Vauvani on todettu ykköstason kissa-allergikoksi. Tasoja on kuulemma vaikeusasteen mukaan viisi, joista ykkönen on lievin.
Onko kenelläkään käytännön kokemusta siitä, että allergiset oireet häviäisivät vauvalta n. kahden vuoden iässä, kuten kuulemma usein käy? Entä onko kovinkin tavallista, että kissa-allergiasta tulisi myös astma, kuten neuvolassa pelotellaan?
Siedätyshoidon tuomasta avustakin puhutaan usein, mutta koskeekohan se vain siitepölyallergiaa eikä kissa-allergiaa?
Perheessämme on kissa, mutta emme haluaisi luopua siitä, jos on mahdollista, että se ei muodosta kovin suurta haittaa vauvalle.
Onko kenelläkään käytännön kokemusta siitä, että allergiset oireet häviäisivät vauvalta n. kahden vuoden iässä, kuten kuulemma usein käy? Entä onko kovinkin tavallista, että kissa-allergiasta tulisi myös astma, kuten neuvolassa pelotellaan?
Siedätyshoidon tuomasta avustakin puhutaan usein, mutta koskeekohan se vain siitepölyallergiaa eikä kissa-allergiaa?
Perheessämme on kissa, mutta emme haluaisi luopua siitä, jos on mahdollista, että se ei muodosta kovin suurta haittaa vauvalle.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ethän halua lapsellesi astmaa
En itse lähtisi leikkimään lapsen terveyden kanssa. Jotain oireita lapsella on jo ilmeisesti ollut jos kerran testejä ollaan tehty? Itse olen aika reippaasti allerginen, mutta olen päättänyt siedättyä kissoille kun kerran koivun siedätyshoitokin puri minuun. Lapsesi ei itse vielä voi tehdä omia päätöksiään, ja se astma puhkeaa lapsilla erittäin helposti (itsellenikin puhkesi siitepölyn takia seitsemänvuotiaana, eikä elukoita ole koskaan ollut ennen mieheni kissoja).
Lapsen astmalla on hyvät mahdollisuudet "kasvaa pois", minulla se on aikuisiällä hävinnyt lähes kokonaan. Ajatus mahdollisesta astman vähenemisestä ei kuitenkaan ole kovinkaan suuri lohtu silloin kun istuu lapsen vieressä matkalla ensiapuun ja vain toivoo ettei hän pyörtyisi rasituksesta, sillä silloin hän voi kuolla hapenpuutteeseen (Omien vanhempieni muitsikuvia).
Kehoitan sijoittamaan kissan jonnekin muualle muutamaksi vuodeksi tai antamaan se pois. Jos lapsella on muitakin allergioita niin eläimiä ei myöskään pitäisi olla, vaikka suoranaista eläinallergiaa ei olisikaan todettu (allergiaa aiheuttavat aineet muuttuvat iän myötä). Vanhemmalla iällä voi kokeilla sietokykyä lyhyitä aikoja vaikka tarjoamalla tuttavan kissalle hoitokotia loman ajaksi tms. Mutta mielestäni olisi turhaa altistaa pientä lasta eläimelle ja sitä myötä tuhota lapsen terveys. Itse allergista astmaa sairastaneena voin sanoa sydämeni pojalta, ettei tämä sairaus ole millään tavalla mukavaa, lapsuus meni pihistessä ja toisten lasten leikkejä seuratessa, vanhemmat käyttivät vähät ylimääräiset rahansa superkalliisiin lääkkeisiin.
allergiaan voi jopa kuolla, se ei todellakaan ole leikin asia - toisaalta taas, olen itse toipunut täysin, parikymppisenä olin niin herkistynyt, etten roskapussia voinut ulos viedä toukokuun 2-3 viikolla (koivu), mutta kolmikymppisenä ja siitä eteenpäin ei mitään! Nykyinen asennahan on hiukan sellainen, että kun ihan pienestä pitäen on ärsykkeen parissa, ei allergia puhkeakaan - mutta miksi sitten miulle puhkesi, kun silloin 60-luvulla ei näistä asioista edes tiedetty - ihmeteltiin vain, miksi paksut limat valuivat pitkin poskia tehdessäni voikukista seppelettä. Ja isäni, jolla oli kotona koira, hän joutui aikuisena sairaalahoitoon asti kissan vuoksi.
