apua..koira puree!!

Varmaan tulee koiralle hyvä kuva omasta johtajastaan.. Ja naapurit tykkää. Ongelma on siis siinä et jos sitä nostaa niskasta OIKEIN KUNNOLLA niin pureminen loppuu mutta onko siitä haittaa pitemmän päälle? Ja saa muuten aika lujaa ottaa kiinni et uskoo. Se painaa varmaan 10kg ja nousee helposti ilmaan ku rankasee. Tällä se vasta uskoo.

Nimetön kirjoitti:

Varmaan tulee koiralle hyvä kuva omasta johtajastaan.. Ja naapurit tykkää. Ongelma on siis siinä et jos sitä nostaa niskasta OIKEIN KUNNOLLA niin pureminen loppuu mutta onko siitä haittaa pitemmän päälle? Ja saa muuten aika lujaa ottaa kiinni et uskoo. Se painaa varmaan 10kg ja nousee helposti ilmaan ku rankasee. Tällä se vasta uskoo.

Ja se kans sillon niskasta nostellassa ulisee ja vinkuu.. Aivan uskomattoman itsepäinen. Joo. Ja Tiiän et se on vasta pentu ja et se tarvii koko ajan toimintaa. Ei vaan tiiä et oonko liian kova kouranen...?

Nimetön kirjoitti:

Varmaan tulee koiralle hyvä kuva omasta johtajastaan.. Ja naapurit tykkää. Ongelma on siis siinä et jos sitä nostaa niskasta OIKEIN KUNNOLLA niin pureminen loppuu mutta onko siitä haittaa pitemmän päälle? Ja saa muuten aika lujaa ottaa kiinni et uskoo. Se painaa varmaan 10kg ja nousee helposti ilmaan ku rankasee. Tällä se vasta uskoo.

Huono neuvo tuo ilmaan retuuttaminen. Kymmenen viikkoinen pentu on vielä täysi vauva eikä mikään johtajuutta epäilevä riiviö.Se puree leikkiäkseen ja saadakseen huomiota. Itse olen käyttänyt kovaäänisesti sanaa: EI ja lopettanut leikin ja huomioinnin heti kun pureminen alkaa. Joskus olen myös kiljaissut, jolloin pentu on tosiaan hieman huolestunut ja lopettanut puremisen ainakin sillä kertaa. Myös leikki on sillä kertaa ohitse.Onhan pennullasi leluja? Meillä on työnnetty puruluuta pennulle, kun se alkaa meitä puremaan ja ajanmittaan se on huomannut, että leluja voi retuuttaa -ei ihmisiä. Yleensä hampaiden vaihduttua myös suurin halu puremiseen vähenee. Onneksi niin :)

Riikka kirjoitti:

Huono neuvo tuo ilmaan retuuttaminen. Kymmenen viikkoinen pentu on vielä täysi vauva eikä mikään johtajuutta epäilevä riiviö.Se puree leikkiäkseen ja saadakseen huomiota. Itse olen käyttänyt kovaäänisesti sanaa: EI ja lopettanut leikin ja huomioinnin heti kun pureminen alkaa. Joskus olen myös kiljaissut, jolloin pentu on tosiaan hieman huolestunut ja lopettanut puremisen ainakin sillä kertaa. Myös leikki on sillä kertaa ohitse.Onhan pennullasi leluja? Meillä on työnnetty puruluuta pennulle, kun se alkaa meitä puremaan ja ajanmittaan se on huomannut, että leluja voi retuuttaa -ei ihmisiä. Yleensä hampaiden vaihduttua myös suurin halu puremiseen vähenee. Onneksi niin :)

itse asiassa kun pentu tulee kotiin juuri parin viikon päästä, se itseasiassa yleensä kokeileen mitenkäs tämä järjestys perheessä oikein mennee (niin sanottu kuherrus kuukausiloppunut)

eli jos vain olet heti johdon mukainen niin ei kehity tuosta pienestä asiasta suurempaa ongelmaa...

kaikki pennuthan kokeilee vähän mitä saa tehdä ja mitä ei ( -> ei se kyllä juuri sitä murrosikä kokeilua ole vaan juuri sitä kokeilua että se tietäisi missä sen paikka on ja mikä on sallittua)

niin olen osittain samaa mieltä...
eli ei kannata heti ruveta retuuttamaan niskasta, mutta kannattaa kyllä nostaa pikkuhiljaa rimaa jos koiralle ei ala mennä tuo kiljaisu perille (kannattaa ongelma ottaa pois ennen kuin pysyvät hampaat tulee)

kyseiseen koulutukseen liittyy myös rotu, koska itselläni kun on paimenkoira niin ohjaajat sanoivat että sille pitää heti näyttää että näykkiminen on kiellettyä, koska se on niin vahvasti sen luonteessa (eli paimentaminen) ja voi myöhemmin muuten tuoda suurempia ongelmia (paimentaa kaikkea liikkuvaa)

muutenkin vahvoille koirille kannattaa antaa luulo että omistaja on vahvempi kuin koira itse.(esim. vaan pidät pentua sylissä/istumassa, niin ettei se pääse pois, koira näin voi muistaa aikuisenakin miten "vahva" omistaja oli...

