mitä tarkoittaa vierihoito tarkalleen?
vierihoito
aMia
142953
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
nykyään siis saa vauvan heti viereen (omaan pieneen sänkyyn),saat itse hoidella vauvaa.ennen vauvat oli lastenhuoneessa, sieltä hoitajat toivat lapsen imetettäväksi jne.
Se tarkoittaa sitä että kun äiti rättiväsyneenä synnytyksen jälkeen tarvitsisi unta, lapsi annetaan äidin kanssa samaan huoneeseen äidin hoidettavaksi - tai ainakin odotetaan sitä. Näin tarvitaan synnytyssairalassa vähemmän henkilökuntaa.
Synnytin ensimmäiseni Lohjalla jossa ei tätä vierihoitokäytäntöä ollut vaan lapsen huoneeseen ottaminen oli vapaaehtoista. Kehotettiin kyllä ensisijaisesti huolehtimaan omasta nukkumisesta sanoen että "ehditte kyllä tästä eteenpäin hoitelemaan lastanne joka yö, nukkukaa nyt kun voitte". Hoitajat sitten kiikuttivat tissille yöllä ja veivät pois.
Kun toisen synnytin TYKSissä, siellä oli tämä vierihoitokäytäntö. Minusta siinä hieman käytetään äidin työkapasiteettia hyväksi. Äiti käy ylikierroksilla heti synnytyksen jälkeen, vieressä inahteleva vauva ei edesauta uupumuksen nukkumista pois. Kolmen hengen huoneissa vähintään yksi vauva pitää ääntä vähintään puolen tunnin välein.
Toki TYKSissäkin vauvan sai viedä hoitajille yöksi mutta se oli vähän niinkuin tarjotusta mallista poikkeamista. Vastasynnyttänyt on henkisesti vähän heikoilla, tiedän sen itse.
Siksi en ollutkaan TYKSissä kuin pari päivää synnytyksen päälle koska siellä joutui tekemään työtä melkeen ihan kuin kotona, lukuunottamatta ruokapalvelua huoneeseen. Kotona ei joudu maksamaan hoitopäivistä.
Niin, kyllä sitä lasta sai Lohjalla pitää huoneessa päivisin ihan niin paljon kuin halusi vaikkei se mikään vierihoitosairaala ollutkaan.
moi..
mietin tässä itse samoja juttuja, kun on tuon nukkumisen kanssa ollut ongelmia muutenkin. mietoja nukahtamislääkkeitä olen saanut raskauden aikanakin ottaa, tietysti vain ehdottomaan "hätätilanteeseen". isommat stressaavat tekijät vievät usein niin ylikierroksille, ettei nukkumisesta - tai paremminkin nukahtamisesta - tule yhtään mitään. tarkoitus olisi mennä tampereelle synnyttämään, ja olen pohtinut jo etukäteen, että mitenkähän sairaalassa suhtaudutaan jos sanon, että halua NUKKUA yöni - tai ainakin yrittää..:)
tässä on vielä lisäpointtina se, että imetys on kohdallani muun lääkityksen vuoksi poissuljettu vaihtoehto, eli senkään vuoksi syöttämiset eivät ole tulevaisuudessa kotonakaan yksin minun vastuullani. luojalle kiitos ymmärtäväisestä osallistuvasta isukista..=)
eli, onko ketään, kenellä olisi vastaavanlaisesta tilanteesta kokemusta, leimaavatko heti täysin huonoksi äidiksi vai katsovatko tilannetta yksilöllisesti? kammottaa näin muuten suht vahvaluonteisena se mahdollisesti hyvinkin herkkä mielentila missä synnytyksen jälkeen on, ei varmaankaan haluaisi kuulla mitään hirveän tuomitsevia kommentteja..:/
Hieman kummastelen mielipiteitänne. Kyllähän se teidän vauvanne on; miksi muiden pitäisikään häntä hoitaa? Kai ymmärrätte, että vauva tunnistaa teidät ja teidän äänenne jne. Ja ne ensimmäiset(kin) tunnit ovat ratkaisevan tärkeitä.
