Luin noita etsimisohjeita. Siellä oli monta esimerkkiä, jossa adoptiovanhemmat etsivät lastensa pyynnöstä näiden biosukulaisia. Monet adoptoidut olivat lapsia tai jopa vauvoja. Biologisia sukulaisia olikin löytynyt mm. Etelä-Afrikasta, Venäjältä, Thaimaasta ja Kolumbiasta. Minua kiinnostaisi, tehdäänkö tämmöistä Suomessa. Onko kukaan adoptioperhe yhteydessä lapsensa ulkomailla oleviin biosukulaisiin? Onko kukaan etsinyt tai löytänyt lapsen biosukulaisia ulkomailta?
Olemme ulkomaisen adoption neuvonnassa ja mietimme kovasti näitä asioita. Sehän voisi olla monella tavalla hyödyllistä olla yhteydessä biosukulaisiin. Tästä olisi mukava kuulla mielipiteitä ja kokemuksia, jos niitä on.
Olemme ulkomaisen adoption neuvonnassa ja mietimme kovasti näitä asioita. Sehän voisi olla monella tavalla hyödyllistä olla yhteydessä biosukulaisiin. Tästä olisi mukava kuulla mielipiteitä ja kokemuksia, jos niitä on.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Lueskelin noita etsintäilmoituksia ja juttuja. Ne olivat mielenkiintoisia, mutta tulin vähän levottomaksi. Yllätyin siitä, miten paljon ihmisiä on löydetty netti-ilmojen avulla. Toisaalta moni jää löytämättä ja osa varmaan löytyy muilla tavoilla. Minua mietitytti kaikkein eniten nuo vanhemmat, jotka olivat etsineet tai etsivät alaikäisten adoptiolastensa biologisia perheitä. Meillä on lapsia Thaimaasta. Voisimme etsiä perheitä ja soisimme lapsille juuriensa tuntemisen jo lapsena. Toisaalta mietityttää paljon jos perheet haluaisivatkin esimerkiksi lahjuksia tai yhteydenpidosta tulisi ongelmia. Mitä te muut ajattelette tästä?
Minusta henkilökohtaisesti lapsillani on oikeus saada tietää kaikki mitä biologisista vanhemmista on tiedettävissä. Ja meillä vanhemmilla velvollisuus etsiä tuota tietoa (meillä on siis kaksi lasta Thaimaasta).
Jos biovanhemmat löytyvät - tai muuta sukua - voi sitten miettiä miten yhteydenpidossa edetä, kenties vaikka adoptiojärjestöjen, paikallisen Punaisen Ristin tai muun instanssin kautta, eli suoria, omia yhteystietojahan ei ole pakko antaa.
Lapsi/lapset voivat sitten itse aikuisina päättää miten yhteydenpitoa jatkavat. Pääasia on että me vanhemat aikuisina autamme lapsiamme ja luomme mahdollisen yhteyden.
Asiaa kannattaa miettiä ihan lapsen kannalta, meillä kahdeksanvuotias lapsemme on jo kiinnostunut biovanhemmistaan ja olemme jo yhdessä tehneet suunnitelmat miten tästä edetään biovanhempien jäljittämisessä - mikä meillä tulee olemaan lähes toivoton urakka, lapsemme kyllä tietää tämänkin. Mutta kaikkemme meidän on yritettävä, se on meille selvää.
Meilläkin on adoptiolapsia Thaimaasta! Olen kiinnostunut siitä, että aiotteko te etsiä lastenne biovanhempia jo nyt lasten ollessa alaikäisiä`? Me olemme miettineet sitä, sillä se tuntuu olevan lapsillemme tärkeää. Meilläkin vanhin lapsi on hyvin kiinnostunut taustastaaan. Ennen en pitänyt tätä mahdollisena, vaan puhuin lapselle täysi-ikäisyydestä. Nyt vasta noiden ilmoitusten ja kotisivujen kautta aloin ajatella asiaa toisin. Meidän vanhin on omatoimisesti esimerkiksi aloittanut kielen opiskelun! Sitkeä hän on, vaikka tällä paikkakunnalla ei ole edes aikuisille thain opetusta. Haluaisin kuulla enemmän suunnitelmistanne. Meidän vanhin lapsi on jo 13-vuotias. Olemme paljon miettineet, että voiko biovanhempien etsimisestä tai löytämisestä olla vahinkoa. En ole löytänyt tästä suomenkielisiä keskusteluita tai kirjoituksia.
Meillä lapsemme ovat ala-ikäisiä, ja kyllä, tarkoitus olisi jo nyt pikkuhiljaa aloittaa biovanhenpien etsiminen. Juuri siksi että vanhempi lapsista on jo asiasta kiinnostunut.
En oiken näe mitään syytä miksi asiaa pitäisi siirtää lapsen täysi-ikäisyyteen saakka.
Jos tietoja löytyy ja ne ovat ikäviä kuulla, voi asian esittää lapsen iälle sopivalla tavalla - mutta totuudenmukaisesti.