siksi koska onhan pienempää koiraa aikuisena helpompi hallita vielä aikuisena koska siinä ei ole vieläkään niin paljon voimaa, mutta jos iso koira alkaa isotella myöhemmin voi olla vaikeampi pidätellä koiraa,
esim juuri hihnassa vetäminen ->kun kasvaa isoksi eikä opetettu ettei saa vetää niin jos ei ole erityisen paljon voimaa luultavasti vetää omistajaansa perässä ....

Nimetön kirjoitti:

Varmaan tulee koiralle hyvä kuva omasta johtajastaan.. Ja naapurit tykkää. Ongelma on siis siinä et jos sitä nostaa niskasta OIKEIN KUNNOLLA niin pureminen loppuu mutta onko siitä haittaa pitemmän päälle? Ja saa muuten aika lujaa ottaa kiinni et uskoo. Se painaa varmaan 10kg ja nousee helposti ilmaan ku rankasee. Tällä se vasta uskoo.

Heti pois kaikki pureminen ja napsiminen. pentu on tietysti aina pentu mutta kasvaa hirveetä vauhtia ja kun on isompi on todella vaikee saada sitä pois eli heti koiralle selväks että jos joku puree ni se olet sinä. Varsinki jos murisee lelujen ja ruokakupin vieressä on pomottamista. Pois pois pois... Vuoden kahden päästä muuten ongelmia jos ei heti puututa!

juddha kirjoitti:

itse asiassa kun pentu tulee kotiin juuri parin viikon päästä, se itseasiassa yleensä kokeileen mitenkäs tämä järjestys perheessä oikein mennee (niin sanottu kuherrus kuukausiloppunut)

eli jos vain olet heti johdon mukainen niin ei kehity tuosta pienestä asiasta suurempaa ongelmaa...

kaikki pennuthan kokeilee vähän mitä saa tehdä ja mitä ei ( -> ei se kyllä juuri sitä murrosikä kokeilua ole vaan juuri sitä kokeilua että se tietäisi missä sen paikka on ja mikä on sallittua)

niin olen osittain samaa mieltä...
eli ei kannata heti ruveta retuuttamaan niskasta, mutta kannattaa kyllä nostaa pikkuhiljaa rimaa jos koiralle ei ala mennä tuo kiljaisu perille (kannattaa ongelma ottaa pois ennen kuin pysyvät hampaat tulee)

kyseiseen koulutukseen liittyy myös rotu, koska itselläni kun on paimenkoira niin ohjaajat sanoivat että sille pitää heti näyttää että näykkiminen on kiellettyä, koska se on niin vahvasti sen luonteessa (eli paimentaminen) ja voi myöhemmin muuten tuoda suurempia ongelmia (paimentaa kaikkea liikkuvaa)

muutenkin vahvoille koirille kannattaa antaa luulo että omistaja on vahvempi kuin koira itse.(esim. vaan pidät pentua sylissä/istumassa, niin ettei se pääse pois, koira näin voi muistaa aikuisenakin miten "vahva" omistaja oli...

siksi koska onhan pienempää koiraa aikuisena helpompi hallita vielä aikuisena koska siinä ei ole vieläkään niin paljon voimaa, mutta jos iso koira alkaa isotella myöhemmin voi olla vaikeampi pidätellä koiraa,
esim juuri hihnassa vetäminen ->kun kasvaa isoksi eikä opetettu ettei saa vetää niin jos ei ole erityisen paljon voimaa luultavasti vetää omistajaansa perässä ....

Oma koiramme nyt 9 kk oli samanlainen natiainen tuossa iässä ja hän on vielä varsin lujatahtoinen. Hänen kanssaan onnistuimme saamaan näykkimisen loppumaan rättiä repimällä ja topakalla EI-sanalla. Tuo lahkeessa killuminen loppuu kuitenkin viimeistään kun hampaat alkaa vaihtua, mutta siihen asti ainakin meillä maisteltiin niin lahkeita, kenkiä kuin puisia huonekaluja. Välillä leikkiessä vielä kädetkin oli vaarassa ja raapaleilla, mutta kaikki tuo kuuluu mielestäni rotikkapennun pentuajan askareisiin.

...suurin piirtein käytin rotikan pennuille itsekin, myös nykyiselle nöffille. Erona se, että otin molemmilta puolilta poskia kiinni ja työnsin peukalot siihen kohtaan leukoja, missä ei enää ollut hampaita ja pidin hetken aloillaan. Auttoi parin kerran jälkeen, leikki muuttui, enää ei hampaita käytetty.