Tavattiin "exän" kanssa jo yli viisi vuotta sitten. Suhde ollut aina vähän on/offia, mutta tällä hetkellä meillä on kaksi ihanaa yhteistä lasta. Jäin yksin jo ensimmäisen kanssa, mutta sitten siinä yritettiin vähän niinkuin uudestaan ja aloin aika nopeasti odottaa toista lastamme. Ikäeroksi tuli 1v8kk.
Nyt ollaan taas erillään, lapset 1v9kk ja 1kk.
Exäni asuu toisen naisen kanssa, ja sielläkin odotetaan lasta.
Mies sanoo rakastavansa minua, muttei omien sanojensa mukaan osaa kertoa sitä sille toiselle. Itse olen aika sekaisin omien tunteideni kanssa..tavallaan rakastan exääni ja tahtoisin minäkin hänet takaisin, mut toisaalta mieli tekisi jatkaa elämää ilman häntä.
Exäni on hirveän mustasukkainen jos satun olemaan jonkun toisen miehen seurassa, ja mietinkin nyt miten hän suhtautuisi jos mahdollisesti aloittaisin seurustelun. Olen nimittäin äskettäin tavannut sellaisen ihmisen, jonka kanssa voisin ajatella tulevaisuutta..
Nyt ollaan taas erillään, lapset 1v9kk ja 1kk.
Exäni asuu toisen naisen kanssa, ja sielläkin odotetaan lasta.
Mies sanoo rakastavansa minua, muttei omien sanojensa mukaan osaa kertoa sitä sille toiselle. Itse olen aika sekaisin omien tunteideni kanssa..tavallaan rakastan exääni ja tahtoisin minäkin hänet takaisin, mut toisaalta mieli tekisi jatkaa elämää ilman häntä.
Exäni on hirveän mustasukkainen jos satun olemaan jonkun toisen miehen seurassa, ja mietinkin nyt miten hän suhtautuisi jos mahdollisesti aloittaisin seurustelun. Olen nimittäin äskettäin tavannut sellaisen ihmisen, jonka kanssa voisin ajatella tulevaisuutta..
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minusta sun kannattaa ehdottomasti katsoa, tulisko sen "uuden" kans mitään. Noin yhtäkkiä tuntu sun kirjotuksen perusteella, että sun ex on jokin ihme tyyppi, joka "kerää" tunteita puolelleen. Narsisti melkeinpä. Ei kuitenkaan osaa antaa toiselle sitä kaikkea, mitä toinen tarvitsee.
Erosta ajattelen niin, että eroa ei tapahdu, jos ihmiset on tarkoitettu yhteen. Tietenki yhen kerran vois poiketa tosta, mutta ei kahta kertaa (eroa meinaan).
On/off-suhteesta ei tule mitään. Eihän siinä voi luottamusta rakentaa kunnolla?
Yritä sen ihmisen kanssa, jonka oot tavannu.
Tsemppiä!
sen kannalle oon täs itsekin ollu koko ajan enemmän kallistumassa... oikeastaan enää mietityttää se exän mustasukkasuus, kun näkemäänhän me lasten takia kuitenkin tulllaan.
Kummallakin meillä ollut täs välissä muita suhteita (tai oikeestaan niitten yritystä) ja ne kaatunut siihen et ollaan jollain taval ajauduttu takasin yhteen...
Ymmärrän, että suhteissa on hankaluuksia, mutta minkä perkeleen takia ihmisten on alettava tekemään kakaroita kakarana? Olisit odottanut edes viisi vuotta. Jos olisin itse tehnyt lukiorakkauteni kanssa lapsia, niin itsemurhaan tässä olisi voitu päätyä puolin ja toisin. Toivottavasti muistat käyttää jonkun aikaa ehkäisyä uuden poikaystävän kanssa.
sellanen pieni tosiasia, että ihmiset aikuistuu vähän eritahtiin. esim. lasten isällä on ikää se 25-vuotta mut silti on paha teini-ikä viellä päällä.
Sen sijaan minä täytän kohta 20 ja pärjään lasten kanssa paremmin kun monet muut minua vanhemmat.
Mut tää aihe voidaan mun mielestä jättää tähän, mulla ei ole tarvetta alkaa puollustamaan lapsensa nuorena tehneitä, eikä sen enempää haukkumaan niitä jotka on saaneet lapset vanhemmalla iällä.
Kyllä munkin täytyy ottaa semmoinen kanta, että sä et vaikuta kovin kypsältä äidiltä. Pörräät kukasta kukkaan kuin teinityttö!
