Naisvaltainen työyhteisö

Tämä ala on akkamainen,miehilläkin on useimmilla hameet.
Mutta on sitä muillakin aloilla samanlaista,ihmisluonto kun on sellainen.
Vaikka olisi kuin hyvin asiat jonkun ajan kuluessa aina jostain mättää ja valitetaan kun se homma on niin kivaa..
Kyllä esimiehellä täytyy olla moraali ja ei hän voi alaistensa asioita pistää levitykseen.
Kandee silti aina funtsia etukäteen kenelle huoliaan visertää koska enemmistö kokee olevansa jotain enemmän kun voi viljellä toisista henkilökohtaisia asioita.
Kun kaikki pitäisi huolen omista asioistaan ja teksisi duuninsa,ja jos duuni mättää vaihtaisi alaa tai mestaa olisi paljon paremmin asiat.
KATEUS on perisynti josta kaikki lähtee mm.
>Juorut
>Toisten mustamaalaukset
>kieroilu
Pohjalta löytyy aina KATEUS!

höpöhöpö, entäpäs jos sille esimiehelle puhuminen ei mitään auta, vaan se esimies on rikollinen kiero paska? Kyllä minusta on kaikkien oikeus tietää myös julkisesti millaiset työ-olosuhteet on esim. tietyillä siivousfirmoilla.

jaa kirjoitti:

höpöhöpö, entäpäs jos sille esimiehelle puhuminen ei mitään auta, vaan se esimies on rikollinen kiero paska? Kyllä minusta on kaikkien oikeus tietää myös julkisesti millaiset työ-olosuhteet on esim. tietyillä siivousfirmoilla.

Ymmärsin aiheen varmasti väärin sitten,otaksuin että kyse oli luottamuksellisesti kerroituista asioista esimiehelle.
Tarkoitin siihen että esimiehillä täytyisi olla moraali,muttei niin yleensä olekkaan!
Olen työskennellyt ikäni paikoissa joissa on suuri työyhteisö.
Olen oppinut ajat sitten läksyn ettei omista asioistaan kannata puhua kenellekkään ,ainakaan sellaisista joita ei kaikkien halauaisi tietävän.
Olen nähnyt porukoissa paljon ihmisiä jotka puhuvat työtovereilleen kaikki intiimit asiansa ihmissuhteista ym.
Sitten sitä ollaan niin myrtsejä kun asiat ovat yleisiä puheen aiheita kaikkien kesken jolloin niistä ei haluaisi edes kuulla sanaakaan.
Avoimuus ei aina kannata.
Tein itse puolileikilläni testin eräässä työpaikassani noin 10vuotta sitten,työyhteisööni kuului noin parikymmentä henkilöä,minulla oli sieltä kolme pidempi aikaista läheistä ystävää myös joukossa.
Halusin mielelläni puhua ongelmistani koska silloin ne velloivat mielessäni,en ollut varma voisinko kehenkään luottaa ja uskoutua.
Onneksi päätin jutustella muutamien kanssa ihan keksittyä juttua,kysyen ensin kaikilta voisiko heihin luottaa ja osaisivatko he pitää asiani vaan omana tietonaan.
Kaikki lupasivat,sen vuoksihan kaverit on.
Ei mennyt kuin pari päivää kun kuulin kahvihuoneessa sipistävän selkäni takana,ja tulipa sellainen vähemmän tuttu työkaveri minulta asiasta jopa kyselemäänkin.
Kukaan ei malttanut pitää lupaustaan,jokainen oli kertoillut tarinaani eteenpäin.
Ikävintä oli huomata että myös nämä vanhat kaverini olivat syyllistyneet samaan.
Kysyinkin sitten suoraan pisimpään tuntemaltani kaveriltani,miksi et pitänyt sanaasi vaan kerroit siitä eteenpäin,kaverin aluksi kiisti kaiken mutta kun kerroin kuulleni sen tuntemaltamme työkaverilta joka oli sanonut suoraan keneltä oli asiasta kuullut ei kaverini voinut muuta kuin myöntää.
Ainoa puolustus hänellä oli että ,eihän tuossa asiassa hänen mielestään ollut mitään ihmeellistä syytä salailla.
MUTTA POINTTI OLIKIN SIINÄ ETTÄ HÄN LUPASI PITÄÄ ASIAN VAAN OMANA TIETONAAN!
Tämän jälkeen en ole puhunut kun tavallisia turhan päiväisiä asioita työyhteisössäni,eipähän ole ollut pelkoa tai vaaraa joutua juoruilujen kohteeksi.
Työyhteisössä ei asiat pysy salassa,kandee siis muistaa aina mitä puhuu ja kenelle puhuu.

blalalaa... kirjoitti:

