olen vasta 18 vuotias ja olemme yrittäneet lasta 21 vuotiaan mieheni kanssa jo muutamia kuukausia. on tullut yhtä sun toista mieleen, ja nyt mietin olenko toisten mielestä liian nuori? itse tunnen/tiedän olevani valmis, mutta ihan mielenkiinnolla tahtoisin tietää.. vielä ei ole tärpänny, mutta jos ja kun niin tapahtuu niin olen ainakin 19v jo täyttänyt kun lapsi syntyy. kiitos jo etukäteen!
mielipiteitä
nuorimamma
5407
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hei!
Olin juuri saman ikäinen (ja mieheni miehesi kanssa)kun aloimme yrittää vauvaa. Menimme samoihin aikoihin myös naimisiin (yhdessä oli oltu reilu vuosi)
Saatiin ihana poika (kun olin 19) enkä usko iän olleen mikään ongelma. Lapsensaanti on aina "stressin paikka" eikä siihen oikein voi varautua. Mutta puolisoiden hyvä suhde ja olemassa oleva tukiverkko (meille riitti lähinnä se henkinen tuki vanhemmilta ja siskoilta, että jos ongelmia tulee saadaa apua)
Nyt tuosta kaikesta on 10 vuotta. Meillä on tämän esikoispojan lisäksi ihana tyttö ja kolmannesta haaveillaan. Parisuhde on kestänyt ja voin vilpittömästi sanoa että perheeni on ehdottomasti rakkainta mitä minulla on (ja paljon vielä ihanamapaa kuin kuvittelin)
Eli, jos tunnette olevanne valmiita huolehtimaan itsenne ja toistenne lisäksi kirpusta, niin uskon että te myös olette. Plussasäteitä ja paljon rakkautta!!
onko sillä väliä, miä muut ajattelee!? Pääasia minun mielestäni on, että tuntee olevansa valmis.. Kai tiedät, mitä se elämä lapsen kanssa on?? Aina ei voi saada mitä haluaa. Ei välttämättä voi saada ns "kilttiä" vauvaa. Eli joka vain nukkuu ja syö. Onnea yritykselle ja toivottavasti olette puhuneet tämän kaiken läpi keskenänne ja voitte luottaa toisiinne ja toistenne mielipiteisiin! Lämmintä joulua teille!
Ei mun mielestä iällä ole väliä vaan sillä jos tuntee että on valmis hommaamaan lapsen nii nantaa mennä vaan.. mäkin olen 19 ja olemme yrittäneet vauvaa jo kauan mutta ei ole kuulunut mut tulee jos on tullakseen :) onnea sinulle! ja muille vauvoista haaveilijoille!
No ei se nyt IHAN niinkään mene että "jos tuntuu siltä niin siitä vaan", kuten edellinen vastaaja totesi. Jonkinlaiset puitteet ja valmiudet perhe-elämälle pitää sentään olla, taloudelliset asiat on oltava kunnossa ja elämäntilanne muutenkin sellainen että lapselle on tilaa.
En todellakaan tarkoita sitä että pitää olla omakotitalo, vakityöt jne, olen itsekin opiskelija-äiti. Mutta jonkinlaista säännöllisyyttä, vakautta ja jatkuvuutta tarvitaan.
Samoin suhteen on oltava kestävä, sillä se joutuu takuulla koetukselle vanhemmuuden myötä! Oletteko varmasti valmiita elämään kolmistaan, sillä paluuta ei ole? Me olimme olleet yhdessä 6 vuotta lapsen syntymän tienoilla ja rilluttelut olivat ohitse. Ennen lasta kaikki oli todella hyvin, ja kaipasimme seuraavaa askelta joka toisi elämäämme uutta iloa.
Sinänsä biologisella iällä ei siis ole merkitystä, vaan henkisellä iällä ja elämäntilanteella. =)
J.H from Loimaa