Pelko

lapsen? Pelkästään miehen toiveen ja vauvakuumeen takia ei kannata lasta hankkia.
Kyllä vain on mahdollista ,että oppii rakastamaan sitä kohdussa olevaa asukkia, niiden joskus pitkienkin kuukausien aikana. Mutta pelkästään siihen tunteeseen ei kannata luottaa, sillä vauva ei välttämättä ole se helppo lapsi ja vain syö ja nuku. Tai sitten on, mutta pakettia ei tiedä mitä etukäteen saa ja olet vastuussa hänestä lopun ikääsi tai ainkin sinne aikuis ikään asti.

Omalla kohdallani kävi niin,että ollessani 23v, silloinen mieheni halusi kovasti lasta. Itse en kokenut olevani valmis ja sanoin, etten halua ja tarjosin vaihtoehdoksi eläimen ottamista,vastuuhan siitäkin pitää kantaa...ja näin kävikin, erosimme vuosi myöhemmin mieheni kanssa ja nyt reilu kymmenen vuotta myöhemmin minulla on toinen mies ja useampi lapsi ja heistä ensimmäisen sain juuri ennen 30v. Silloin tunsin olevani valmis raskauteen ja ehkä tietty varmuus / turvallisuus miehessäkin vaikutti asiaan. En ole valintojani katunut ja vaikka ensimmäinen raskaus aikanaan pelotti, se ei ollut vastenmielistä ja vaikeudet joita lasten kanssa on tullut ja mennyt ovat ne kasvattaneet ja vahvistaneet myös minua...tietystä huolesta ja pelosta ei pääse lasten kanssa, mutta paljon auttaa se,että heitä rakastaa kaikesta huolimatta täydestä sydämestään...minä tiesin äidinralkkauden vahvuuden ja tunteen vasta silloin kun ensimmäistä sylissäni pitelin ja siitä se on vain kasvanut.

Teetpä minkä ratkaisun tahansa, kuuntele itseäsi ja mieti mitä oikeasti haluat,ei toivottu lapsi ei ole mukava olla.

Hyvää joulua!

juuri noin, tai siis niin että eipä minulla mitään vauvakuumetta ollut koskaan. Lapset olivat mielestäni ihan ok, ei minulla ollut niistä mitään kokemusta. Halusin kuitenkin perheen, ja koin, että haluan olla hyvä äiti parille kolmelle lapselle. Ihan tällaisista "järki"-syistä lähdin perustamaan perhettä, enkä ole todellakaan katunut!

Vauva-aika oli raskas, ja kokemattomuus näkyi varmasti ulospäin. Olen kuitenkin alusta asti rakastanut lastani, ja rakkaus sen kuin kasvaa päivä päivältä. Opetamme toisiamme, lapseni minua lastenhoidossa ja minä lastani arkiasioissa.

Ensimmäisen kerran tunsin vauvakuumetta vasta tämän ensimmäisen syntymän jälkeen. Silloin tuli oikein sellainen tunne, että haluan toisen, ihan siksi että haluan vauvan, eli vauvakuume :) Toinen onkin piakkoin tulossa, ja nyt on huomattavasti äidillisempi olo, kokemustakin jonkin verran ja odotan vauvaa innolla.

Eli näin voipi käydä, ilman varsinaista vauvakuumeen alullepanemaa perheenperustamista.

Minä en ole koskaan potenut vauvakuumetta enkä ikinä ole ajatellut että haluaisin lapsia. Minulla on nyt yksi (tulin yllätyksellisesti raskaaksi) enkä enempää halua.
Rakastan lastani enemmän kuin mitään muuta, hän on minulle kaikki kaikessa, mutten edelleenkään kaipaa enempää lapsia, enkä varmaankaan olisi niitä tehnyt ollenkaan, ellei tämä kultamussu olisi tulla tupsahtanut.
Minä rakastuin lapseeni, rakastan edelleen, mutten löydä millään itsestäni mitään pullantuoksuista superäitiä, en niin millään. Tämän yhden kanssa pääsee vielä helpolla, ja voin antaa hänelle kaikkeni, ei enempää kiitos.

Tulen hyvin toimeen lasten kanssa, pidän lapsista, mutta heissä on kova työ joten sekin on yksi miksei.. Ennen en oikein välittänyt lasten maailmasta, siis ennen kuin sain omani; ei ollut vaan mun juttu. Eikä se ole vieläkään niinkään, siihen vain ajautuu ja sulautuu jotenkin väkisinkin kun on oma/ omia. Siitä oppii nauttimaan, sillä se on ihana pieni maailma jossa nuo ipanat elää; ja lapsi on kaunein asia mitä voi olla (näin siis ajattelen omastani, nyt kun olen äiti)

Kaikki eivät halua lasta, ovat todella sitä asiaa vastaan, toiset myöntyvät ja löytävätkin itsestään pienen palan äitiä (kuten minä) ja toiset taas ovat niitä, joille lapset on kaikki kaikessa ja ilman lapsia ei ole mitään. Se miten nää kokee, on niin riippuvainen siitä, minkälainen kukin on.

tuntemuksia mulla. Oon kans 25 vuotias, tosin miehelläkään ei ole vauvakuumetta. Mutta miettinyt oon, että tuleeko mulle koskaan tosiaan halu saada lapsia. Nyt kauhistuttaisi sellainen huutava, parkuva ja haiseva nyytti. ;))

Oon kans miettiny, että heräiskö äidin tunteet/ vaistot sitten, jos lapsen saisin. En tiedä, sanokaa saman kokeneet?!

ja nyt leikkii uskollista aviomiestä sille!?
2 poikaa on siitetty.

Haluatko tulevaisuudessa samoin?