Joulu tulee vauhdikkaasti ja kotiäidin on riennettävä pää kolmantena ehtiäkseen tehdä jouluvalmistelut.
Kiirettä on ollut kaikki joulunalusviikot.
Kun on ison perheen äiti ja nyt jo isoäitikin, tuntuu kiireitä olevan enemmän kuin ennen.
Osa lapsista on jo perustanut omat perheet ja nyt on lapsenlapsiakin.
Kaksi lasta tulee perheineen joulunviettoon miniöineen, vävyineen ja lapsineen.
Se tietää tohakkaa. On pitänyt leipoa joulumyyjäisiiin, olla työvuorossakin myymässä siellä.
Rauhanyhdistyksen joulujuhlassa on käyty ja ohjattu siellä lapsia joulukuvaelmassa.
Joulukortteja on kirjoiteltu n. 60 kpl.
Kaupoissa juostu yhtenään ja joululahjoja osteltu lapsille, lastenlapsille, kummilapsille, joita niitäkin on toistakymmentä.
Lahjoja on paketoitu kaiken kiireen keskellä lasten koulussa ollessa ja piiloteltu parhaan mukaan.
Joulusiivouksia on tehty joka päivä, samoin joululeipomisia.
On käyty kauneimmat joululaulut laulamassa kirkossa, on käyty lasten joulujuhlissa, on käyty äitien maanantaikerhon pikkujoulussa.
On käyty lasten musiikkiopiston esitystä katsomassa.
On riennetty sinne ja tänne.
Koskahan joutais rauhoittumaan, Ei milloinkaan, se on kotiäidin osa. Isä nyt hakee joulukuusen ja kinkun paistaa, mutta siihenpä se jää.
Isä käy ansiotyössä ja ei jaksa enää paljon muuta.
Minä en käy, eläkettä ei kartu.
Työtä on tehty ympäripyöreitä päiviä pitkästi toistakymmentä vuotta ja loppua ei näy.
Kotona ei tule ikinä valmista.
Vaikka omat lapset kasvaakin pois kotoa, tulevat lapsenlapset mukaan.
Mummina täytyy heitä aina hoitaa, kun heidän omat vanhemmat ovat kiireisillä asioillaan.
Laskin, että nyt jouluna on kotona loppuun parikymmentä henkeä, joten siinä riittää ruoanlaittoa ja tiskausta.
Maitoa menee 10 purkkia päivässä.
Täytyy vielä aattona käydä maitokaupassa, että varmasti riittää.
Hassuinta on se, kun äiti ja tytär odottaa yhtäaikaa jouluvauvaa.
Olis se hupaisaa, jos kumpikin jouvuttais laitokselle juuri jouluna pahimpaan kiireaikaan.
Mutta tämä on hauskaa, vaikka joskus täyttää mielen ajatus, onko tässä touhussa mitään järkeä.
Jouluaatto on kaikista kiireisintä. Pitää käydä haudoilla ja jouluhartaudessa.
Jouluaamuna pitää rientää joulukirkkoon. Koskaan ei kiire lopu. Tapanina pitää lähteä sukulaisiin ja tuttaviin luo kylästeleen.
Eipä sitä ole aikaa paljo rauhoittua.
Olen itse niin tottunut tekemään kaikki, etten osaa uskoa kotihommia muille.
Pitää silittää ja pestä pyykkiä.
Lapset oli tänään viimeistä päivää koulussa.
Pikkusen helpottaa, kun ei tarvitse herätellä enää kouluun vähään aikaan.
Että tämmöistä se on tämä joulun tohakka tavallisessa perheessä.
On kuitenkin koetettava jossain välissä ehtiä pysähtymään ja rauhoittumaan joulun varsinaisen sanoman ääreen.
Hyvää joulua ja Vapahtajamme siunaamaa joulurauhaa kaikille palstan kirjoittajille ja lukijoille
Kiirettä on ollut kaikki joulunalusviikot.
Kun on ison perheen äiti ja nyt jo isoäitikin, tuntuu kiireitä olevan enemmän kuin ennen.
Osa lapsista on jo perustanut omat perheet ja nyt on lapsenlapsiakin.
Kaksi lasta tulee perheineen joulunviettoon miniöineen, vävyineen ja lapsineen.
Se tietää tohakkaa. On pitänyt leipoa joulumyyjäisiiin, olla työvuorossakin myymässä siellä.
