sisään suomalaiseen yliopistoon, suosittelen vielä miettimään toisen kerran. Suomesta saa kuitenkin aina parhaiten/helpoiten töitä suomalaisella tutkinnolla.

Sisältä tosiaan on aika paljon sama monissa oppiaineissa sekä Suomessa että ulkomailla, mutta jotenkin tuntuu, että ulkomaalaisia opintoja ei välttämättä arvosteta Suomessa. Tämä on outoa.

... kirjoitti:

Sisältä tosiaan on aika paljon sama monissa oppiaineissa sekä Suomessa että ulkomailla, mutta jotenkin tuntuu, että ulkomaalaisia opintoja ei välttämättä arvosteta Suomessa. Tämä on outoa.

En usko, että kyse on usein niinkään arvostuksesta. Toisaalta suomalaiset työnantajat harvoin tuntevat ulkomaisia yliopistoja mikä tietenkin vaikeuttaa niistä valmistuneiden valintaa. Kun ei tunne, on helpompi valita se tuttu ja turvallinen.

Jos sinulla olisi jonossa kolme hakijaa esim. Helsingin, Concordian ja Robert Gordonin yliopistoista, niin käsi sydämellä minkä valitsisit (olettaen, että hakijat olisivat muilta osin tasavertaisia). Toisaalta valinta Helsingin, Oxfordin ja Harvardin yliopistoista valmistuneiden välillä voisi olla jo huomattavasti hankalampaa.

Ja sama toisinpäin. Kyllä esim. usalaiset miettisivät kahdesti, jos kävelisit työpaikkahaastatteluun Lapin yliopiston paperit kourassa, jos tarjolla olisi kerran saman kaupungin yliopistosta valmistuneita hakijoitakin.

Itse ajattelisin ihan maalaisjärjellä, että opinnot maassa X antavat (useammin) paremmat edellytykset työskennellä maassa X kuin maassa Y suoritetut opinnot.

Vaikka kurssit olisivat hyvinkin samanlaiset antavat esim. kurssikirjat/kurssikirjojen kulttuuri ja esimerkit (usein Suomessa suositaan niin paljon kotimaista kuin mahdollista, vaikka kansainväliset perusteokset voivat hyvin olla samat eri maissa) ja erityisesti opetus/luennoitsijat omaleimaisen piirteen maasta riippuen.

Toisaalta on hyvin paljon itsestäkin kiinni miten pitää yhteyttä ja luo suhteita Suomeen, suomalaiseen työpaikkakulttuuriin ja työnantajiin opiskellessaan ulkomailla. Kesätyöt on syytä ryhmittää kotimaahan eikä esim. Suomalaisten sanomalehtien lukemista kannata unohtaa ulkomailla asuessa.

Ei myöskään pidä kuvitella, että ulkomailla opiskelu oikeuttaisi hakemaan töitä henkselit paukkuen suomalaisissa landeyliopistoissa opiskelleiden ohi. Vaikka ulkomailla opiskelu antaa paljon enkä esimerkiksi sitä itse missään nimessä kadu, voi nuo tyypilliset "itsenäistyminen, uusien kielien ja kulttuurien oppiminen" jne. jne. oppia aivan hyvin vaikka vaihtovuoden aikana.

asdfoiup kirjoitti:

En usko, että kyse on usein niinkään arvostuksesta. Toisaalta suomalaiset työnantajat harvoin tuntevat ulkomaisia yliopistoja mikä tietenkin vaikeuttaa niistä valmistuneiden valintaa. Kun ei tunne, on helpompi valita se tuttu ja turvallinen.

Jos sinulla olisi jonossa kolme hakijaa esim. Helsingin, Concordian ja Robert Gordonin yliopistoista, niin käsi sydämellä minkä valitsisit (olettaen, että hakijat olisivat muilta osin tasavertaisia). Toisaalta valinta Helsingin, Oxfordin ja Harvardin yliopistoista valmistuneiden välillä voisi olla jo huomattavasti hankalampaa.

Ja sama toisinpäin. Kyllä esim. usalaiset miettisivät kahdesti, jos kävelisit työpaikkahaastatteluun Lapin yliopiston paperit kourassa, jos tarjolla olisi kerran saman kaupungin yliopistosta valmistuneita hakijoitakin.

Itse ajattelisin ihan maalaisjärjellä, että opinnot maassa X antavat (useammin) paremmat edellytykset työskennellä maassa X kuin maassa Y suoritetut opinnot.

Vaikka kurssit olisivat hyvinkin samanlaiset antavat esim. kurssikirjat/kurssikirjojen kulttuuri ja esimerkit (usein Suomessa suositaan niin paljon kotimaista kuin mahdollista, vaikka kansainväliset perusteokset voivat hyvin olla samat eri maissa) ja erityisesti opetus/luennoitsijat omaleimaisen piirteen maasta riippuen.

Toisaalta on hyvin paljon itsestäkin kiinni miten pitää yhteyttä ja luo suhteita Suomeen, suomalaiseen työpaikkakulttuuriin ja työnantajiin opiskellessaan ulkomailla. Kesätyöt on syytä ryhmittää kotimaahan eikä esim. Suomalaisten sanomalehtien lukemista kannata unohtaa ulkomailla asuessa.

Ei myöskään pidä kuvitella, että ulkomailla opiskelu oikeuttaisi hakemaan töitä henkselit paukkuen suomalaisissa landeyliopistoissa opiskelleiden ohi. Vaikka ulkomailla opiskelu antaa paljon enkä esimerkiksi sitä itse missään nimessä kadu, voi nuo tyypilliset "itsenäistyminen, uusien kielien ja kulttuurien oppiminen" jne. jne. oppia aivan hyvin vaikka vaihtovuoden aikana.

Jos nyt puhutaan puhtaasti opinnoista ja juurikin psykologiasta niin ainahan on pääsykoeväylä jonka kautta hakeutua jatko-opintoihin Suomalaiseen yliopistoon.

Yliopistot tekevät päätöksensä omien perusteidensa mukaan. Omalla alallani on hyvinkin helppoa siirtyä Suomalaiseen yliopistoon esim. maisteriopintoihin toisilla aloilla kurssien hyväksilukeminen saattaa taas olla hyvinkin hankalaa.

Jokaisen kannattaisikin ottaa jo ulkomaille lähtöä suunnitellessa yhteyttä yliopistoihin/opetusministeriöön ja tiedustella jatkomahdollisuuksia Suomessa. Ei kukaan niitä tule sinulle kotiin kertomaan ja pahimmassa tapauksessa saattaa mennä monta vuotta ja tolkuttomasti rahaa "turhaan", kun Suomesta ei töitä tai pätevyyttä irtoakaan.