Kuinka yleisesti käsi kädessä?
Itse en muista aikaa, etten olisi ollut säännöllisesti, aika ajoin syvästi masentunut.
Itse en muista aikaa, etten olisi ollut säännöllisesti, aika ajoin syvästi masentunut.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
onko masennus as:n seuraus vai liittyykö se muuten as:ään, siitä en osaa sanao.
ainakin on syvä masennus, jonka johdosta hänet on dumpattu lääkkeillä. Jumii näin ollen koko ajan. Kuola valuu suupielestä. Täysin ohjailtavana koko kaveri.
Pitäisi varmaan kysyä mikä sitä depressiota aiheuttaa? Juuri nyt depressio tulee juuri tästä luulosta, että me palstan kirjoitusten aiheet olisimme enempi taipuvaisia depressioon, kuin muut palstan kirjoittajat ja lukijat.
Ei kai se ole ihme jos tässä meikäläinen turhautuu. Pienestä pitäen on pitänyt selittää, kun ei kukaan tunnu ymmärtävän. Kirjaimellisesti on pitänyt päätä hakata seinään. Masennus tulee, kun taas jälleen on väärin ymmärretty. Tällä palstallakin sapettaa, kun ei tahdota ymmärtää mitä haluan sanoa.
Sitten kun tyytymättömyytensä ymmärryksen puutteeseen esittää, työnnetään suuhun mitä kaamaeampia pillereitä. Ei niitä tarvis, jos joku vaan malttis kuunnella. Syötkö sinäkin jotain pillereitä?
Täällä voin tasaveroisesti esittää ajatuksia - siinä missä muutkin, mutta autistin ajatuksia tulkitaan niin usein aivan väärin. Nytkin saa taas sukulaispojalle selittää. Ei tämä syndrooma tee mitään depressiotaipumusta. Ei se ole edes kriteereissä.
Kyllä se päivä tänne assilaankiin paistaa kun lukee vaikkapa delfiinin optimistisia kirjoituksia. Ei siinä mitään ylimääräistä depressiotaipumusta tarvita, jos sapettaa, että ei uskota puhumattoman lapsen osaavan viestiä ja ilmaista ajatuksiaan kirjoittamalla. Tuntuu ns. "asiantuntijoillakin" olevan niin kiire, etteivät ehdi kuunnella asiakastaan. Ja AIKA on se mitä me assietanat tarvitsemme. Siksi maaseutu on meille otollisin kasvuympäristö.
Luulen, että autisteilla on kuitenkin optimismitaipumus niin vahva, että sen avulla on selvitty kaikkina aikoina depressiotaipumuksistakin vaikeuksien kautta voittoon (muutenhan olisimme jo kuolleet sukupuuttoon!)
Tuskin as itsessään altistaa ketään masennukseen, luultavammin sen tekee ympäristön ymmärtämättömyyden asettamat paineet.
Oma assini kokee olevansa aina oikeassa ja on sinut itsensä kanssa, pitää tollona niitä, jotka eivät häntä ymmärrä. Välillä hän hakeutuu perheensä ja tuttaviensa seuraan hyvinkin innokkaasti, välillä pysyttelee omissa oloissaan erakoitumiseen asti.
Varmaan joku psykologisoija osaisi olla mahdottoman huolissaan ja lääkepurkki ojossa, kun ihminen möllöttää asunnossaan joskus viikkotolkullakin itsekseen - asianomaista itseään se ei tunnu häiritsevän. Me läheiset jo ymmärrämme ja osaamme antaa tilaa turhia dramatisoimatta, osaisivatpa muutkin.
Assit ovat erilaisia kuin valtaväestö, mutta ihminen se on as-ihminenkin ja oikeutettu olemaan oma itsensä. Apua pitää antaa, kun sitä tarvitaan (usein tarvitaankin), mutta terve järki ja toisen persoonan kunnioitus pitäisi muistaa säilyttää.