Nyt minulla on kaksi kissaa ja koira, ja sanottava on, että kyllä minun pitäisi todella kuoleman kielissä olla, ennen kuin suostuisin luopumaan heistä :) Tietysti oman terveytensä kanssa on helpompi leikkiä kuin pienen vauvan :(
No, eipä tainnut minusta olla apua....
On ihan totta että lapsen allergia saattaa jopa kokonaan
hävitä muutamassa vuodessa- mutta se tarkoittaa nimenomaan
sitä että jos lapsi ei joudu kissalle altistumaan sinä aikana.
Jos kissa on talossa, lapsen allergia todennäköisesti vain
pahenee ja ehkäpä aika vauhdilla. Kissa on kaikista allergisoivin
eläin, joten jos sille on allerginen niin se on jo aika paha juttu
ja aiheuttaa takuulla vakavia tilanteita jos ette kissasta luovu.
Mietipä nyt itsekin- jos pidät kissan niin se vastaa periaatteessa
lapsen "pahoinpitelyä": aiheutat tahallasi lapsellesi vaikeaa oloa
ja sairautta.
Kyllä tässä tapauksessa pitäisi olla järki päässä ja vastuuta- ja antaa
kissa pois. Tai jos todella kissa on niin tärkeä sinulle niin viekää
lapsi hoitoon esim. isovanhemmillesi tästä lähtien, käytte vain siellä
häntä tapaamassa...
Anteeksi kiukkuisuuteni, en vain voi ymmärtää miksi edes mietit tällaista.
No kissaa ei kannata päästää sänkyyn (etenkään vauvan sänkyyn ;)) Petivaatteet on tuuletettava usein ja imuroitava. Siedätyhoito on monen tuttavani kohdalla tehonnut. En ehkä itse antaisi kissaa heti pois, varsinkaan jos allergia ei niin paha ole. Kissaa kannattaa harjailla myös usein.
tapahtuu nimenomaan pikkulapsena, ei niinkäään myöhemmin. Koskee myös kissaa! Jos nyt kumminkin rohkeasti vain pidät kissan, on hyvät mahdollisuudet sillekin että lapsellasi ei ole koskaan mitään allergioita.
Tämmöstä olen hiljattain lukenut, enkä muistaakseni Aku Ankasta. Mitään vastuuta tiedoista en ota ja kuinka voisinkaan, kun muista kysymykseen vastanneista vain yksi suunnilleen tietää henkilöllisyyteni... terveisiä vain...!
jokseenkin asiaan perehtyneenä (oman sairauteni sekä kissaharrastuksen takia), rohkenen olemaan eri mieltä. On todettu että lapset maalla kärsivät prosentuaalisesti harvemmin allergiasta, mutta syytä tälle ei tiedetä vielä. Se on myöskin faktaa, että allergia on hyvin yksilöllistä. Toinen siedättyy ja toinen ei. Ja voi myös olla niin, että ihminen joka ei nuorena siedättynyt siedättyykin vanhempana. Itse olen todennut faktana että vanhemmitenkin siedättyy (koskaan en ole kuullut lääkärin suusta taikka lehdistä väitettä ettei siedättyisi - tiedän 55v. naisen joka kävi siedätyshoidossa koiraa vastaan, mies kun tarvitsi sitäammatissan). Kun ensin otin kissat luokseni aivastelin, sain illan pituisia astmakohtauksia, silmät ja nenä valui, joka paikkaa kutisi. Mutta parin viikon päästä hengitin jo normaalisti ja nykyään enää raapaisu punoittaa (mitä se tekee melkein kenen ihossa tahansa). Nyt huomasin unohtaneeni allergialääkkeen kun menin kissanäyttelyyn ja huomasin asian vasta kesken päivän - olin täysin oireeton!
Eli aikuisille ihmisille sanon aina, että ei kannata hylätä eläimen ottamista vain allergian takia, toiset siedättyy, toiset ei, eikä sitä tiedä kuin kokeilemalla. Tietenkään eläintä ei saa hankkia kokeilumielessä, vaan silloin on enemmänkin lainaaminen kyseessä. itse olen tyytyväinen että kestin sen kärsimyksen ja kiittelen onnea että todellakin siedätyin, enkä mennyt huonommaksi.
