BICHON HAVANAIS

kyseisen rodun edustaja sylissäni. Minulla on ollut 3 koiraa, metsästys- ja paimenrotuisia, mutta kyllä tämä pikkiviikari on ollut ainakin minulle sopivin. Se on luonteeltaan vähän "kissamainen", eli itsepäinen, mutta sen kyllä saa opetettua helposti. Se ei ole tippaakaan arka, vaan 20-kiloinen paimenkoirani on paljon arempi. Räksytys on kyllä herkässä ja siihen pitääkin puuttua jo pentuiässä! Kerrostalossa voi pikkukoiran kanssa törmätä sellaiseen vaikeuteen, että niillä on huonompi virtsanpidätyskyky. Aika oikukas neiti tämä on muihin koiriini verrattuna.. Se esimerkiksi saattaa yhtäkkiä saada päähänsä ettei halua lähteä ulos! Se jopa juoksee karkuun ja mulkoilee sängyn alta. Ehkä tämä on jotain hauskanpitoa sille, tietäähän se jokatapauksessa ulos joutuvansa. Ja ruoka on toinen juttu. Se ei koskaan syö ennen kuin paimenkoirani on syönyt ensin omansa. Vasta kun paimen tulee viereen katsomaan kateellisena, tämä alkaa syödä hitaasti maiskutellen, kuin nauttien vahingoniloisena joka hetkestä! Se ei myöskään suostu syömään "sotkettua ruokaa", vaan joka ruokalaji pitää olla lajiteltuna lautasella; leipäpalat, jauhelihakikkarat ja koiranruokanapit eivät saa koskeakaan toisiinsa, tai neiti nyrpistää nokkaansa ja tepastelee pois (jolloin paimen hyökkää ruokakupille). Näillä koirilla on kyllä todellakin LUONNETTA, mikä osoittaa niiden ilmeisen älykkyyden. Mielestäni havanese sopiikin ihmiselle, joka haluaa opettaa sille kaikenlaista, se oppii todella helposti. Oma havaneseni on todella läheisyydenkaipuinen, se haluaa olla sylissäni lähes joka hetki ja nukkuukin ihan kyljessäni kiinni. Toisaalta se on niin läheisriippuvainen, että en tiedä olisiko se tottunut yksinoloon ellei meillä olisi ollut entuudestaan toinen koira. Mielestäni havanese kaipaakin kaveria, omat hauvani ovat eroittamattomat ja paimen on jopa niin ylisuojeleva, ettei päästä muita koiria tämän pikkukirpun lähelle! Tässä nyt oli jotain, kyllä minä ainakin aijon ottaa jatkossa pelkästään tätä rotua, niin se on sydämeni vienyt!

Bichon on todella ihana seurakoira, haluaa aina olla vierellä, tulee aina iloisesti vastaan. Pentuna oli hieman arka, jonka vuoksi haukkui vieraita ihmisiä paljon. Oppii helposti uusia temppuja ja nauttii niiden tekemisestä. Turkin hoitoon kannattaa varautua, takkuuntuu helposti.