Ymmärsin aiheen varmasti väärin sitten,otaksuin että kyse oli luottamuksellisesti kerroituista asioista esimiehelle.
Tarkoitin siihen että esimiehillä täytyisi olla moraali,muttei niin yleensä olekkaan!
Olen työskennellyt ikäni paikoissa joissa on suuri työyhteisö.
Olen oppinut ajat sitten läksyn ettei omista asioistaan kannata puhua kenellekkään ,ainakaan sellaisista joita ei kaikkien halauaisi tietävän.
Olen nähnyt porukoissa paljon ihmisiä jotka puhuvat työtovereilleen kaikki intiimit asiansa ihmissuhteista ym.
Sitten sitä ollaan niin myrtsejä kun asiat ovat yleisiä puheen aiheita kaikkien kesken jolloin niistä ei haluaisi edes kuulla sanaakaan.
Avoimuus ei aina kannata.
Tein itse puolileikilläni testin eräässä työpaikassani noin 10vuotta sitten,työyhteisööni kuului noin parikymmentä henkilöä,minulla oli sieltä kolme pidempi aikaista läheistä ystävää myös joukossa.
Halusin mielelläni puhua ongelmistani koska silloin ne velloivat mielessäni,en ollut varma voisinko kehenkään luottaa ja uskoutua.
Onneksi päätin jutustella muutamien kanssa ihan keksittyä juttua,kysyen ensin kaikilta voisiko heihin luottaa ja osaisivatko he pitää asiani vaan omana tietonaan.
Kaikki lupasivat,sen vuoksihan kaverit on.
Ei mennyt kuin pari päivää kun kuulin kahvihuoneessa sipistävän selkäni takana,ja tulipa sellainen vähemmän tuttu työkaveri minulta asiasta jopa kyselemäänkin.
Kukaan ei malttanut pitää lupaustaan,jokainen oli kertoillut tarinaani eteenpäin.
Ikävintä oli huomata että myös nämä vanhat kaverini olivat syyllistyneet samaan.
Kysyinkin sitten suoraan pisimpään tuntemaltani kaveriltani,miksi et pitänyt sanaasi vaan kerroit siitä eteenpäin,kaverin aluksi kiisti kaiken mutta kun kerroin kuulleni sen tuntemaltamme työkaverilta joka oli sanonut suoraan keneltä oli asiasta kuullut ei kaverini voinut muuta kuin myöntää.
Ainoa puolustus hänellä oli että ,eihän tuossa asiassa hänen mielestään ollut mitään ihmeellistä syytä salailla.
MUTTA POINTTI OLIKIN SIINÄ ETTÄ HÄN LUPASI PITÄÄ ASIAN VAAN OMANA TIETONAAN!
Tämän jälkeen en ole puhunut kun tavallisia turhan päiväisiä asioita työyhteisössäni,eipähän ole ollut pelkoa tai vaaraa joutua juoruilujen kohteeksi.
Työyhteisössä ei asiat pysy salassa,kandee siis muistaa aina mitä puhuu ja kenelle puhuu.

niinpä, näin se on. Mut esim. mun pomo utelee mun henkilökohtaisia asioita ja esim. sairaslomalla ollesani yritti nuuskia multa tosi tarkkaa selontekoa et mikä mulla on ja mitä oireita ym. Aika törkee pomo. Mulla oli käsi kipee ja olin 2 viikkoa jännetupin tulehduksen takia saikulla. Se uteli ja sit neuvo et näin ja näin sitä pitää hoitaa että paranee nopeesti...ja kas kummaa ohjaajatki yhtäkkiä ties mun sairasloman syyn ja kyselivät että jokos on käsi parantunu jne...vittuako se niille kuuluu?

olen samaa mieltä kirjoitti:

niinpä, näin se on. Mut esim. mun pomo utelee mun henkilökohtaisia asioita ja esim. sairaslomalla ollesani yritti nuuskia multa tosi tarkkaa selontekoa et mikä mulla on ja mitä oireita ym. Aika törkee pomo. Mulla oli käsi kipee ja olin 2 viikkoa jännetupin tulehduksen takia saikulla. Se uteli ja sit neuvo et näin ja näin sitä pitää hoitaa että paranee nopeesti...ja kas kummaa ohjaajatki yhtäkkiä ties mun sairasloman syyn ja kyselivät että jokos on käsi parantunu jne...vittuako se niille kuuluu?

Käsikipeet siivojat tekee 100% väärillä menetelmillä ja KUORMITTAA muita kun ne joutuu tekemään sen sairaslomia.
Yrittäsivät edes tehdä töitä niin ettei tarvitse itseään tahalleen tehdä sairaaksi.
Tai tekevät juuri siksi että saavat lomaa.
Helvetin sairasloma kikkailijat , kenkää jokaiselle joka ei osaa tehdä töitään niin ettei tarvitse omien tekojen takia sairastaa .
Tosi ärsyttäviä ihmisiä , eikä saisi mitään kysyä tai neuvoa .
Pää hoitoon ensin.

Firmamme käytävillä,tupakkapaikalla ja kaiken huippuna kailotti keskellä taukotilaa puhelimeen erittäin halveksivaa tekstiä työkaveristaan jonka kanssa näyttää liikuskelevan eniten,lienetkö esittää kaveria..

Kuulee vaikkei haluisikaan kirjoitti:

Firmamme käytävillä,tupakkapaikalla ja kaiken huippuna kailotti keskellä taukotilaa puhelimeen erittäin halveksivaa tekstiä työkaveristaan jonka kanssa näyttää liikuskelevan eniten,lienetkö esittää kaveria..

MIKSI ET PUUTU ASIAAN ???
Toimihenkilönä työpaikan epäasialliseen/ työsopimusta rikkovaan käyttäytymiseen puuttumatta jättäminen on sinulta työtehtäviesi laiminlyönti!
Ei ole väliä onko kyseinen po sinun alaisesi vai työkaverisi, suosittelisin toimenpiteitä ennenkuin hän lipsauttaa jotain sellaista että istutte kuulusteluissa kunninaloukkauksesta tms.