Mitä mieltä olette "tämän päivän kihlauksen" merkityksestä? Onko se lupaus avioliitosta vai merkki sitoutumisesta?
Miksi Kihlohin?
Me2
182420
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Minulle kihlaus on lupaus avioliitosta. Kihlausaika tarkoittaa aikaa, jonka aikana on tarkoitus selvittää tuleeko hommasta mitään vaiko eikö tule. Liian pitkäksi kihlausaikaa ei kannata päästää, muuten meillä naisilla menee hermo.
..selvitys tuleeko suhteesta mitään, tehdä ENNEN kihlausta JOS sun mielestä se on lupaus avioliitosta?
Kyllä kihlaus nykyään voi aivan hyvin olla merkki sitoutumisesta, eivät kaikki halua naimisiin vaikka sitoutuvatkin.
No voi jeesus, eikö sitä voi sitoutua ilman sormustakin? Mikä pakko on kantaa jotakin tiettyä symbolia, jos ei ole valmis sitoutumaan sen merkitykseen. En minäkään pidä SDP:n rintamerkkiä, vaikka se onkin mielestäni mitä loistavinta designia!
Kyllä ENNEN kihlausta = lupailuja naimisiin menemisestä pitäisi selvittää tuleeko hommasta mitään vaiko ei tule! Kyllä se miettimis aika on ennen sitä kihlausta. Kihloihin vasta sitten kun on varma asiasta ja valmis menemään vaikka samantien naimisiin! Kyllä tällä naisella menis hermo, jos mies vielä harkitsisi naimisiin menoa vaikka kihloissa ollaan jo.
Ihan hyvin ranneketjukin voi olla merkki sitoutumisesta siinä kuin sormus. Ja ketä varten ne merkit ovat?
Ja eikö voi sitoutua menemättä naimisiin ja kihloihin? Tarvitseeko välttämättä jomman kumman?
Perinteisesti kihlauksen jälkeen pari on avioitunut 6kk-1vuoden sisään. Kihlaus ei siis ole harkinta aika vaan lupaus avioliitosta.
se on jokaisen parin oma asia haluaako kihloihin mennä. jokaisen oma asia on myös se mitä se merkitsee niille. mun oma kihlaus merkitsee mulle sitoutumista ja sitä että haluan joku päivä mennä kihlattuni kanssa naimisiin jos mahdollisuus tulee. kannan sormusta ylpeänä koska omasta mielestäni olen saanut parhaan. ja kuulkaapa salaisuus: kysyntä kasvaa heti puolella kun on sormus sormessa. heti on miehiä/naisia ympärillä itseänsä tyrkyttämässä. olen ylpeänä aina sanomassa "ei käy, olen varattu". mutta ettehän te sitä varmaan tajua.
Kysyntä kasvaa puolella...? Heh, heh, onhan sekin syy mennä kihloihin. Ilmeisesti sitten ihmiset ei arvosta sitä, että olet "kihloissa" ja sitoutunut kun tyrkyttävät itseään sinulle. Mutta onneksi se auttaa ainakin sinua sitoutumaan ja pitämään näppisi irti tyrkyistä. Ilman sormusta se voisikin olla vaikeaa. Jos eivät vaikka usko, että olet varattu ja käyvät kimmppuun kun sika limppuun. Toisaalta silloinhan ei olisi edes niin niitä kiinnostuneita kun ei ole sormusta.
Joo en tajua. Mikähän päivä keksit olevasi naimisissa? Senkin kai saa itse päättää mitä se merkitsee.
Pakko ei ole kenenkään mennä kihloihin, eikä ketään pakkonaiteta. Ainakaan Suomessa. Se on kyllä totta. Mutta jos haluaa naimisiin ja sopii toisen kanssa siitä niin silloin on kihlautunut. Halusi sitä tai ei.
