Onko syntiä?

Netti-tv on sallittu. Vaikka saattaa senkin katselu pikku pahe olla.

Itse en katsele uutisia, mutta tiedän että sitä tapahtuu vaikka ne ovat "TV" uutiset.

Itse poistin DVD aseman tietokoneestani ja hankin tavallisen cd-rom aseman tilalle että ei tulisi houkutusta hakea videovuokraamosta filmejä.

Katselen aina välillä YLE:n uutisvideoita. Pääasiassa niissä on samat asiat, kuin radiossakin mutta hiukan laajemmin käsiteltynä. Joskus katson myös muita videoita esimerkiksi presidenttiehdokkaista tehdyt parjaukset A-Plus ohjelmassa.
Teksti tv:tä tulee vähemmän selattua, kun en ole tottunut käyttämään ja käyttöliittymä on hiukan karkea.

..kivaa! Näkee uutistenlukijan naaman. Tekstiteeveetä en ole vielä kokeillut, mutta kiitos vinkistä.

Kiitos hyvästa ja loistavasta ja hyvin muotoillusta ja tuoreesta ja raikkaasta ja uudesta ja ainutkertaisesta ja ... kysymyksestä.

Ei tuollaisessa kysymyksessä ole järjen hiventäkään!
ei mikään yksittäinen asia ole syntiä, syntiä on kaikki se mikä eroittaa meitä Jumalasta, vaikka kaurapuuro, jos siitä tulee ihmiselle liian tärkeä.
Synti on mielenmuutos, kääntyminen poispäin Jumalasta, Hänen tahtonsa rikkominen, viimekädessä synti on epäjumalanpalvelusta (idolatriaa, vrt: Idols=idolit=epäjumalat (sama kantasana)).

Ei tietenkaan! Painvastoin toivottavasti useimmat loytavat sivuille ja saavat RealPlayerin ohjelmat auki. Naissa asioissa sisalto ratkaisee aivan samalla tavalla kuin se ratkaisee siina mita kirjoja, musiikkia ja videoita valitset. Uskovaisena haluat valttaa huonoja sisaltoja. Nain tekevat monet epauskoisetkin. Mutta hyvaa katsottavaa ja luettavaa riittaa. Nauttikaamme siita. Tama on vapaaehtoista kenekaan ei ole pakko valttamatta katsoa mitaan. Voi kun tatakin asiaa jaksetaan pyorittaa ja pyorittaa ja aina niin yksitoikkoisesti. Itse inhoan TV:ta mainoksineen ja katsonkin tarvitsemani ohjelmat netista. Ja kohta kannykastakin! Ylella on paljon hyvaa sivistavaakin ohjelmistoa.

Harmi kun Paivamiehessa annetaan naistakin asioista niin harhaisia mielipiteita, etta kentalla ei tiedeta mit mielta pitaisi olla. Tama on vastuutonta silta taholta.

Rabilla hyvia mielipiteita muilla palstoilla, katsokaa ja lukekaa!

on ollut koko perheellä kokeilukäytössä kännykkätelevisio. Sitten kun ne saadaan markkinoille, niin kaikki vl:t ostaa sellaiset. Lapsillekin ostetaan, niin ettei enää tarvi netistä katsoa L-koodia ja CSI:tä, vaan jokainen voi omassa vuoteessaan omasta kännykästä katsella lenmpparisarjojaan.
Oulun teknologiakylässä näitä kännypuhelimia on keksityy justiinsa vl-porukoiden voimin, jotta kaikki vl:t saisi luvallisesti katsella telkkaria ilman että omistaa telkkaria. Kännykässä telkkari ei ole syntiä kuten se ei ole syntiä netissäkään.