Olet kohdannut ihmiset, jonka kanssa voit suunnitella tulevaisuuttasi. Miksi teet lapsia (sinun tapauksessasi äpäröitä) sellaisen henkilön kanssa, joka elää vielä murrosikäänsä. Etkö huomannut asiaa ennen kuin aloitte yhdistellä pissimisvälineitä? Jos erosit jo ensimmäisen lapsesi jälkeen, niin oliko aivan pakko pukata toinen perään harkitsematta sen koommin.
Rakastat entistä ja lämmittelet siinä sivussa toista miestä? Huh huh, voi vaan kuvitella, kuinka paljon maltat keskittyä lapsiisi. Tuollaiset perheet pitävät lastenvalvojat ja erityisopettajat leivän syrjässä. Sano mun sanoneen.
Toivottavasti tajuat olla vähän tarkempi ehkäisyn kanssa tästä eteenpäin.
Ensin esitän sulle kysymyksen... Miten voi netin välityksellä todeta jonkun olevan huono äiti? Ja mikä tekee äidistä hyvän tai huonon?
olen ollut tekemisissä ihan oikeiden sosiaalitätejen kanssa. (jotka muuten kävi ihan paikan päällä toteamassa täysin päin vastaista kuin sinä nyt.)
sit sanoit että lentelen kukasta kukkaan kuin teinityttö...no jos se että tapailen joskus myös aikuisia ihmisiä on lentelyä niin olkoot sitten niin.
exää tulen jollainlailla aina rakastamaan tai hänestä aina välittämään, mut olen todennut että lopullinen ero on paras vaihtoehto meidän tilanteessa, ja niin ollen se että alan miettimään mahdollista uutta ihmissuhdetta tulee jossain vaiheessa eteen.
Keskity kuitenkin ennen kaikkea mukuloidesi hyvinvointiin ja hoida vasta sitten maalliset himosi. Kaikkea sitä ihmiset kerkeää 19-vuotiaaksi mennessä. Kun olin ikäisesi, asuin vielä kotona, tienasin lukion jälkeen opiskelurahoja ja kävin baarissa monta kertaa viikossa.
Nyt 26-vuotiaana olen ollut pari vuotta naimisissa ja suunnittelemme vauvaa vasta tällä hetkellä. Molemmilla on tutkinto, työ jne. Toivottavasti sun ei tarvitse elää nuoruuttasi samoissa yökerhoissa mukuloidesi kanssa.
mut jokainen elää tavallaan... multa ei löytyis edes kiinnostusta siihen monta kertaa viikossa baareissa juoksemiseen ja en todellakaan vaihtais äitiyttä sellaseen elämään (tai mihinkään muuhunkaan). Nuoruutta voi elää muutenkin kun viinan voimalla ja olen muuten aika nuori vielä sittenkin kun lapset ovat aikuisia:)
luin kaikki viestit, mitä sun ( äiti_86) alkuperäiseen viestiin oli vastattu ja mun mielestä ihmiset suhtautuu sun elämääs jotenkin tosi negatiivisesti. ihan niinkuin olisit tehnyt jotain pahaa heille! todellakin jokainen elää tyylillään ja suodaan se jokaiselle. eli mä ymmärrän ihan täysin sun tilanteesi. sä olet tehnyt tai pitäiskö sanoa, saanut lapsia nuorena ja siinä ei ole mitään pahaa.
Mä olen itse 30v. nainen ja mulla on yksi lapsi, en kovin nuorena saanut, mutta joka tapauksessa. eronnut mekin ollaan lapsen isän kanssa, sinänsä ikävää lapsen kannalta, mutta kun elämä ei aina mene niinkuin sen on suunnitellut.. ei todellakaan. Mun mutsi on synnyttänyt mut 16v ja pikkuveli syntyi pari vuotta myöhemmin, että ei sekään kovin vanha ollut ja aivan varmasti meillä silti on ollut ihan turvallinen lapsuus.
eli kyllä se on ihan täysin ihmisestä kiinni, onko kypsä vanhemmuuteen vai ei. toiset voi olla sitä jo hyvinkin nuorena.. raskausaika ja itse lapsi kasvattaa jos on kykeneväinen kasvamaan mukana. ja tää on jo pelkästään luonnon järjestämä juttu. Mun mielestä sä vaikutat oikein vastuuntuntoiselta nuorelta äidiltä, joten mä toivon ihan vilpittömästi, että te saatte miehen kanssa asiat sovittua suuntaan tai toiseen ja nauti äitiydestäsi täysin rinnoin!
Ja kuten sanoit, sä olet todella vielä melko nuori kun lapsesi ovat jo aikuisia, niin ehdit nauttia erilailla elämästä kuin moni muu sen ikäinen.
Kaikkea hyvää teille ja alkavalle vuodelle!