Rauhanyhdistyksen joulujuhlassa on käyty ja ohjattu siellä lapsia joulukuvaelmassa.
Joulukortteja on kirjoiteltu n. 60 kpl.
Kaupoissa juostu yhtenään ja joululahjoja osteltu lapsille, lastenlapsille, kummilapsille, joita niitäkin on toistakymmentä.
Lahjoja on paketoitu kaiken kiireen keskellä lasten koulussa ollessa ja piiloteltu parhaan mukaan.
Joulusiivouksia on tehty joka päivä, samoin joululeipomisia.
On käyty kauneimmat joululaulut laulamassa kirkossa, on käyty lasten joulujuhlissa, on käyty äitien maanantaikerhon pikkujoulussa.
On käyty lasten musiikkiopiston esitystä katsomassa.
On riennetty sinne ja tänne.
Koskahan joutais rauhoittumaan, Ei milloinkaan, se on kotiäidin osa. Isä nyt hakee joulukuusen ja kinkun paistaa, mutta siihenpä se jää.
Isä käy ansiotyössä ja ei jaksa enää paljon muuta.
Minä en käy, eläkettä ei kartu.
Työtä on tehty ympäripyöreitä päiviä pitkästi toistakymmentä vuotta ja loppua ei näy.
Kotona ei tule ikinä valmista.
Vaikka omat lapset kasvaakin pois kotoa, tulevat lapsenlapset mukaan.
Mummina täytyy heitä aina hoitaa, kun heidän omat vanhemmat ovat kiireisillä asioillaan.
Laskin, että nyt jouluna on kotona loppuun parikymmentä henkeä, joten siinä riittää ruoanlaittoa ja tiskausta.
Maitoa menee 10 purkkia päivässä.
Täytyy vielä aattona käydä maitokaupassa, että varmasti riittää.
Hassuinta on se, kun äiti ja tytär odottaa yhtäaikaa jouluvauvaa.
Olis se hupaisaa, jos kumpikin jouvuttais laitokselle juuri jouluna pahimpaan kiireaikaan.
Mutta tämä on hauskaa, vaikka joskus täyttää mielen ajatus, onko tässä touhussa mitään järkeä.
Jouluaatto on kaikista kiireisintä. Pitää käydä haudoilla ja jouluhartaudessa.
Jouluaamuna pitää rientää joulukirkkoon. Koskaan ei kiire lopu. Tapanina pitää lähteä sukulaisiin ja tuttaviin luo kylästeleen.
Eipä sitä ole aikaa paljo rauhoittua.
Olen itse niin tottunut tekemään kaikki, etten osaa uskoa kotihommia muille.
Pitää silittää ja pestä pyykkiä.
Lapset oli tänään viimeistä päivää koulussa.
Pikkusen helpottaa, kun ei tarvitse herätellä enää kouluun vähään aikaan.
Että tämmöistä se on tämä joulun tohakka tavallisessa perheessä.
On kuitenkin koetettava jossain välissä ehtiä pysähtymään ja rauhoittumaan joulun varsinaisen sanoman ääreen.
Hyvää joulua ja Vapahtajamme siunaamaa joulurauhaa kaikille palstan kirjoittajille ja lukijoille
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olipa elämän makuinen joulunaluskertomus. Sitä se on. Kuuntelin vasta radiosta Aino Suholan vastaavan huiskausrunon ja se kuulosti samanlaiselta, vaikka perhetilanne oli erilainen. Olen kasvanut tuollaisessa isossa porukassa ja tiedän vanhimpana, että kuinka tiukalla äiti voi olla. Mutta siltikin,pienelle lapselle ne muistot ovat suunnattoman tärkeitä. Ja piti maitoa hakea tapanina potkurilla kaupasta kun se pääsi loppumaan.
Olikohan siinä järkeä, en tiedä, mutta se voimakas yhteisyyden tuntu niistä jouluista on jäänyt. Luultavasti muillekin, koska monet siskoistani tulevat kaukaa vanhempieni luo jouluksi väkensä kanssa. Sitä joskus miettii, että kuinka tärkeää olisi, että lapsilla olisi jo varhain oma joulu. Pakkoko se on puulata sinne mummolaan. Sydän syrjällään joutuu seuraamaan mummoa ja pappaa, kun tietää ja muistaa, että ne eivät oikeasti jaksais enää.