EHTOOLLISKIRKOSSAKirjoittanut: Janhunen 27.3.2006 klo 10.58    
Olen ollut marianseuroissa rauhanyhdistyksellä ja seuraavana on vuorossa ehtoolliskirkko. Päivä on ollut keväisen kaunis ja tuuleton, ihanteellinen niin ulkoilu kuin seurapäivä ilmaksikin.Olen istunut yli neljä tuntia neljänseinän sisällä kuunnellen seurapuheita. Nyt päätän kävellä halki kaupungin kirkkoon ehtoollisen viettoon, nauttien keväisestä päivästä. Astun ulos tunkkaisesta sisäilmasta, jossa poronkäristyksen katku on tuntunut johtuen ilmastointilaitteissa ilmeenneestä toimintahäiriöstä. Vuosikokouksessa oli esillä, että siioni investoipi tulevan vuoden aikana moniin rakennuksen kunnostustoimiin, mikä tietää jäseniltä uhrimieltä ja ylimääräisiä myyjäisiä.
Ulkona rauhanyhdistyksen pihalla seisoo neljän nuoren aikuisen ryhmä tupakat savuten. Ehdin nähdä, kunka yksi antaa jämän nuorimmalle koplan jäsenelle. Tämä vetäisee loppumyrkyt ja viskaa natsan melkein jalkoneni juureen, kun ohitan heitä. Matkani jatkuu, kuulen lintujen viserrystä ja samalla mietin päivän saarnoja. Olisipa ollut mukavan miellyttävää, jos puhuja olisi maininnut tupakan olevan myös turmiota aiheuttava elämäntapa. Puhujat muisti kyllä mainita videon, internetin, musiikin, alkoholin, television, ehkäisyt, ym. turmiollisiksi elämäntavoiksi, mutta eivät koskaan uskalla puhua, kuinka omassa porukassa on tupakan turmion pauloissa olevia jäseniä.Ja Jumalan valtakunta oli tietysti puheitten pääsisältö, niinkuin aina. Kun puhuja on lukenut tekstin raamatusta, ei mene kauaa, kun puhe kääntyy Jumalan valtakuntaan ja sen asukkaisiin. Tätä puhuja toistaa sitten ehtimiseen puheensa aikana. Ymmärrän täysin Jumalan valtakunnan, mutta silti asia hiertää ja pohdin sitä uudestaan niin mietteissäni, että kävelen koirantalutusnuoraan, jonka päässä iso ruskea koira tekee läjää kadun varteen. Korjaatko tuon läjän pois, kysyn. Keski-ikäinen herrasmies pitkässä palttoossa vastaa. Korjaa sä vaan, jos huvittaa. Olen jo tullut kirkon pihamaalle, kun samassa kurvaa kirkon pysäkille auto, josta purkautuu ulos, kas vain, se sama porukka, joka seisoi lähtiessäni tupakilla rauhanyhistyksen pihamaalla.
Jään seisomaan hetkeksi kirkon pääoven eteen katastelemaan saapuvia kirkkovieraita.
Sitten alkaa tuoksahtaa raittiissa ulkoilmassa vahva sikarin haju. Käännähdän ympäri ja näen, kuinka tämä sama neljän kopla vetää ahnaasti sikareita. He kuuluvat puhuvan, että marianseurojen kunniaksi vedetään kunnon sikaaria. Kävelen tarkoituksella porukan editse ja mainitsen. Ja rööki se vain maistuu. Joo, pitää sielua ravita, saan vastaukseksi.
Kirkko tulee täpösen täyteeen, niinkuin aina rauhanyhdistyksen järjestäessä ehtoolliskirkon. Eteisessä kuuluu japanin kielistä molotusta. Turistiryhmä on katastamassa kirkkoa.
Ehtoollispapit ovat kaikki vanh.lestadiolaisia. Koskaan en ole nähnyt, että ehtoollista olisi ollut jakamassa mukana ei-lestadiol. pappi. Oikea uskovainen ei misssään tapauksessa ota vastaan ehtoollista esim. naispapilta ja ei mielellään ei-uskovalta miespapiltakaan.
Mietin kirkon penkissä myös päivällä saarnassa kuultua selitystä, kuinka nainen ei ole kelvollinen saarnavirkaan. Syy ei ole siinä, että nainen olisi miestä huonompi, vaan siinä, kun raamattu kieltää sen.