Lapsi ei kuitenkaan voi itse valita haluaako se kokeilla teläimen pitämistä, joka hyvinkin voi kitua vakakvaksi sairaudeksi. Lapsi myös kehityy niin nopeasti, että allergia voi puhjeta rajusti ja yhtäkkiä (näin kävi minulle koivun kukinnan alettua yhtenä vuonna). Siksi en pidä ajatusta allergisen lapsen ja kissan yhdistämisestä hyvänä ideana...
muistamisesta, ah, keskiviikkoni alkoi aurinkoisesti - huolimatta murtovarkaista, jotka ovat temmeltäneet auvoisessa akateemisessa ahjossamme - vai tarkoititko minua, ehkä olenkin liian itsevarma :)
Hurja ja kauhiat rosmot ovat aiheuttaneet täällä turvattomuuden tunnetta, mutta varsinainen ryöstösaalis oli - yksi purkkapussi!! Kuvitelkaa, sen vuoksi satojen markkojen tuhot, että saadaan kainaloon 4 euron purkkapussi-- Lääkkeitäkin täällä oli, mutta ei kelvannut, mitä sitten etsineet.
puhuin aiemmassa viestissäni omasta siitepölyallergiastani, josta olen päässyt eroon aikuisiällä, mutta aivan samoin tapahtui miesystäväni kanssa, tavatessamme hän oli kissa-allerginen, ei voinut yhtä yötä viettää asunnossani. Samoin naarmut (kissan) käsissä olivat tulehtuneita ja paranivat todella pitkään, pari kuukautta! Noin vuoden jälkeen ei ole mitään oireita, ei allergialääkkeitä - joskin hän ei myöskään välttämättä enää hankkiudu raavittavaksi ;) (kissan)
muuten miesystävästä..;)!
Heh, neuvolantädit tyypillisesti säikyttelevät ihmisiä kotieläimistä, viinaksista, tupakasta ja milloin mistäkin. Valistuspuheiden jyrkkyys riippuu tietenkin neuvolantätien henkilökohtaisista vakaumuksista mainittuja asioita kohtaan. Kunpa vain oppisivat, ettei maailmaa paranneta ihmisiä syyllistämällä.
Kunpa olisikin mahdollista kurkistaa tulevaan niin näkisi, joko lapsi sietää kissaa ( ja sietääkö kissa lasta ). Tietysti kissasta luopuminen on vaikeaa, eihän vastuuntuntoinen ihminen ota kissaa hetken mielijohteesta. Päätös kissan tulevaisuudesta perheessä jääköön "Kissinomistaja":n huoleksi.
Allergian testaamiseen ja mahdolliseen jatkohoitamiseen liittyvissä asioissa kannattaa tietenkin kääntyä allergioihin erikoistuneen lääkärin puoleen, allergiaspesialistilta saa parhaat eväät allergian kanssa elämiseen, oireiden kanssa tai ilman. Missään tapauksessa allergian tutkimista ja hoitoa ei kannata jättää neuvolantätien tai terveyskeskusten konitohtorien varaan, allergiaspesialisteilla lienee tiedot ja taidot parhaiten ajan tasalla ja ylipäätään uskottavasti hallinnassa.
Mitä muiden kokemuksiin lapsien allergioista tulee, ne ovat vain MUIDEN kokemuksia, ihmiset ovat yksilöitä. Muiden kokemuksiin ei kannata nojata, sillä riski allergian pahenemisesta on aina olemassa, vaikka muut eivät juuri oireilisikaan. Toisaalta, tietenkin on mahdollista, ettei juuri teidän lapsenne noteeraa kissapölyjä lainkaan!
Muuten, kissan loputon harjaaminen ei ole oikotie onneen. Kissankarvat eivät ole se kaikkein pahin allergisoija, vaan ne näkymättömän pienet hiukkaset, joita varisee kaikkialta: iho, sylki, jne. Tottakai kissaa pitää harjata säännöllisesti, mutta muista syistä, turkin kunto tuskin vaikuttaa kissa-allergikkojen oireisiin.
Mitä ilmanputsareihin tulee, en ole vakuuttunut siitä, että niistä TODELLA olisi apua, vaikka erotuskyky yltäisikin erittäin pieniin hiukkasiin asti. Kysymys on sentään liikkuvasta pölynlähteestä! On kohtuuton vaatimus, että putsari kykenisi seuraamaan kissaa kaikkialle ja imaisemaan jokaikisen irtoavan hiukkasen. Muuta tapaa pitää huoneiston pölypitoisuus ja täten allergiaoireet ylipäätään kurissa "halvalla" ei tule mieleen, valitettavasti.