Tää on vaikea juttu, eikä koske ainoastaan isoja perheitä. Haluaisin perheettömänä rauhaa ja hiljaisuutta, mutta tietysti myös lasten iloa. Ja haluaisin, että mummo ja ukkikin jaksaisivat. Miten sen kauniisti sanoisi, että lapsiperheet,käykää ilahduttamassa mummoja ja pappoja, mutta menkää vaikka yöksi kotiin. Tehkää lapsille omakin joulu.Nämä on näitä ikuisuusasioita, mutta piikaihmisenä jotenkin tuntuu, että nuoret perheet eivät oikein rohkene irtautua lapsuuden kodeistansa.Onhan minustakin mukava mennä omaan kotiini, näen kaikki vanhat joulukoristeet ja äidin jouluruuat ovat maailman parhaita. Mutta silti, saisin kai minäkin nauttia joulusta, tarvitsematta koko ajan hyysätä ja laittaa isolle sakille ruokaa ja huolehtia, että väki hiljenisi illalla, että mummo ja ukki saisivat nukkua.
Mutta jos näistä ääneen puhuu, niin pelkää, että ne lakkaavat käymästä ja se aiheuttaa mielipahaa isovanhemmille. Siskoille on vähän herkkää sanoa edes, voi tulla äkkiä vastaan se, ettet sinä käsitä kuinka tiukalla olen ollut, on minun vuoroni tulla valmiille, ja mummolassahan on lapsenlikkoja... Huh. Kommentoikaa, jos tuntuu tutulle. Mutta armahdetan toisiamme. Tämä ei johdu tästä uskosta, eikä SRK:sta eikä päivämiehestä eikä johtokunnista eikä rauhanyhdistyksistä.
on ihan totta, että se papan ja mummun joulu voi olla yhtä työtä ja taakkaa jos mummolaan tulee useampi perhe, yhä isomman perheen kanssa. Ruokaa pitää laittaa jopa viidellekymmenelle hengelle...
Toisaalta se voi isovanhemmille olla todella tärkeää, että lapsia on siinä viettämässä yhteistä joulua, on hyvä toteuttaa se niin, että se ei ole liian rankkaa heille.
Joten miettimisen paikka on, jokaisella perheellä joka mummolassa meinaa "täysihoidolla" joulun viettää.
Jos tilanne on semmoinen, että perheet haluaa yhdessä viettää joulua, niin olisi kyllä hyvän tavan mukaista sopia etukäteen mitä kukanenkin tuo, ruokaa, leivonnaisia ym.. Jos porukkaa on paljon, ruokaa menee uskomaton määrä, ja tosiaan oma lehmäkin saisi olla, jottei maito lopu :)
On hyvä keskustella etukäteen isovanhempien kanssa, onko ylipäätään tervetullut viettämään sinne joulua ja miten osallistuu yhteisen joulun laittoon. Ruuan ja kahvittelujen laitossa on aikuisten hyvä vuorotella, ettei se jää yhden henkilön varaan. Kaiken kaikkiaan on tärkeää, että vuorovaikutus pelaa ja tiedetään mitä itse kukanenkin joululta toivoo.
Onhan toki isovanhempia (varakkaampia) jotka eivät halua puhuttavankaa, että vieraat tuovat omia syömisiä, mutta täytyy myös ymmärtää, että toisille eläkeläis isovanhemmille joulun kestitsiminen saattaa maksaa usean kuukauden ruokabudjetin.
Parhaimmillaan suvun joulu on yhteistyössä toteutettu ja ilosta yhdessä oloa.
Toisaalta kun lapset ovat jo vähän isompia, on kyllä ihana viettää sitä oman perheen ikiomaa joulua. Mummoloissa vieraillaan ehkä pyhinä.
On tärkeeää, myös oman henkisen kasvun kannalta, että osaa jossain vaiheessa irtaantua siitä lapsuudenkodin "napanuorasta".
Ja niitä mummolan lapsenlikkoja ei todellakaan pidetä itsestään selvyytenä, koska se into hoitaa toisten lapsia voi loppua pian lyhyeen. Lastenhoidosta maksetaa sopiva palkka, olipa hoitaja kuka tahansa.
Kiireiseltä kuulostaa, eikä ollenkaan tutulta.
Johtuukohan siitä, että meillä onkin vasta "pieni" perhe (viisi lasta).