Puhuja ei sen kummemmin keronut raamatunpaikkoja, missä puhujanvirka naiselta kielletään. Muistan vaan sen yhden kuuluisan Paavalin äkkipikaisen lausahduksen, kuinka naisen tulee vaijeta seurakunnassa. Jeesuksen en muista koskaan sanoneen mitään siitä, ettei nainen sovi seurakunnan puhujaksi. Tuohon aikaan itämaissa ja on vieläkin naisen asema melkein kuin tiskirätin, niin ihmekkös tuo, että raaamatun lehtiin Paavali kirjoitti naisesta tuohon sävyyn. Nainen ei kelpaa puhujaksi, eikä papiksi lestadiolaisuudessa. Monissa uskonnollisissa liikkeissä nainen toimii myös puhujana, missä en kyllä näe mitään raamatun vastaista.
Jos kerran luterilainen kirkko on nähnyt suuressa viisaudessaan naispappeuden oikeaksi, niin miksi sitä ei nähdä oikeaksi lestadiolaisuudessa.
Kirkossa sarnamiehen puheen sisltö ei käsittele Jumalan valtakuntaa, niinkuin rauhanyhdistyksellä,jolloin tulee mieleen, ettei kirkkoa mielletä Jumalan valtakunnan temppeliksi, niinkuin rauhanyhdistyksen toimitaloa.
Muistelen päivällisen saarnan sisältöä kirkonpenkissä edelleen. Puhuja sanoi, että vaikka kuinka pitkälle lukis teologiaa tohtoriksi asti, ei se lähennä Jumalan valtakuntaa. Mitä suuria viisauksia teologiaa oppineet saavat, kun eivät ymmärä Jumalan valtakunnan olemusta, ajattelen kysyvänä.
Miten sitten, jos muuttaisin loppuiäkseni sellaiseen maapallon kolkkaan, jossa ei olisi oikeita Jumalan lapsia lähelläkään, rauhanyhdistyksestä puhumattakaan. Voisinko olla Jumalan lapsi, koska en asuisi enää Jumalan valtakunnan keskellä, enkä osallistuisi enää seuramenoihin. Palvelisin Jumalaa vain yksikseni alkuasukkaiden seurana kuvapatsasta kumartaen.
Mietin sitäkin, että miksei Jumalan valtakunta voisi olla muittenkin uskonnollisten ryhmien keskellä, jos he ottaisiva samalla tavalla käyttöön taivaan valtakunnan avaimet, kuin vanh.lestad. tekevät. Ratkaisevaa Jumalan valtakunnan sisälle pääsyssä on etsiä Jumalan valtakuntaa, niinkuin Jeesus ensin käskee tekemään.
Omistaako Jumalan valtakunnan he, kenen hallussa on kaikkein oikein raamatun tulkinta ja oppi. Jeesus ei ole niin tärkeässä asemassa, kuin Jumalan valtakunta. Jos korostaa puheissaan vain Jeeusta, ei Jumalan valtakunta tule lähelle. Sellaisen käsityksen minä olen saanut,että puhujan pitää joka puheessaan mainita toistuvasti meidän olevan Jumalan valtakunnassa ja sen lapsina.
Jumalan valtakunnan sanotaan lapsille pyhäkoulussa olevan vanhoillislestadiolaisuus, mutta yleisessä seurapuheessa sen sanomista vältetään ja tyydytään toteamaan maailmassa olevan vain yksi joukko, jolla on oikea usko ja Jumalan valtakunan avaimet.