Kukin tavallaan. Itse olen äärettömän tyytyväinen siihen, että nykyään edes jotakin ajatellaan sen heikomman, eli vastasyntyneen vauvan, kannalta. Enpä aio pienokaistani laittaa toiseen huoneeseen itkeskelemään; tähän kylmään maailmaan tulo lienee riittävä shokki.
ja tuntemuksiasi otetaan vakavasti. Useimmiten onkin hienoa jos äiti voi kertoa miltä juuri nyt tuntuu, silloin hoito voidaan toteuttaa sinun ja lapsesi parhaaksi- ei yleisten käsitysten mukaisesti.
Pari hyvin nukuttua yötä yleensä auttaa siihen, että äiti jaksaa vierihoitaa vauvaansa jaksaa kuunnella ohjeita ja toteuttaa niitä ilman syyllisyyttä- riippuen mistä väsymys johtuu. Kipu ja turvallisuus, vauvan tilanne ja kunto on syytä muistaa ottaa huomioon. Näin turvallisissa oloissa maidonnousu ja imetys saadaan paremmin onnistumaan, kuin uuvuksissa kovin kipeänä ja väsyneenä.
Kerro siis reilusti tuntemuksesi ja hoitajat kyllä ottavat sen huomioon.Etenkin jos on joku perussairaus kuten esim. pysyykeongelmia ja siihen lääkitys, on hyvä jos isä tai joku lähiomainen pystyy olemaan mukana vauvan elämässä ja äiti pystyy lääkitykseltään hoitamaan vauvaa omien voimavarojensa mukaan. Jos ne ylitetään ei mitään hyvää seuraa nukkumattomuudesta tms.- kuten karkkilassa jossa äiti poltti lapsensa ja kotinsa- ainakin lehtien mukaan.Apua pitäisi voida uskaltaa hakea paljon aikaisemmin ja jo siaraalassa hoitaa vauvaansa omien voimavarojen mukaisesti.
Mitä ihmettä?"Käytetään äidin työkapasiteettia hyväksi?"! Sehän on oma lapsi! Kyllä sitä on jaksettava hoitaa 20 vuoden ajan! Kummallista hoitajien syyllistämistä!Pitäisi ymmärtää mihin alkaa, kun lapsia hankkii!
niin, kuten tuossa kerroin, kahdessa eri sairaalassa oli aivan eri käytäntö ja filosofia. Kuten kerroin, siellä toisessa sanottiin että "nukkukaa nyt ihmeessä kun vielä voitte, sairaalassa ollaan siksi että saa levätä, ehditte kyllä vielä valvoa". Eikös ole jotenkin terveempää?
Päivisin sai pitää vauvaa ihan riittävästi, öisin herätykset tissille.
Niin, veroja maksetaan enemmän kuin koskaan.
Jostakin kumman syystä näitä "vierihoitosairaaloita" tuntuu olevan eniten nämä isot keskussairaalat joissa, ken uutisia seuraa, on eniten ollut resurssivajetta. Kun sitten sotketaan siihen vastasyntyneen ns. hyvinvointi, keksitään käsite vierihoito että saadaan säästöjä.
hyvinvointi on tärkeää, eivätkä ne ole vastakkaisia. Uupunut äiti ei jaksa tarkkailla vauvan ensituntien hyvinvointia, mutta hyväkuntoislle se voi olla kiva aika tutustua uuteen -HYVÄKUNTOISEEN perheenjäseneeseen- myös yöllä. Siihen ei ole yhtä ainutta toiminta tapaa mutta, unelmia ja odotuksia kyllä.Jos äiti tai vauva tarvitsee sairaanhoidollista apua, yleesä parempi paikka on tavallinen vuodeosasto, jossa henkilökunnalla on mahdollisuus tarkkailla vauvan vointia ja tarvittaessa puuttua niihin- näitä osastoja on enää vähän.
Onhan se hienoa että on unelmia, mutta elämä itse on monimuotoisempi- ja siihen tarvitaan ammattitaitoista henkilökuntaa auttammaan valinnoissa- ei fanaattisia yhden -ainoan oikean tavan ohjaajia/peheitä jotka on prepattu "vaatimaan "jotakin jonka vaatimuksen seurauksista heillä ei ole käsitystä. Tilanteen mukainen toiminta tuo parhaan tuloksen.