Olemme ajatelleet viedä thaiksi käännetyn kirjeen niihin paikkoihin joista biosukulaiset mahdollisesti voisivat lastamme kysyä, mukaan lukien paikallinen sos.vírasto eli DSDW.
Viimeistään niin että kun seuraavan kerran matkustamme Bangkok:iin (vuonna 2007 tai 2008) meillä silloin olisi viimeistään kirje mukanamme.
Tämä on melkein ainoa keino meille, kun lastemme biovanhempien nimistä ei ole varmuuttaa, saatika asuinpaikasta. Eli aika toivottomalta tuntuu, mutta yritämme kaikkemme.
Lisäksi ajattelin tutustua tarkemmin netissä oleviin 'etsintä-sivuihin' ja ottaa selvää thaimaalaisten tuttujemma kautta löytyykö thai-kielisiä vastaavanlaisia sivuja.
Meillä on siis kaksi lasta Thaimaasta. Vanhemman lapsen taustoista meillä on hyvin vähän tietoa, mikä on hyvin ikävää. Nuoremmalta meillä on syntymäpäivä, joka pitää ilmeisesti paikkaansa, lastenkodin osoite, äidin nimi ja kotikylä, joissa on vähän epäselvyyttä. Äidin tiedot ovat eri papereissa hieman erilaiset. Vanhemman kohdalla papereissa on syntymäkuukausi ja -vuosi sekä jonkun miehen nimi. Emme tiedä onko tämä mies joku sukulainen tai viranomainen. Nimi on kummallisessa paikassa papereissa vähän epävirallisen oloisesti. Tiedämme myös missä lastenkodissa vanhempi lapsi on asunut. Haluaisimme tietää, milloin lapset ovat tulleet lastenkoteihin ja miten. Onko teillä näitä tietoja tai voiko niitä selvittää mitenkään? Me olemme ajatelleet ensin selvittää nuo vähäiset johtolangat ja sitten kysyä lisätietoja lastenkodeista. Olemme ajatelleet myös tuota kirjeasiaa. Siihen voisi liittää lapsen kuvan, kun ainakin meidän vanhempi näin haluaa. Toisaalta vähän pelkään kaikkia näitä. Tiedättekö miten tuo Punainen Risti toimii Thaimaassa?
Tiedättekö Suomessa ketään perhettä, joka olisi etsinyt biosukulaisia lasten ollessa alaikäisiä. Me emme tiedä ja monet ovat kummastelleet meidän etsintöjä, kun olemme puhuneet niistä. Tuloksena voi tietenkin olla vesiperä ja olen sitä yrittänyt lapsille korostaa. Etukäteen sitä ei kuitenkaan voi tietää. Ilman etsimistä ei ainakaan ketään löydy!
Meillä tiedot lapsistammme ovat hyvin samankaltaisia kuin teillä. Me tosin tiedämme molemmista lapsistamme milloin ja miten lapsemme ovat lastenkoteihin päätyneet. Vaikka emme tiedä, miksi.
Eikö teillä ole näitä tietoja lastenne papereissa ?
Kannattaa ensin käännättää kaikki mahdolliset thai-kieliset paperinne suomeksi, niistä saattaa löytyä lisätietoja.
Sitten ottaisin yhteyttä suoraan lastenkoteihin ja DSDW:hen lisätietoja saadakseni. Ja esim. DSDW:ltä voisi myös pyytää ohjeita miten etsintää voisi viedä eteenpäin.
Punaisen Ristin toiminnasta Thaimaassa en tiedä tarkemmin, ajattelin vain että heillä lienee kokemusta tällaisista asiosta ja ainakin osaisivat ohjata eteenpäin.
Palvelunantajalta voisi kysyä myös vinkkiä siihen miten edetä.
Minusta jokainen perhe toimii tässä siten miten parhaaksi näkee, lasten kannalta. Ei voi vertailla, tekin tunnette itse parhaiten lapsenne joten te tiedätte miten juuri teidän pitää toimia.
Jos lapsilla ei olisi mitään tarvetta jäljittää vielä biovanhempia, ei niin tarvitsis välttämättä tehdä.
Toisaalta niin meillä kuin teilläkin, lapsemme ovat jo asiasta kiinnostuneita, miksi sitten sysätä etsintää kauemmaksi ? Asia on lapselle
nyt tärkeä joten meidän vanhempina pitää mielestäni toimia sen mukaisesti.
Mekin olemme varoitelleet kovastikin siitä että etsintä todennäköisesti ei johda tulokseen mutta olemme päättäneet tehdä parhaamme.
tosi mahtavaa jos löytyy semmosia perheitä jotka on valmiita auttamaan lasta biojen etsimisessä jo alaikäisinä! jos teitä arvostellaan adoptiopiireissä niin muistakaa että teillä on kannustaji ;D aivan mahtavaa minun mielestäni! en ole saanut keneltäkään apua enkä yhtään hyvää sanaa etsintöjen tueksi. kuunnelkaa lapsianne ja auttakaa heitä!!!!!!