kukaan ihastunut... tai ainakin uskoisin näin. No minä en ole ainakaan kehenkään ihastunut. Ainakin elämä säilyy balansissa, pysyy pää selvänä ja ajatus kulkee. Jotain hyvääkin sentäs...
Kyllähän sitä kaipaisi naisen pysyvää kosketusta mutta minkäs sille voit, kun kaikki luulee että seurustelen tai minusta ei tulisi luotettavaa kumppania. Antaisivat edes mahdollisuuden yrittää, mutta ei. Tiedän myös monia naisia mitkä kivasti katselevat minua, tosin jo ovat jotkut jo heistä naimisissakin, kaikki heistä kuitenkin ovat varattuja ja nämä lähinnä vituttavat minua. Siispä en oikein lämpene katseille enää. Kaikki tämä johtuu vain minun ulkokuoresta, vaikka sanoisin että paskat siitä. Monille varmasti kertoo päältäpäin että olisin oikea viettelijä ja naistenmies, vaikka todellisuudessa en ole naista saanut pariin vuoteen, en ole edes koskettanut aikoihin. Olen ehkä liian herrasmiesmäinen enkä heti lääpi tai yritä pukille jos muuten juttu kulkee, en edes välttämättä himoitse koko naista oli millainen missi tahansa.
Haluaisin yleensäkin tutustua ensiksi, myöhemmin vasta jotain muuta jos on tullakseen, hyvää mielestäni kannattaa odottaa. Mutta ei se taida istua nuorten prinsessojen päähän. Voi olla, että täytyy odottaa tuollaiset kymmenen vuotta vielä, niin nämä prinsessatkin tajuavat vanhetessaan ja käpyyntyessään totevat ettei mitään satuprinssiä taida olla olemassa heitä varten.. surullista, mutta totta.
Tiedän, että kaikki hyvä kuten intohimo, seksi ja rakkaus kumppania kohtaan loppuu aikanaan, toisilla se kestää hautaan asti toisilla ei. Näin se vaan on ja tulee olemaan, sitä muistaakseni kutsutaan nimellä: elämä.
Tai ehkä minussa on sitten vaan niin paljon vikaa, että parhaat lähtee ja paska jää niinkuin sanotaan. Ainakin minulle sanotaan, että olen iloinen, hassu ja huumorintajuinen.. no tiedä siitä sitten. Kuitenkin näin lopuksi voisin toivottaa hyvää joulua kaikille rakastavaisille, ettei nyt ihan synkistelyksi mene.
Kyllähän sitä kaipaisi naisen pysyvää kosketusta mutta minkäs sille voit, kun kaikki luulee että seurustelen tai minusta ei tulisi luotettavaa kumppania. Antaisivat edes mahdollisuuden yrittää, mutta ei. Tiedän myös monia naisia mitkä kivasti katselevat minua, tosin jo ovat jotkut jo heistä naimisissakin, kaikki heistä kuitenkin ovat varattuja ja nämä lähinnä vituttavat minua. Siispä en oikein lämpene katseille enää. Kaikki tämä johtuu vain minun ulkokuoresta, vaikka sanoisin että paskat siitä. Monille varmasti kertoo päältäpäin että olisin oikea viettelijä ja naistenmies, vaikka todellisuudessa en ole naista saanut pariin vuoteen, en ole edes koskettanut aikoihin. Olen ehkä liian herrasmiesmäinen enkä heti lääpi tai yritä pukille jos muuten juttu kulkee, en edes välttämättä himoitse koko naista oli millainen missi tahansa.
Haluaisin yleensäkin tutustua ensiksi, myöhemmin vasta jotain muuta jos on tullakseen, hyvää mielestäni kannattaa odottaa. Mutta ei se taida istua nuorten prinsessojen päähän. Voi olla, että täytyy odottaa tuollaiset kymmenen vuotta vielä, niin nämä prinsessatkin tajuavat vanhetessaan ja käpyyntyessään totevat ettei mitään satuprinssiä taida olla olemassa heitä varten.. surullista, mutta totta.
Tiedän, että kaikki hyvä kuten intohimo, seksi ja rakkaus kumppania kohtaan loppuu aikanaan, toisilla se kestää hautaan asti toisilla ei. Näin se vaan on ja tulee olemaan, sitä muistaakseni kutsutaan nimellä: elämä.
Tai ehkä minussa on sitten vaan niin paljon vikaa, että parhaat lähtee ja paska jää niinkuin sanotaan. Ainakin minulle sanotaan, että olen iloinen, hassu ja huumorintajuinen.. no tiedä siitä sitten. Kuitenkin näin lopuksi voisin toivottaa hyvää joulua kaikille rakastavaisille, ettei nyt ihan synkistelyksi mene.
Vastaukset 2
Vanhimmat
-tmv. : )
Kyllä kultaisen oloisella sydämelläsi hyvän ihmisen vielä löydät.
Itse olen varattu ja sen verran haluan puolustaa meidänlaisten näkökulmaa, että..
Elämä ei ole missään nimessä pysyvä olotila. Kun tällä hetkellä luulet saavuttavasi jotain kauaskantoista, voi näkymät olla hyvin erilaiset vaikkapa 5v. päästä. Ihminen muuttuu tahtomattaankin. Ei ehkä perusvire ihmisessä, mutta muuten. Elämä paiskoo haasteita eteen ja laittaa polvilleen, oppimaan asioista.
Ja nämä tilanteet eivät välttämättä ollenkaan satu samanaikaisesti pariskunnan eri osapuolille. Toinen saattaa kasvaa ja toinen jäädä aloilleen. Muutaman vuoden kuluttua tilanne voikin olla jo toisinpäin.
Elämä on niin ihmeellistä ja siksi ihanaa.
Ei elämän edessä voi olla ehdoton.
Sille on pakko myöntää heikkoutensa.
Rakkaus kestää siinä rumbassa, jos on kestääkseen, mutta ihan varmasti sitä koetellaan.
Kiitos ja hyvää joulua sinullekin!
...