Aina, kun on vain "yksi ainoa oika tapa toimia" tulee ongelmia ja pettymyksiä, koska ihmiset ovat yksilöitä omine lähtökohtineen ja elämänhistorioineen ja tapahtumat ovat erilaisia eri synnyttäjillä.Kukaan ei voi tietää jaksamisensa määrää synnytyksen jälkeen- ennen synnytystä mutta sitä jaksamista perhehuoneissa odotetaan ja edellytetään, kun isä on paikalla.
Perhehuone ideologian mukaan suomessa on osastoja joissa on tietyt kriteerit joita edellytetään nimenomaan siksi, että siellä oletetaan äidin ja isän jaksavan hoitaa vauvaansa- ilman hoitajan jatkuvaa paikallaoloa ja isän myös osallistuvan todella aktiivisesti lapsensa hoitamiseen- ei kellon soittamiseen ja "hotellipalveujen" odottamiseen/ vaatimiseen. Henkilökunta on mitoitettu sen mukaan. (ks.esim haikaranpesän kriteerit:http://www.hus.fi/default.asp?path=1,32,660,546,960,1144,1169
ps. Nuo kirteerit ovat lähinnä arjalaisen rotuopin mukaisia, vain vaaleaihoisuus ja sinisilmäisyys puuttuu listasta... (Tämä lause on provokaatio, joten älä provosoidu vaan analysoi näkemystä).
on myös vierihoito käytössä,mistä en oikein itse niin tykännyt.pojan sai viedä hoitajille mutta siitä jäi sellainen olo että se ei ole suotavaa..olin synnytyksen jälkeen aivan kuitti, aamu kuudesta seuraavan päivän kymmeneen valvoin joten olisin ollut unen tarpeessa mutta jaksamista ei edes kysytty. Siinä sitten yritin nukkua kun poika ähisteli vieressä ja hoitajia ramppasi huoneessa. Yöllä syötön jälkeen pyysin että poika otetaan hoitajien luo mutta nukahdettuani olivat tuoneet pojan takasin viereeni niin että yhtäjaksoista unta kertyi n.20min. Vaikka olenkin ensisynnyttäjä niin silti kiirehdin kotiinlähtöä että saisi olla rauhassa.Lisämaito aloitettiin jo synnärillä joten senkin takia poika olisi vähän aikaa pärjännyt ilman minua että olisin saanut hengähtää.
Jos olet todella väsynyt niin vaadit vain rohkeasti että saat levätä,itse en oikein uskaltanut ja jäi kaduttamaan. Synnärillä on lastenhoitajia sitä varten että he huolehtivat vauvoista,käsittääkseni hoitopäivien tarkoitus on nimenomaan saada ÄITI siihen kuntoon että jaksaa sitten kotosalla ottaa täyden vastun vauvasta.
vähän harmitti, kun takana oli 26h synnytysrupema. Toisaalta kiva juttu oli että vauvaa sai hoidella itse päivisin mutta yöt oli tosi raskaita. Viereiset vauvat huusivat puolen tunnin välein ja juuri kun sai unen, oma heräsi syömään. Kun painoi nappia että ottakaa vauva edes puoleksi tunniksi kansliaan ei hoitajia näkynyt missään. Karmea piippaus vaan laitteesta ja pari huonetta lisää hereille. Parina ensimmäisenä päivänä olisin todella kaivannut unta. Kotonakin olisin pärjännyt paremmin, varsinkin kun ruoka piti hakea pitkien käytävien toisesta päästä eikä niitä hoitajia tuntunut olevan mailla halmeilla..Ja jos ei ehtinyt hakea ruokaa ½ tunnin sisällä niin sai olla ilman.Hoitajia riitti vain sektioäideille. Näin tayssin 2A:lla
Miten ihmeessä te luulette, että kaikille äideille riittää oma hoitaja lähes koko ajaksi teitä passaamaan? Yövuorossa ei ole kuin kaksi hoitajaa, vauvoja useita kansliassa/lastenhuoneessa, että väsyneet äidit saavat nukkua.Sitten siinä joku ihan tolkku omin avuin pärjäävä tuore äiti soittaa vaippoja vaihtaamaan.Ei ne hoitajat yksinkertaisesti ehdi joka paikkaan!