---Oi Jumalan karitsa, joka pois otat maailman synnit, armahda, aarmaahda meeeiiitä--- Havahdun ehtoollisvirteen. Ehtoollisen huippuhetki lähestyy. Ensin nousee vanhempi väki penkeistä ja raahustaa eteen, kun taas nuoret ja keski-ikäiset jäävät kohteliasti odottamaan vuoroaan. Muistelen aikaa, jolloin yhteismalja oli käytössä. Silloin oli vastenmielistä juoda samasta maljasta. Nyt saa käteensä oman hienon pikarin. Menen keski-ikäisten mukana ehtoollispöytään. Olen aina ihmetellyt, miksi pitää ehtoollisella olla niin kauhean vakavana. Eikö ole lainkaan ilon asia, että Jeesus sovitti syntimme ja on antanut meille uuden elämän. Itse en osaa olla vakava. Kun pappi antaa leivän,en pistä sitä heti suuhuni. Otan leivän papin kädestä, toisille se pitää työntää suuhun. Sitten otan alkoholipitoisen juoman. Toiset kulauttaa sen heti kerralla suuhunsa. Minä en pidä kiirettä. Nautin tästä hetkestä kiireettä. Pureskelen leipää hitaasti ja yhtä hitaasti nautin tuon ihmejuoman, joka sallitaan vain ehtoollisella. Annan nesteen kutittaa makuhermojani, ennenkuin nielaisen sen kurkusta alas. En tiedä, miksi ehtoollisjuoman pitää olla alkoholipitoista, vaikka esim. suviseuroissa jo on saatavana sitä myös alkoholittomana. Ehtoollistilaisuuksia on vuodessa hyvin monet, ja niissä pääsee uskovainenkin nauttimaan alkoholin hurmaavasta mausta. Olen varmaan hirveän syntinen, kun ajattelen näin. Mitähän muut ajattelee seurapuheita kuunnellessaan. En pyydä papilta siunausta, kun hän tulee kohdalleni, sillä olen sopinut syntini jo hyvissä ajoin ennen ehtoollispöytään tuloa. Joka ikinen seuravieras pyytää saada syntinsä anteeksi. Papilla on suuri työ lausua ne sadoille vieraille. Miksikähän yleinen synninpäästö ei päde täällä kirkossa, niinkuin rauhanyhdistyksen suojissa. Varsinkin nuoret ovat aivan vauhkoina kirkon alttarin edessä. He halailee ja syleilee toisiaan, mitä ei tapahdu missään muualla kuin täällä. Ja sitten vielä vahvistetaan syntien anteeksisaanto ehtoollispapilta. Eikö syntejä saakkaan kerralla anteeksi, kun pitää ne monelta kaverilta ensin pyytää ja sitten vielä papilta. Vanhempi väki taas ei käyttäydy samoin kuin nuoret, vaan heille riittää siunauksen anto papilta. Palatessani paikalleni huomaan käytävän jonon päähän astelevan sen tupakoivan jengin, jonka tapasin kirkkoon tullessani tupakalta. Hämmästyn, sillä rehvakas porukkahan alkaa vetistelemään käytällä halaillen toisiaan ja jonon edetessä he käyvät halailemassa monia muitakin tuttujaan. Minustas tuo näyttää teennäiseltä. Alkaa nyt siinä kaikkien nähden vetistelemään ikäänkuin haluten näyttää, että me ollaan tosi uskovaisia, vaikka käytännön elämä on jotain vallan muuta. Ehtooliskirkon jälkeen jään seurailemaan vieraiden poistumista ja juttelemaan tuttujen kanssa kirkon pihalla. Kellään ei näytä olevan kiire minnekkään, sillä sää on mitä ihanteellisin.
Olen jo lähdössä, kun sikarin hajua alkaa lemuta. Näen taas tämän saman poikajengin vetelevän rehvakkaan näköisenä röökiä. Suuntaan kulkuni tarkoituksella porukan ohi pysähtyen sanomaan. Eikö se sielu tullutkaan ravituksi, kun pitää tupakilla ravita. Tällä kertaa en saa mitään vastaukseksi,vaan nauravat katseet samalla kun he sylkevät tupakkasylkyjä maahan ja puhaltaen onnellisen näköisenä savuja ylös katsellen.
Minulle tulee huono omatunto. Tarvitsiko minun pilata näitten nuorten autuaaksi kokemaansa uskoa kajoamalla heidän ainoaan sallittuun paheeseensa.
Aurinko on laskemassa mailleen. Marianseurat ovat takanapäin. Olenko saanut virvoitusta. En osaa sanoa. Se on vaan tapa olla seuroissa ja Jumalan valtakunnassa.