Itse valitettavasti olen. Vakituista työtä on mahdoton saada. Vauva tilauksessa, joten pääsen taas moneksi vuodeksi työnantajien ulottumattomiin.
Kuka edes haluaa olla sairaanhoitaja?
Ei kiitos pätkätöille
91725
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Itse sain vakituisen paikan 1/2 vuotta valmistumisen jälkeen ja oli ihan valinnanvaraa mihin mennä. Sitä ennen tein pitkää sijaisuutta, joten ei kaikilla nyt asiat aina ole niin paskasti kuin väitetään.
Kys:llä ainakin henkilöstöasiat ihan perseestä. Puolet osaston työntekijöistä on pitkäaikaisia sijaisia (2-15v) . Työpaikkoja ei vakinaisteta ja kun looginen ajattelu puuttuu tämä tulee vielä kalliiksi ko paikalle. Tiedän monen jo puhuneen poislähdöstä ja vetävän työsuhdeasiat oikeuteen asti. Hyvä , että nostavat kissan pöydälle !
Hyvää jatkoa tv 6 vuotta sijaisuutta tehnyt !
hitusen asenteesta kiinni? Se vakipaikka...
Vakipaikka kiinni myös alueesta, mistä sitä haet.
Helsingissä avoimia toimia kymmeniä, jos ei jopa satoja. Ja hakijoita niihin ei ainuttakaan...
Ei ole mahdollista lähteä sinne. Mulla on onneksi muitakin mahdollisuuksia kuin sh:n pätkätyöt ja hyvä mies.
Itselläni meni muutama vuosi että vakipaikan sain. Menin muutaman kauemmin olleen "ohi", mutta nämä koko ajan ääneen vinkuivat vakipaikkaa tarvitsevansa. Minä pidän aidosti työstäni ja olen oma itseni enkä mielistele esimiestäni. Osastonhoitaja sanoi toimeen nimittäessään että positiivinen asenteeni ratkaisi asian!
minä olen, että asenteella on suuri merkitys. Kuulun myös siihen sakkiin, joka sai vakipaikan isosta talosta valmistumisen ja 1½ vuoden työkokemuksen jälkeen. Talossa oli kyllä runsaasti pitkäaikaisia sijaisia, jopa kymmenenkin vuotta talossa olleita. Olin kiertänyt sijaisena kaikilla talon osostoilla, ylihoitajan olin tavannut kerran (ensimmäistä kertaa sijaisuutta hakiessani), osastonhoitajiakin näkyi harvakseltaan, joten esimiehen mielistelystä ei voitane puhua (tuon laitoin siksi, koska olen kuullut niitäkin kommentteja, että "kyllähän sitä pääsee, kun viitsii esimiestä mielistellä"). Tein työni mahdollisimman hyvin, olin hyvä työkaveri työyhteisössä, en ollut "joka asiasta narisija". Kyllä ne esimiehet kyselee työntekijöiltäkin, että minkälainen sijainen kukin on!
Pari vuotta tuon vakipaikan jälkeen, hain toisenlaiseen paikkaan ja kuinka ollakaan yli 200 hakijan joukosta tulin valituksi!
Niin kuin sanoin, mutta eihän sitä lattiamatoksi kannata myöskään ryhtyä:)
Mitäs sitten, kun saa sen vakituisen paikan yllättäen. Ne, jotka ovat olleet sijaisia vuosikausia katsovat sitten kateellisina vieressä.. Elämä on niin hankalaa.