Miten saada raivokohtaukset kuriin (mies ja sen kaverit saivat haukut ilman järkevää syytä..samalla kyseenalaistin koko suhteen jne.)Välillä tuntuu, että ei jaksa enää yhtään, itkettää ja masentaa. Ja kuvittelen, että mies jättää, jos se ei jaksa enää kiukuttelua.
Myös valmiudet äitinä olosta ahdistaa..lapsi on kuitenkin toivottu..jos ei pystykään huolehtimaan..
Tuntuu, että on omissa maailmoissa..ja huolestuttaa kaikki asiat..parisuhde, koulu, työ; miten saa kaikki järjestymään.
Yksinkertaisesti ei ole mielenkiintoa mihinkään samalla lailla kuin ennen. Tulee purettua paha mieli mieheen, vaikka helpompi olisi olla hiljaa tai muotoilla asiat keskusteluksi kiukuttelun sijaan.
Alkuraskaus oli normaalia, mutta nyt puolessa välissä on tullut synkkyys. Itkettää herkemmin ja sitten alkaa vituttaa, kun asioista tuntuu löytyvän vain ne mustat puolet.
Myös valmiudet äitinä olosta ahdistaa..lapsi on kuitenkin toivottu..jos ei pystykään huolehtimaan..
Tuntuu, että on omissa maailmoissa..ja huolestuttaa kaikki asiat..parisuhde, koulu, työ; miten saa kaikki järjestymään.
Yksinkertaisesti ei ole mielenkiintoa mihinkään samalla lailla kuin ennen. Tulee purettua paha mieli mieheen, vaikka helpompi olisi olla hiljaa tai muotoilla asiat keskusteluksi kiukuttelun sijaan.
Alkuraskaus oli normaalia, mutta nyt puolessa välissä on tullut synkkyys. Itkettää herkemmin ja sitten alkaa vituttaa, kun asioista tuntuu löytyvän vain ne mustat puolet.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kannattaa jutella neuvolassa näistä tuntemuksista. Itse sairastan masennusta ja paniikkihäiriötä nyt odottaessa ja sikäli sympatiat on puolellasi. Eihän se tietysti ole välttämättä aina masennusta (diagnosoitua), mutta itsensä ja tulevan lapsen takia kannattaa kuunnella omaa päätä että pystytään ehkäisemään ja paremmin havaitsemaan synnytyksen jälk. masennusta. Suosittelen todella että otat asian puheeksi.. toivottavasti jaksat antaa itsellesi anteeksi ja helliä itseäsi kaikesta huolimatta.
Sekopääksi olen itseni tuntenut kun en voi välillä hillitä itseäni ollenkaan. Suutun ihan mistä vaan ja hetken päästä hävettää jo suunnattomasti itseäkin.. Rankinta tässä odotuksessa onkin juuri tämä mielen jatkuva muuttuminen. Mieheni yrittää ymmärtää vaikka en ymmärrä itsekään, yritän kuitenkin joskus käyttäytyä kiltisti=) Tuntuu että minusta on tullut kammottava noita-akka joka valittaa ja etsii vikoja toisesta vaikka syypää olenkin minä...plaah... Kaverini lohdutti että imetyksen loputtua oireet häviää!! Kivaa, nyt onkin jo vkoja 21 täynnä..Heh! Ei auta kun yrittää purra hammasta yhteen välillä ja huomioida ukko kultaakin. Tahtoisin vaan itse olla jatkuvan huomion kohteena ja olen kateellinen välillä jopa telkkarille kun mies katsoo sitä eikä minua=) Eiköhän tästä selvitä kun muistaa sanoa välillä että rakastaa toista vaikka onkin aika kettu välillä! Tsemppiä sinulle!!