Mulla on ongelma. Taidan olla riippuivainen poikaystävästäni. Olen hänen kanssaan joka päivä. Eikä minulla taida olla ytsäviä keiden kanssa voisin muuten olla. Mutta ongelma on siinä etten kestä olla yhtä päivää erossa hänestä. Ajattelen häntä koko ajan enkä keksi tekemistä. Sitten tulee paha mieli kun tiedän, että hän on jonkun kaverin kanssa viettämässä aikaa. Silloin tekee mieli olla hänen kanssaan ja tulee paha mieli, että: "nyt ne pitää hauskaa kahdestaan enkä mä oo siellä :(" kun minä taas istun kotona mitään tekemättä ja odotan häntä aina. Sekä pelkään että petyn joskus tai että jompikumpi ei enää jaksa odottaa jotain, että eroamme. Olen 15 ja hän 17. Hän täyttää kesällä 18. Minä 16 vasta lokakuussa. Jaksaako hän olla kanssani kun kotiintuloaikani on viimeistään puoli yksitoista? Pelkään, ettei hän enää halua olla kanssani koska rajoitan tekemisiäni. Ainakin olen saanut sellaisen käsityksen, ettei häntä ikäeromme haittaa. Hän on ensimmäinen poikaystäväni ja minä hänen ensimmäisensä. Olemme olleet yhdessä nyt 4 kk. Menemme uudeksi vuodeksi viikon lomalle viroon. Miten siis kestän ilman häntä, kun tiedän että hän pitää hauskaa kavereidensa kanssa uutena vuotena kun itse voisin olla hänen kanssaan! Rakastan häntä niin. En ole sanonut sitä hänelle vielä, kun en uskalla. Sen sanomiseen tarvitaan rohkeutta. Mutta kyllä aion sen sanoa hänelle vielä. En vain tiedä mitä tehdä, kun en vain kestä olla yksin ilman häntä eikä minulla ole kavereita. sellaista tyttökaveria kenelle voi kertoa ihan kaiken ja olla tämän kanssa?
Rakastunut?
-tyttö-
1466
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuohon ikäeroon ja kotiintuloaikoihin. Mä olin 15 ku alotin seurustelun exän kanssa (17 ku erottiin), mulla oli kotiintuloaika 10. Ei se sitä tyyppiä haitannu. Ikäeroa oli 5 vuotta. Sekään ei merkannu mitään.
Sun pitää luottaa siihen poikaystävääs, ei mistään muuten mitään tule.
Rakkaudesta haluaisin mainita, että kun rakastaa (aidosti) sen haluaa ja myös uskaltaa ilmaista. Pahoin pelkään että tuo on jonkinlaista riippuvuutta. Mulla oli exään sitä, kuvittelin kyllä rakastavani, ja jollain tasolla kai joskus rakastinkin, mutta olin paljo riippuvainen kuitenki, hän oli mun ainut seura vapaa-ajalla. Muuten olin kotona enimmäkseen. Ei ollu oikein kaveria, no yks mutta toisessa kaupungissa...
Toivotan tsemppiä sulle! Ehkä kaikki selkenee aikanaan, älä huoli, anna ajan hoitaa asiat kunhan pidät huolen itsestäsi ja suhteestanne jos haluat niin.