Mieheni on 42, itse olen 21. En ole aivan valmis hankkimaan lapsia; haluan opiskella, elää, matkustella mieheni kanssa ja ilman. Mutta mieheni on jo sen verran vanha, että - - epäilys herää - kun minä olisin valmis hankkimaan lapsia vaikkapa viiden vuoden päästä, hän alkaa olla jo isoisän iässä. Onko turha vatvoa tällaista etukäteeen? Mietin, että pitäisikö "pitää kiirettä". Vai pitäisikö vain antaa elämän kuljettaa...
21+42=jälkikasvua?
Pii
4697
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
hmmm.....no hmmm....ikähän ei mitään merkkaa, mutta kyllä nyt olen sitä mieltä, että jos perheen perustat etkä siihen ole vielä valmis niin älä vanhojen ukkojen kanssa mihinkään ala. Järki käteen nyt!
Aion olla mieheni kanssa ja hankkia tai olla hankkimatta lapsia JUURI HÄNEN kanssaan. Perhe olemme jo kahdestaankin. Kysymys kuuluukin vain, milloin? En aio jättää pillereitä pois tässä ensi viikolla, mutta jos käy vahinko, (ja on joskus pienenpienen unohduksen takia ollut käydäkin) en oikein tiedä, mitä pitäisi tehdä - miten suhtautua. Ja sitten myöhemmin...
Katso tuo 'Olenko liian vanha isäksi'. Siinä on aika monia kommentteja, joissa minut teilataan liian vanhaksi, vaikka olen vasta 56. Nämä ovat vaikeita asioita.
Oleellinen asia on oma halu. Se on selvää, että ei nyt, koska sinä et vielä halua. No ukkosi on sitten vasta 47.
Yksi asia on varma, että emme tiedä ikäämme.
Toinen asia on, että lapsi voidaan hankkia, kun sitä molemmat haluavat.
Kolmas asia on, että muiden mielipiteellä ei siihen ole mitään merkitystä. On myös tosi ikäviä juttuja 40-vuotiaana äkillisesti kuolleista isistä, juuri kun kaikki oli valmista.
Siis itse päätätte. Aikaamme tässä mailmassa emme tiedä. Asiat on tehtävä silloin kun ne tuntuvat itselle oikeilta.
Neljäs asia on se, että lasta _ei milloinkaan_ pitäisi hankkia omaksi iloksi, vaan lapsi pitäisi hankkia sen itsensä vuoksi. Ja silloin tulevat nämä ikäkysymykset korostetusti esille.
Lapselle on hyvin ikävää, että sillä on kavereiden isovanhempien ikäiset omat vanhemmat eikä tässä vaikuta se, kuinka nuorekkaita nämä vanhemmat itse uskottelevat olevansa.
Vaikka kuka tahansa milloin tahansa saattaa onnettomuuksien tai muiden syiden takia kuolla tai joutua pysyvästi hoitoon, riski mm. kuolemiseen on vanhalla ihmisellä monen kertaisesti suurempi kuin nuorella.
Vanha hölmö, miten on, olisiko lapsellasi isovanhempia ja minkä ikäisiä ja vointisia he kenties ovat? Oletko itse saanut nauttia reippaista isovanhemmista? Oletko ajatellut, että lapsesi joutuisi hoitamaan dementoituvaa sinua aivan liian nuorena, jolloin hän ei vielä ole kypsynyt sellaiseen vastuuseen ja ajatukseen?