Itse olen hyvin taipuvainen masennukseen sen jo kerran läpi käytyäni. Nyt kaikki näyttää taas aika pahalta..
Olen huomannut, että osaan olla ilonen ystävieni seurassa. Ystävät ovat ns. pitäneet minua elossa. Nyt ystäväni ovat kuitenkin kaikonneet...Yhteydenpito on yksipuolista.
Ostin heille joululahjoja. Heistä jokainen oli kuitenkin niin kiireinen, että en ole pystynyt niitä antamaan. Lähetin 20 joulukorttia, sain kaksi. Istun nytkin vain kotona ja itken.
Tunnen olevani niin yksin ja siitä syystä erittäin masentunut. Viikonloppuisin en enää löydä mitään syytä nousta sängystä ylös..kukaan ei koskaan soita tai halua nähdä minua. Itseasiassa minulla ei ole yhtään ystävää, he ovat vain kavereita.
Olen sosiaalinen ihminen ja tämä yksinäisyys on minulle myrkkyä. Pelkään että en kohta enää pysty olemaan luonnollinen oma itseni muiden seurassa..luon niin paljon paineita sille, jos kerrankin saan tavata jonkun ystäväni!
Onko kellään samanlaista tilannetta? Ajaako masennus vain ystävät/kaverit yhtä kauemmas?
Olen lähdössä lomaksi etelään ja huomenna on jouluaatto...Tunnen vain olevani niin yksin, että en osaa edes enää iloita näistä asioista.
Olen huomannut, että osaan olla ilonen ystävieni seurassa. Ystävät ovat ns. pitäneet minua elossa. Nyt ystäväni ovat kuitenkin kaikonneet...Yhteydenpito on yksipuolista.
Ostin heille joululahjoja. Heistä jokainen oli kuitenkin niin kiireinen, että en ole pystynyt niitä antamaan. Lähetin 20 joulukorttia, sain kaksi. Istun nytkin vain kotona ja itken.
Tunnen olevani niin yksin ja siitä syystä erittäin masentunut. Viikonloppuisin en enää löydä mitään syytä nousta sängystä ylös..kukaan ei koskaan soita tai halua nähdä minua. Itseasiassa minulla ei ole yhtään ystävää, he ovat vain kavereita.
Olen sosiaalinen ihminen ja tämä yksinäisyys on minulle myrkkyä. Pelkään että en kohta enää pysty olemaan luonnollinen oma itseni muiden seurassa..luon niin paljon paineita sille, jos kerrankin saan tavata jonkun ystäväni!
Onko kellään samanlaista tilannetta? Ajaako masennus vain ystävät/kaverit yhtä kauemmas?
Olen lähdössä lomaksi etelään ja huomenna on jouluaatto...Tunnen vain olevani niin yksin, että en osaa edes enää iloita näistä asioista.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Täytyyhän tuollaiseen kaikkoamiseen olla joku syy. Onko sinulla mitään arvelua, mistä se voisi johtua?
Syynä varmaankin se, että olen muuttanut. Opiskelen kuitenkin näiden kavereiden kanssa samassa paikassa, mutta he asuvat 30 km minusta eri paikkakunnalla. Muutama on myös alkanut seurustelemaan ja/tai löytänyt uusia ystäviä. En tunne itseasiassa täältä suuresta kaupungista ketään...
Taidan olla jotenkin läheisriippuvainen, kun ahdistaa niin paljon olla yksin.
Sama juttu itelläni, ainakin jossain määrin. Ensinnäkään en ole kovin sosiaalinen, mutta kun on ollut tarpeeksi kauan yksin, ja huomaakin, että haluaisi tutustua johonkin, niin se ei sit luonnistu, ja sit on mahdollisuus masentua. Mut kaikkeen tottuu. Mutta sit voin kysyä iteltäni, että onko tämä elämisen arvoista elämää. Toisaalta, jos ei parempaan pysty, ja on kuitenkin yrittänyt, niin en kivitä itseäni.
"Pelkään että en kohta enää pysty olemaan luonnollinen oma itseni muiden seurassa..luon niin paljon paineita sille, jos kerrankin saan tavata jonkun ystäväni! "
No se on ehkä huono juttu, jos yrittää liikaa, taikka näyttää toiselle ihmiselle, että on valmis tarrautumaan kiinni häneen. En ainakaan itse haluaisi olla sellaisen lähellä, koska se tuntuisi raskaalta (tukehtuisin). Voi olla, että toisenlaiset ihmiset kestää paremmin sellaistakin. Miten päästä oravanpyörästä? ja miten päästä iloisuuteen (sillä onnihan tulee onnen luo, ainakin helpommin). Vaikka ei sen tiedostaminen mitään auta, pitää olla rohkeutta muuttaa tilanne, ja se itseltäni ainakin puuttuu. Pidän vain itseni kiireisenä, niin sitä ei ehdi suremaan.
Mutta miksi ihmeessä olen olemassa, ja jos olisin saanut valita, niin en olisi halunnut koskaan syntyä. Mutta koska nyt siis elän, niin en halua kuollakaan. Itse löysin rauhan ja lohdun sisäiseen pahaan olooni Raamatusta.
Koita kestää ja pidä yhteyksiä kavereihis sopivasti, ehkä jonkun tilanne muuttuu aikaa myöden, vaikkei nyt siltä näyttäisikään.
tapainen,joo juhlapäivät on yksinäisimmät,mut minkäs teet,sellasta on elämä,yritetään jotenkin pärjätä
hei, on monenlaisia ihmisiä ja kokemusmaailmoita. Jotkut eivät tosiaan voi olla yksin, jotkut voivat ja aivan kaikki juhlapyhäkin. Aina voi lukea ,kuunnella musiikkia,kirjoitella, katsella ´kauniita kuvia , luontoa ja vaikka makustella hyviä makuja. Myös voi haistella raitista ilmaa; sekin on eri tuoksuinen eri vuodenaikojen ja sään mukaan. Voi löhöillä kuunnellen hojaisuutta ja antaa ajatusten tuoda mukavia ideoita. On rajaton määrä asoita ,mahdollisuuksia mielikuvituksen mukaan. Puhuakin saa yksin ja nauraa ja itkeä. Mutta masentavien ystävien kanssa ei kannata kovin seurustella! He vievät vaikka kaiken voimasi jos annat!
MINÄKIN SAIRASTAN JO TOISTA MASENNUSTA JA KAVERIT ON MINULTAKIN MENNYT JO AIKA VÄHIIN
niin minä olen tarjolla. Hienoa että läksit Jouluksi etelään hyvä että niinpaljon rohkenit.