Mieheni käytti runsaasti viinaa yli 20 vuotta. Juominen alkoi viikonlopputissuttelulla pian sen jälkeen, kun oli menty naimisiin. Vähitellen putket pidentyi viikonkin mittaisiksi. Hänet irtisanottiin työstä ja hän jäi 9 vuodeksi työttömäksi. Se rasitti suhdettamme kovasti ja velkaannuimme. Erokin kävi mielessä moneen kertaan, mutta jostain syystä kumpikaan ei koskaan hakenut eropapereita. Noin kaksi vuotta sitten mieheni eräänä yönä tuli tavallista aikaisemmin kapakasta kotiin ja örisi, että huomenna alkaa työt. En ottanut sitä kuuleviin korviini, koska olin varma, ettei sellaista juoppoa kukaan töihin huoli.
Yllätys oli suuri, kun mieheni todella oli seuraavana aamuna mennyt töihin. Hän on koulutukseltaan metallimies ja oli aloittanut työnsä nykyisessä paikassa hitsaajana. Säännöllisten työaikojen takia ryyppääminen loppui siihen paikkaan, kun hän pääsi töihin. Pitkästä aikaa alkoi tulla rahaa taloon, ja pääsimme kiinni normaaliin elämään. Vähitellen hän alkoi tehdä aina vaan pitempiä päiviä, mennen aamulla puoli seitsemäksi töihin, ja tuli vasta yhdeksän aikoihin illalla kotiin. Rahaakin siis tuli kotiinpäin entistä enemmän. Elokuussa mieheni ylennettiin valmistuspuolen esimieheksi. Työstä näytti tulleen hänelle koko elämä, vaikka toki hän huomioi minut aina kotona ollessaan. Ylennyksen jälkeen hän on tehnyt ympäripyöreitä viikkoja ja pitkiä päiviä. Alkoholin käyttö on enää kaukainen muisto, josta ei tarvitse edes puhua. Nytkin hän on kaiki joulunpyhät töissä. Toisaalta ikävää että yhteistä aikaa on vähän, mutta se on pieni paha siihen nähden, että hän ei ole juonut tippaakaan yli vuoteen. Uskomatonta, minä kun luulin ettei alkoholistia kukaan ota töihin, ja ettei alkoholismista parannu.
Onkohan kysymys arvostuksen tarpeesta? Työssä hän kokee onnistuvansa ja olevansa todella tärkeä. Hänelle ei enää tule sellaisia pettymyksen tai katkeruuden tunteita, jotka saisivat tarttumaan pulloon. Päin vastoin nykyään hän karttaa kaikenlaista alkoholia, jopa kummitytön lakkiaisten tervetuliaismaljaan hän ei suostunut koskemaan. Näyttää siltä, että entisestä alkoholistista on tullut työholisti.
Onko minun syytä olla huolissani? Mitä riskejä tällaiseen "työstä päihtymiseen" sisältyy? Onko mahdollista, että hän voi vielä palata vanhalle tielle? Jos, niin miten se on estettävissä?
Rauhallista joulua kaikille.
Yllätys oli suuri, kun mieheni todella oli seuraavana aamuna mennyt töihin. Hän on koulutukseltaan metallimies ja oli aloittanut työnsä nykyisessä paikassa hitsaajana. Säännöllisten työaikojen takia ryyppääminen loppui siihen paikkaan, kun hän pääsi töihin. Pitkästä aikaa alkoi tulla rahaa taloon, ja pääsimme kiinni normaaliin elämään. Vähitellen hän alkoi tehdä aina vaan pitempiä päiviä, mennen aamulla puoli seitsemäksi töihin, ja tuli vasta yhdeksän aikoihin illalla kotiin. Rahaakin siis tuli kotiinpäin entistä enemmän. Elokuussa mieheni ylennettiin valmistuspuolen esimieheksi. Työstä näytti tulleen hänelle koko elämä, vaikka toki hän huomioi minut aina kotona ollessaan. Ylennyksen jälkeen hän on tehnyt ympäripyöreitä viikkoja ja pitkiä päiviä. Alkoholin käyttö on enää kaukainen muisto, josta ei tarvitse edes puhua. Nytkin hän on kaiki joulunpyhät töissä. Toisaalta ikävää että yhteistä aikaa on vähän, mutta se on pieni paha siihen nähden, että hän ei ole juonut tippaakaan yli vuoteen. Uskomatonta, minä kun luulin ettei alkoholistia kukaan ota töihin, ja ettei alkoholismista parannu.
Onkohan kysymys arvostuksen tarpeesta? Työssä hän kokee onnistuvansa ja olevansa todella tärkeä. Hänelle ei enää tule sellaisia pettymyksen tai katkeruuden tunteita, jotka saisivat tarttumaan pulloon. Päin vastoin nykyään hän karttaa kaikenlaista alkoholia, jopa kummitytön lakkiaisten tervetuliaismaljaan hän ei suostunut koskemaan. Näyttää siltä, että entisestä alkoholistista on tullut työholisti.
Onko minun syytä olla huolissani? Mitä riskejä tällaiseen "työstä päihtymiseen" sisältyy? Onko mahdollista, että hän voi vielä palata vanhalle tielle? Jos, niin miten se on estettävissä?
Rauhallista joulua kaikille.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kun on noin paljon elämänsä aikana ryypänny,ja sit lopettaa kun seinään on vaara et kun joskus juo yhden pullon niin saattaa juoda sen jälkeen koko loppu elämän.Tässä meidän lähipiirissä on pari tapausta joissa kävi huonosti,mut eihän kaikki ole samanalaisia.
Ole tyytyväinen,onnellinen!työ ja elämänmaku on oikeata hoitoa ryyppymiehelle!Jos joskus hurvahtaa,älä ole moksiskaan!Hyvää Joulua teille!
miehesi on edelleen "sairas" vain tauti on parempi.
se pätee kaikkiin, on tiettyjä juttuja joihin on addictoitunut. sitä himoa pystyy siirtelemään.
kannataa olla riippuvainen terveellisistä asioista, työ ei välttämättä ole se koska monet ovat työ narkomaaneja!
kannattaa keskittyä itsensä etuihin ennenkuin muiden, ylitöillä tehdään vain pomolle palvelus.
työnarkomaano on todella stresaantunut ja se voi ajaa loppuun. ja entäs eduskunta ja hallitus!
menivät juuri kahden kk:n talvilomalle, eikä kukaan tavis ole moksiskaan, huh miettikää sitä palkkiota töistä missä ovat puoli vuotta lomilla! ei ei miksi kukaan ei nosta meteliä tästä!
olemme poliisivaltio, meitä hallitsee suuryritykset ja media!!!
asiaa, olen samaa mieltä kanssasi.
"Jos sie hullun miust teet, nii elä ainakaa työhulluu".
Näin sitä juomakentällä rukoiltiin. Ja täys hulluus oli päällä, vaikka ei ite myöntänytkää.
Nyt sitä varmaa ollaan työvuksissa, ku painetaa hommii, nii että tyrät rytkyy. Mutta selevin päin on mukava painaa, ku euroja tuloo ovista ja ikkunoista. Ja muija tykkää.
Suomessa on työaikalaki ja tuollainen ei ole mahdollista, paitsi että runsaasti vapaata on odotettavissa.