Minä siis ainakin kunnioitan toisten suhteita, eikä tulisi mieleenkään tavoitella ketään jonka tiedän seurustelevan. Oli kihloissa tai ei. Ja kun pidän kihlausta lupauksena naimisiin menosta niin ajattelen kyllä pariskunnan olevan vakavissaan toistensa suhteen, miksi edes yrittää ängetä siihen? Ja onhan pareja jotka ovat olleet vuosia yhdessä ja on lapsiakin, eivätkä ole kihloissa. Eiköhän tuttavapariskuntanikin ole aika sitoutuneita, kun ovat olleet yli 25 vuotta yhdessä ja on kaksi lasta... Vaikka ovatkin "vain" avoliitossa.
Jo ennen kihlausta pystyin kyllä hyvin pitämään muut loitolla, jos joku yritti iskeä niin kerroin olevani varattu. Ja kaikki kyllä kunnioitti sitä. Ainahan löytyy niitä jotka haluavat rikkoa toisen suhteen ja varatut kiinnostaa. Mutta ainahan yrittää saa, on eri asia torjuuko toisen vai ei.
Ja kyllä kihloissa olevatkin ovat joskus tulleet iskemään iskemään... kyllä se on muista asioista kiinni onko uskollinen vai ei. Olisikin niin yksinkertaista, että kun on laittanut sormukset sormiin niin muuttuu uskolliseksi.
Mulle kihlaus ei merkinnyt paskan vertaa. Monet kaverit on olleet kihloissa minimissään 2-3 kertaa ennen "sen oikean" (aviopuolison tms.) löytymistä. Tai sitten ollaan oltu vuositolkuilla rengastettuna, mutta naimisiinmenosta ei olla vielä varmoja / kosintaa odotellaan kihlasormus sormessa.
Naimisiin kyllä halusin, koska avioliitto on julkinen sitoutuminen ja siihen liittyy paljon juridisia asioita (esim. lesken eläke, perimisasiat, yhteinen sukunimi, ei tarvitse mennä isyyden tunnustukseen jne.) Kihloihin menin sen vuoksi, että suunnittelin sormussetin, joka vaati kaksi sormusta. No joo, ei se edes ollut mikään virallinen kihlaus.
Olen lastentarhanopettaja, ja voi luoja kun mua naurattaa nuo perheet, joissa ollaan muka kihloissa mutta ei mennä naimisiin. Eukkoparka on niin ylpeä ja kiitollinen kihlasormuksestaan, ja odottaa miksei se mies jo kosi. Minkä helkkarin takia nainen suostuu tekemään lapsia miehen kanssa, joka ei ole kuitenkaan valmis sitoutumaan häneen julkisesti.
Kihlaus ilman avioliittolupausta on nonsensea! Mutta eihän nykyajan ihmisillä ole mitään perinnetajua tai talonpoikaisjärkeä. Isät taluttaa viisi lasta synnyttäneitä tyttäriään alttarille ja puoliso sormustetaan sen takia, ettei muut uskalla koskea varattuun puolisoon. Buhahahaa...
Kyllä mä uskon enemmän avioliittoon kun kihlaukseen ilman avioliittolupausta. Ja onhan se hetki (kihlaus) kun päätetään mennä naimisiin upea ja kihlausaika häitä odotellessa, mutta enemmän mä sitä naimisiin menoa odottelen kun itse kihlausta. Odottelin aikoinaan, että mentäisiin naimisiin. En ajatellut, että mentäispä jo kihloihin. Vaikka ilman kihloja ei tietysti mennä naimisiinkaan... Ja odotin kosintaa eli että mies pyytää minut vaimokseen, en sitä että ehdottaa kihloihin menoa.
Mies kysäs suoraan et haluanko naimisiin hänen kanssan. Tällä hän tarkoitti kihloihin menoa pikimmin ja häiden suunnittelun alkua, sekä sitä että tullaan viettämään loppu elämä yhdessä.
Alttari häämöttää jo.
Onneksi olkoon! Homma kuuluu hoitaa mielestäni juuri näin. Kaikkea hyvää kihlausajalle ja ennen kaikkea onnea avioliittoon ja yhteiseen elämäänne!