Ei olla siivottu, eikä siivota enempää kuin tavallisenakaan perjantaina. Miksi pitäisi? Jouluhan on vuoden pimeimpään aikaan, eihän silloin lika edes näy, varsinkaan tunnelmavalaistuksessa.
Ei olla leivottu kuin juuri sen verran mikä on tuntunut mukavalta lapsien kanssa yhdessä puuhastella. Ei ole meidän makuanturit niin vaativat, että ymmärrettäisi mitne kaupan herkut eroavat "mummon herkuista".
Ei ole ollut joulukalentereita eikä kuustakaan tänä vuonna laitettu, näkeehän sellaisen kuitenkin mummolassa käväistssä. Ja pihallakin on monta komeaa puuta talviasussaan. Niitä ihaillaan ikkunasta.
Lahjoja on tehty/hankittu yksi per lapsi. Kun lisäksi kummit ja mummit muistaa niin melkein liikaahan noita paketteja yhteensä tulee. Eiväthän ne edes ole joulun pääasia!
Joulutilaisuuksissa olla käyty vain yhdessä puurojuhlassa. Se on ihan sopivasti. Muut jätettiin väliin, koska työkiireiden jälkeen halutti olla iltaisin vain kotona.
KYllä meille silti joulu tulee. Oma joulu. Lasten kanssa ollaan puhuttu melkein joka päivä siitä miksi meillä oikein onkaan joulu.
Ollaan luettu Astrid Lindgrenin "Tallin joulua" ja mietitty millaista silloin oli.
On soitettu isomummille ja kyselty millainen joulu sillä oli pienenä. Innostui ja ajeli linja-autolla ihan varta vasten meille asti kertomaan lisää.
Ollaan käyty laittamassa pihalle joululyhde linnuille ja katseltu sitten ikkunasta mitä kaikkia lintuja siinä oikein käykään nokkimassa.
Ollaan poltettu kynttilöitä kuunneltu ja laulettu joululauluja. Ollaan opeteltu tiernapoikia "niin kuin äiti lauloi silloin pienenä".
Ollaan luvattu, että lähdetään koko perheen voimin hiihtoretkelle jos vain sää pikkuisen lauhtuu ja ollaankin koko päivä.
Tapanina käydään mummuloissa, se on perinne.
Joulu on meille hiljentymisen ja rauhallisen yhdessäolon aikaa. Vielä!
Toivottavasti meidän joulut ei muutu hektiseksi kun lapset kasvaa ulos kodista. Sen ainakin tiedän, että minä en laiskuudessani jaksa puunaajaksi ryhtyä sitten joskuskaan. Se on kai luonnekysymyskin.
Tärkeintä mielestäni kuitenkin on, että jokainen perhe voi hyvin omien jouluperinteidensä keskellä. Kuului niihin sitten kiire tai ei. Omasta puolestani tärkeäni pidän myös sitä, että alkuperäinen kristillinen joulun sanoma ei aivan kokonaan hukkuisi kiireen keskelle.
Onnellista ja rentoittavaa oman näköistä joulun aikaa kaikille!
Kommenahan poijan-jolpit ja äijä töihin.
Eipä meitä tänne ole toimettomiksi luotu.. Kyllä sais me miehetki enämpi osallistua noihin kotitöihin.
Toisaalta rikasta elämää on touhukas mutta turvallinen Joulu ison perheen kesken.
Asia on monella toisinkin.
:( Montako yksinäistä vanhusta kuuntelee asunnossaan kuuluuko jokin rapsahdus "ehkä joku tulee käymään... ei menee naapuriin" Ainut lapsikin lähti Joulu-risteilylle. Voi kunpa olisi lastenlapsia.
:( Montako lasta katsoo lahjapaperien keskeltä kun isä sammuu joulu-pukin parta naamalla ja äiti itkee kun kaikki on mennyt pieleen.
:( Montako nuorta kävelee kapakasta hoiperrellen, typerä virne naamalla, sisäisesti kuitenkin itkun partaalla, elämässä ei ole sisältöä.
:( Montako nuorta paria jakaa toisileen lahjat ja toteaa, ei tuu telkkarista mitään.. katsotaan elokuva. Niin aika kuluu, mutta ei anna mitään.
Ei synkistellä enempää.
Lapset tekevät Joulusta juhlan ja auttavat tällaista "poikamiestä" ymmärtämään mitä on todellinen Joulumieli. Sitä saan maistaa kun Perheväki kokoontuu äidin/mummon luo.
Rauhaisaa Joulua kaikille