Kertokaapa alan harrastajat mikä on sen kauniin 60-70 luvun citroen aaltopeltipakettiauton malli. Vilä parempi olisi jos jollain olisi sellainen myytävänä...
Aaltopeltipaku
juku
101237
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sellaisella tehtiin perheemme muuttomatka vuonna-1963. 40 kilometria. Kyseesä oli sellainen verrattain kookas malli.
Eipä tainnut olla Isillä ja Äidillä maallista mammonaa silloinkaan liikaa...
No, kaipa niitä reissuja useampi tehtiin, en oikein muista...
http://www.citroen-hy.com/
Se oli.
Perheemme oli silloin taloudellisissa vaikeuksissa. Äidin, pian 80- vuotiaan mieliin sen haluaisin palauttaa. Mutta en ole varma, haluanko sen tehdä.
Ehkä siihen liittyy liian paljon tuskaa...
Kuitenkin muistan apumiehen Omasta- Avusta.
Silloin käytettiin paljon apumiehiä kaupassa.
Osuuskaupan talossa oli halkolämmitys. Mittaisiani halkoja (n.1m) heitettiin uuniin sekä pinottiin kellariin.
Riski mies oli kaupungista halkoja mättämään.
Siitä hän hyvin suoriutuikin, tarkkailin häntä ovenraosta.
Tämä ,parroittunut mies joi päivät rapakaljaa ja kusi emaliseen lavuaariin, halkojen rikkoessa ilmatilaa.
Tämä kaikki lapsen silmin...
Mutta ihmeesti siihen mahtui. Luullakseni.
Halonmättäjä nosti vilkkaasti huonekalujamme. Voimakkaasti suonikkaat kädet siirtelivät ainoaa piironkiamme, sekä kirjahyllyämme, joita juhlisti paketissa Mika Waltarin lisäksi Väinö Linnan teokset. Paperikansin.
Ei liene ollut näissä...
Isäni- Jo valtava ihminen silloin, käsitteli Citroenia miehekkäin ottein.
Sormenpaksuinen ratti kääntyi aivan kuin Pierre La`touren syntymättömissä elokuvissa.
Olin kai kahdeksan. Muistin vain puristaneeni Isäni kevyttä kesäpaitaa hihasta.
Tämän suuren äijän lihakset elivät kuin käärmeet ohjastaessa.
42- vuoden jälkeen minustakin on tullut samanlainen
Sentään lapseni laittanut.
Käärmemiehen poika,
Tarzan haudattiin.
Eihän hänestä ollut kalmona edes sataa kiloa.
Olin itsekin tälloin kookas, väkevä mies.
Kuten edelleenkin.
Vuodet runtelivat minuakin, kunnes hänet tapasin Joensuun kävelykadulla.Automuuttajan.
Harmaantunut oli, ellei kalju, tämä mies.
Kaksitelolasit oli hänellä. Muuntajan katse.
Harvakseltaan kävivät tämän miehen kädet.
Vastaavalta kuulin hänen nukkuvan yönsä porraskäytävillä. Raukka.
Kai häveliäästi,laskin käteni ranteelleen.
Kerroin olevani hyväntekijä..,.
Jututtaessani hattua,pujahti kourastani 10e.
Sillä sieluni pelastan
http://www.cybernex.net.au/clubs/cccv/models.html
-kuvassa puhutaa h-type:stä ja aaltopellistä.
En nyt pistä päätäni vadille, mutta väittäisin että Pelle Hermannilla oli Rellu paku.
Tuosta kauneudesta ollaan varmaan montaa mieltä, käyttäisin ennemminkin muotoa karismaattinen. Muistan jostain lukeneeni etti nuo HY-versiot äänestettiin jossain päin maailmaa maailman rumimmiksi autoiksi. Kuitenkin tulee muistaa että kauneus on katsojan silmissä.
Minusta tuo on ihan ainutlaatuisen ruma. Kun kyselin joku viikko sitten ihmisten mielipiteitä kaikkien aikojen rumimmasta sitikasta, tuo paku ja Ami saivat aika paljon kannatusta. Ne tulevat itsellenikin ensimmäisinä mieleen. Ehkä myös Mehari-maasturi ja Citroëniin 60-luvulla sulautettu Panhard. Näistä aaltopeltipaku ja Panhard ovat samalla suosikkejani, ovat olleet siitä asti kun niitä näki kadulla. Olivat jo silloin kohtuullisen rumia kapistuksia.