Sanalla sanoen en oikein tiedä. Joillekin se ei merkitse mitään ja yhdellä sitä ja toiselle tätä. Kyllä se vielä on lupaus avioliitosta, mutta toisille ei. Omien tuttujen joukoissa osa on ollut kihloissa 6-15 vuotta. Osa on ollut useammin kuin kerran kihloissa. Kaikki ei varmaan tule edes miettineeksi miksi haluaa tai on mennyt kihloihin. Suurinosa taitaa kuitenkin uskoa, että silloin ollaan jotenkin sitouneempia ja vakavammin yhdessä. Varsinkin naisille on tärkeää saada mies "sormustettua". Usein se on myös merkki muille. Ja itse olen kyllä huomannut, että naiset arvostaa enemmän niitä suhteita jolloin on sormus sormessa. Merkitsi se mitä vaan. Ja usein sitten odotetaan kosintaa kun kerran menty kihloihinkin...
En ole huomannut kihlauksen vaikuttavan sitoutumiseen. Kihlausta ei usein oteta kovin vakavasti, että "vain kerran elämässä kihloihin". Ja jos suhde ei toimi, ei siinä sormus auta.
Mä en mitään rinkulaa tarvitse jos se ei ole merkki siitä että ollaan lupauduttu avioliittoon. Ja naimisiin haluan kihlauksesta viimeistään vuoden päästä. Ehkä voin odotella kaksikin (maksimi!), jos on hyvä syy siirtää häitä.
Olis kiva kuulla myös miesten mielipiteitä asiasta!??
Jos se on merkki sitoutumisesta niin mitä sitten yhteen muuttaminen on? Eikö avoliitossa olevat ole sitoutuneita (jos eivät ole kihloissa)? Itse kyllä harkitsen vakavasti kenen kanssa laitan hynttyyt yhteen! Vaikka jotkut muuttaa yhteen ilmeisesti lähinnä käytännön syistä (kun jo asutaan epävirallisesti yhdessä ja turhaa maksaa kahta vuokraa jne.) Otetaanko avoliitto ja avoero kevyesti? Vai halutaanko mennä ensiksi kihloihin ja vasta sitten muuttaa yhteen?
Kihlauksen merkitys on ainakin hämärtynyt. Monen suusta kuulee, että ei ole ollut kihloissa koskaan vaikka on (tai on ollut) naimisissa. Jopa vanhempien ihmisten. Ja moni mieltää, että kihloissa ei voi olla ilman sormuksia. Vaikka kihlaus on vain yksinkertaisesti avioliittolupaus. Sormukset on vain sen merkkinä ja eivät ole pakolliset.
Siskoni mies "Pekka" luuli, että kun mennään kihloihin mennään avoliittoon! Hän ei tiennyt, että olen avoliitossa, kun en ollut kihloissa (asun avomieheni kanssa yhdessä). Siskoni on ollut "Pekan" kanssa vuosia kihloissa. Ehkä hän halusi avoliittoon ja tyttöystävästään avovaimon ja meni siksi kihloihin... heh. Eikä hän ole ainoa, joka luulee, että kihlattu on avopuoliso (vaikka ei asuta yhdessä).
Olemme asuneet yhdessä noin 18kk, seurustelleet 16kk, ja puhuneet kihloihin menemisestä 15kk.
Sitoutuneita olemme olleet toisiimme alusta
alkaen (ollaanhan asuttu yhdessä koko seurusteluaika, ja kauemminkin), mutta KIHLAUS on ikäänkuin konkreettinen symboli rakkaudestamme ja sitoutumisestamme. Sekä toisillemme että muillekin.
Naimisiinmenosta olemme puhuneet sen verran, että tiedämme, ettei kummallakaan meistä ole pakottavaa tarvetta mennä koskaan naimisiin. Poissuljettu mahdollisuus se ei suinkaan ole, mutta kummallakaan ei ole mitään monen vuoden "maratonkihlausta" vastaan.
Kihlauksen alkuperäinen merkitys on tosiaan lupaus avioliitosta, mutta meillä se on enemmän merkki sitoutumisesta kuin mitään muuta. Päivämäärä on nyt lyöty lukkoon ja tuo suuri päivä on 6.6.06 (666, pedon luku ;))
Joku nyt varmasti tyrmistyy kuinka vastuutonta, ajattelematonta, hyväksymätöntä ja perinteitä kunnioittamantonta toimintaa tämmöinen on, mutta meille se sopii oikein mainiosti! :D