Hei kaikki yli 20.v yh-äidit!
Haluaisin kuulla teidän kokemuksia yh-äitinä olemisesta? Miten olette pärjänneet? Jäikö teillä opiskelut kesken, jos jäi oletteko jatkaneet opiskelujanne? Onko elämänne sellaista kuin halusitte? Mistä löysitte asunnon sinulle ja lapsellesi? Seurusteletteko? Kaipaatteko vapaan nuoren naisen sinkkuelämää? Mitä ystävänne/ perheenne/sukulaisenne tukivat teitä?
Itse pähkäilen, mitä aion tehdä? Jatkanko tätä raskautta´, jolloin minusta tulee yh-äiti. Tulevaisuus pelottaa.... mitä jos en selviäkään henkisesti ja taloudellisesti? Kaipaan teidän yli 20.v naisten kokemuksia? Itse olen 22.v
Hyvää joulua kaikille
Haluaisin kuulla teidän kokemuksia yh-äitinä olemisesta? Miten olette pärjänneet? Jäikö teillä opiskelut kesken, jos jäi oletteko jatkaneet opiskelujanne? Onko elämänne sellaista kuin halusitte? Mistä löysitte asunnon sinulle ja lapsellesi? Seurusteletteko? Kaipaatteko vapaan nuoren naisen sinkkuelämää? Mitä ystävänne/ perheenne/sukulaisenne tukivat teitä?
Itse pähkäilen, mitä aion tehdä? Jatkanko tätä raskautta´, jolloin minusta tulee yh-äiti. Tulevaisuus pelottaa.... mitä jos en selviäkään henkisesti ja taloudellisesti? Kaipaan teidän yli 20.v naisten kokemuksia? Itse olen 22.v
Hyvää joulua kaikille
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hei
Olen nyt 22v. yh-äiti, ja toimii ihan ok, vaikka lapsen isän kanssa seurustelin pitkään ja hartaasti, mutta ero tuli vuosi sitten, kun yhteinen lapsemme ehti täyttää 2v ja risat.
Jäin siis lapseni yh:ksi ja käytännössä hoidan nykyisin yksin poikani, mutta äitini auttelee tosiaan aika paljon.
Tukiverkosto on ehdottomasti IN, eli oltava. Miltei jokainen äiti, nuori taikka vanha, tarvitsee jossain vaiheessa tukea/apua, ja sitä on hyvä pyytääkin,kun omat voimat tuntuvat heikkenevän: on parasta sanoa itselleenkin että kaikkea ei voi millään tehdä TÄYDELLISEN TEHOKKAASTI ja hyvin!
Itseluottamusta vaaditaan sinulta, ja rutkasti, sillä elämä on "kovaa", ja kuten tiedät myös löytyy niitä vähemmän mukavia kanssaihmisiä jotka voivat tehdä elämästä "helvettiä", joten jos uskot toimivasi nyt oikein, ole onnellinen lapsestasi, äläkä ajattele sitä lasta mitenkään "esteenä" vaan elämän välttämättömyytenä!!
Moikka Emilia,
Kiitos viestistäsi. Mitä teet tällä hetkellä, opiskeletko vai mitä?
Moi vaan:)
Opiskelen tällä hetkellä, ja lapseni on päivähoidossa. -Emilia
Miten olet pärjännyt taloudellisesti?
Oon pojan syntymäst asti ollu yh. Taloudellisest on pärjänny hyvin. Ei ole tartten sossun luukul juosta. Asutaa 60 neliöises kivas kaksios. Täl hetkel oon hoitovapaal, mut alt parin vuoden pääst meen tietyst töihin.
Ystävä ja sukulaiset on tukenu hyvin. Vaik moni päivitteli aluks et kuin sie nyt pärjäät.
Rankkaa on välil, mut sit taas hyvin nukutun yön jälkee murheet kaikkoaa. :)
Itse sain lapsen 22-vuotiaana. Yiopisto-opintoja oli takana raskaaksi tullessani vasta 1,5 vuotta. Mietin silloin aluksi, että jos lapsen pidän niin opiskelut ja urani tyssää siihen. Nyt 25-vuotiaana olen viittä vaille maisteri ja paperit saan ulos tänä keväänä. Eläm jatkuu aina: lapsi tuo lisää puhtia, jos asian näkee niin. Aina pärjää elämässä: yksinhuoltajille on esimerkiksi tukiryhmiä ja yhdistyksiä. Vanhemmat ja sukulaiset tukivat ja asuntokin on. Lapsi tuo todella paljon hyvää mukanaan vaikkakin joskus ja useinkin vaatii henkistä kanttia. Lapseni myötä olen kasvanut ja kypsynyt enemmän kuin uskoinkaan. Tsemppiä sulle. Toivottavasti pidät lapsesi ja asiat järjestyvät.