Nostan hattua niille ihanille hoitajille, jotka jaksavat palvella lapsivuodeosastolla.En ikinä jaksaisi olla siellä, menis jo viikossa hermot!
hei kuule, siksi on yhteiskunta ja verotus. Ennen, kun tämä maa oli rutkasti köyhempi, hoitsuja riitti, vauvaan tuskin sai koskea paitsi imetysaikoina. En tarkoita että siinäkään mitään järkeä oli mutta niitä hoitajia riitti hoitamaan vauvoja.
Totta on että äiti saa hoitaa "seuraavat 20 vuotta" lasta, ei sen tarvitse tarkoittaa ettei mitään helpotusta tarvitse lepoa kaipaavalle antaa.
Minäkin kirjoitin edellä niistä öistä nimenomaan. Rauhattomissa täysissä siraalahuoneissa umpiväsyneenä jatkuvin kolinoin ja huudoin, kuule siinä tulee koti-ikävä kun yöllä ei saa kuin katkounta, tikit takapuolessa jomottaen, hikisenä heräillen.
Jostain on iskostunut monelle tämän ajan kasvatille myyttinen käsitys äitiydestä että se on ihmiskunnassa kuulunut äidille ilman apua ja tukea. Ei, enemmän on eletty aikoja jolloin kylän naiset ovat olleet synnyttäneen apuna, ei pelkästään itse synnytyksessä vaan sen jälkeenkin. Äiti on ollut niin tärkeä yhteisön hyvinvoinnille että hänen levostaan on pyritty huolehtimaan.
(on tietenkin kulttuureja joissa tällaista ei oteta huomioon, niissä ihmistä ei muutenkaan suuremmin arvosteta eikä niillä valtioilla kovin hyvin pyyhi ... ;), anteeksi sivukommentti)
Tiedetään myös, että kun äiti varhain saa levätä, se ehkäisee raskausmasennusta.
ja väsyneenä, puolikuoleena ei välttämättä onnistu maidonnousut tai imetyksetkään ja itku on herkässä.
Jonkinlainen kohtuus tässäkin lienee paras. Vierihoito on alunperin kehitetty kehittyneissä, rikkaissa maissa, joissa on katsottu äitien liiaksi vieroittuneen normaalista vauvansa hoidosta heti alusta asti ja tämän katsottiin ja tutkittiin olevan lapselle haitaksi. Ei tämä vierihoito ole syntynyt hoitajien vähyydestä, vaan babyfriendly-ajattelun tuloksena, jo iät ja ajat ennen hoitajapulaa.
Mutta asiaan, kätilönä kuulun siihen kastiin, joka soisi äidille edes ne muutamat kunnolla nukutut yöt synnytyksen jälkeen. Useimmat äidit haluavat vauvan tuotavan rinnalle harjoittelemaan imemistä aina kun vauva itkee, mutta välit haluaa nukkua. Tämä on ihanteellinen ratkaisu molemmille, vauva saa rintaa aina halutessaan, maito nousee ja äiti saa levätä.
Tosin joskus olen törmännyt niihinkin äiteihin, jotka eivät todellakaan halua hoitaa lastaan yhtään vaan ilmoittavat hoitavansa sitä vasta sitten kotona...silloin kyllä hälyytyskellot soivat karaistuneemmankin kätilön korvissa.
Ja ihan niinkuin kirjoitit, sosiaaliset verkostot ovat nykyään aika heppoiset, monellakaan ei ole enää kotiutumisensa jälkeen mahdollisuutta antaa vauvaansa hetkeksi jonkun hoitoon ja nukkua. Miksi siis ei levätä edes pahinta fyysistä väsymystään pois niinä muutamana sairaalayönä, jolloin se olisi hyvällä omallatunnolla mahdollista? Tiedän, että osa kätilöistä on eri mieltä ja saattavat painostaa äitejä jatkuvaan vierihoitoon, mutta äidillä on ihan lakisääteinenkin oikeus tehdä niinkuin katsoo parhaaksi itsensä ja lapsensa hyvinvoinnin kannalta. Ja suurimmalle osalle parasta (molemmille) on, että äiti saa imetysten väliajat edes nukkua kunnolla.