synnyttäneille pari kysymystä..

Suolen tyhjennys nopeasti, helpottaakin oloa. Samalla reissulla pääsin suihkuun... Sitten ylös synnärille!
Ponnistusvaiheessa kätilö avitteli hyvin neuvoin!Välilihan ompelussa puudutuspiikki hieman nipisti, mutta se ei siinä vaiheessa tuntunut missään, kätilö sitten kursi haavan kasaan.
Ensin sain vauvan syliin, sitten pienen tutstumisen jälkeen pikkuinen isin ja lastenhoitajan kanssa pesulle ja mittaukseen. Älä huoli, hyvin varmasti menee! Tsemppiä!!!

-Vettä laitetaan peräsuolen kautta jonkun verran. En tarkkaan tiedä kuinka paljon. Ei satu eikä tunnu muutenkaan pahalta. Laiton jälkeen ootellaan vähän aikaa sitten tuleekin jo kiire vessalle..heh...

-Mua ei ainakaan käsketty jarruttelemaan ponnistusvaiheen aikana vaan ponnistamaan reippaasti.Kätilö kyllä opastaa miten ja millon ponnistaa jos et tiedä.

-Kun lapsi imastaan "limat" pois nenästä jne ja lapsi laitetaan äidin vatsalle. Vasta myöhemmin pestään ja punnitaan/mitataan.

-Ompelu oli kivuliasta vaikka sain reilusti puudutusta.Mutta kyllä sen kestää kipu ei niin kova ollut.

-Kyllä siitä selviää :)

Itse otin suolihuuhtelun. itse toimenpide kesti pari sekuntia ja suoli alkoi tyhjenemään noin 2-5min päästä.
Jarruttelu on vaikeaa, mutta joskus kätilöt neuvovat "pidättelemään" ponnistamista.
Itselläni ponnistusvaihe kesti 11min (ensisynnyttäjä) eikä todellakaan tullut mitään pahoja repeytymiä. Ponnistuksia oli yhteensä 3kpl.
Sain hetkeksi poikamme syliin, jonka jälkeen hänet vietiin pesulle (isä kylvetti) ja punnituksiin/mittauksiin. Itse sain ainakin puudutusta tarpeeksi. Minut ommeltiin (4:llä tikillä) sinä aikana kun poikani oli sylissä ensi kertaa. En oikeastaan edes huomannut yhtään mitään. Tutustuin tällä aikaa pienokaiseemme.
Näin synnytyksen jälkeen täytyy sanoa, ettei se TODELLAKAAN mitään kamalaa ole! Kyllä sen kestää ja kipu lakkaa samantien kun lapsi on ulkona. Itselläni ainakin kävi näin. Synnytyksen aikana tekee kipeätä, todella, mutta ei sitä jälkikäteen "pahalla" muistele eikä minulle ainakaan mitään traumoja jäänyt. tsemppiä synnytykseen!!

moikka!
-suolen tyhjennys ei todellakaan ole paha juttu.sinne lasketaan yleensä litra vettä ja uloste tulee nopeasti pois. ei kestä kauaa.

-kätilöt kyllä opastaa.yleensä ponnistuttaa niin kovasti että ei siinä hirveästi jarrutella,vaikka ehkä mieli tekisi kun tosiaan tuntuu siltä että repeää.en silti siis revennyt kun väliliha leikattiin.

-juu siis aika kauan vauva makoilee äitin rinnalla,siinä sitten ensi-imetys ja sitten vasta punnitaan yms. meilläainakin oltiin ihan rauhassa synnytyksen jälkeen ja makoiltiin ja tutustuttiin uuteen tyyppiin varmaan tunti ennenkun ruvettiin punnitsemaan.

-leikkaushaava ommeltiin,minulla ei sattunut kun puudutettiin hyvin.ompelu kesti aika kauan,luulen että se aika huolella ommellaan. leikkaaminenkaan ei sattunut.

-ei ollut kamalaa,minulle ei ainakaan tullut mitään traumoja.tietysti voi kammo tulla jos vaikka repeää pahasti tai jotain muuta sattuu.imukuppisynnytyskin on monesti pahempi kokemus kun normaali synnytys.

onnea vaan koitokseen,kyllä siitä selviät.avoimin mielin lähdet vaan vauvaa tekemään!

Haluaisin lievittää pelkoasi tuosta nopeasti ponnistuksesta ja sen aiheuttamista repeämistä.

Esikoista ponnistin 9 min, siinä ei tarvinnut jarrutella yhtään. Ei ainuttakaan repeämää.

Toisen kohdalla kalvot puhkaistiin kun olin täysin auki, muttei ponnistuttanut yhtään. Sitten ponnistuttikin ja minuutissa kahdella työnnöllä vauva syntyi. Kätilö kyllä käski pidättelemään, että olisi saanut autettua hartioita, muttei vaan pystynyt. Ei yhtään repeämää.

Kolmannella kerralla ponnistamisen tarve tuli tuli tosi voimakkaana, eikä taaskaan pystynyt ollenkaan jarruttamaan, vaikka kätilö sitä pyysikin. Vauva suorastaan lensi kaaressa kätilön käsille (ponnistin jakkaralla). Kestoa 4 min. Ei ainuttakaan repeämää. Eikä missään synnytyksessä leikattu välilihaakaan.

Eli älä ole huolissasi, ei aina nopea ponnistaminen tarkoita kamalia repeämiä.

olin jo täysin auki, kun pääsimme taysiin... eli suolentyhjennystä ei tehty, sillä mut vietin juosten saliin. suoli sitten tyhjeni kyllä itestäänkin, olisin ehkä kuitenkin toivonut että se oltaisiin keritty tyhjäämään suolihuuhtelulla.

mä ponnistelin kolme tuntia ja lopuksi vauva avitettiin imukupein maailmaan, eli ei tarvinnut todellakaan jarrutella ja imukupista johtuen tehtiin leikkaus ja sen ompeluun sain kyllä kunnolla puudutetta.

imukupista johtuen en saanut vauvaa heti syliin, se vietiin lastenlääkärin tarkistukseen, siinä meni hetkinen. sitten sain vauvan syliin.

meillä synnytettiin ilman kivunlievitystä (kiireen taklia) ja voin siitä sanoa (lainatakseni sukulaista) "se on vähän enemmän kun mitä kestää -mutta sen kestää"

Onnea

suolen tyhjennys on iisi homma ja itestä tuntuu nukavammalta kun se on tyhjennetty.Homma kestää n15s eikä ole todella kamalaa!

Kätilöt sanovat kun tarvii himmata ponnistuksen kanssa.Itselläni 19min ponnistus ja ponnistin vaikka käskettiin himmata.Repesin kun ei keritty leikkaan,mutta ei se siinä soosissa sattunu.Tai ei huomannu mikä kipu tulee mistäkin.Luulin että hienoo en revenny ollenkaan, ennenku alettii ompeleen

Vauva annettiin heti rinnanpäälle ja oli siinä niin kauan kun ommeltiin,sen jälkeen imetettiin hetki ja vasta sitten pestiin kunnolla ja punnittiin.Voi olla että tämä järjestys koska samaan aikaan synnytti 6muuta :)

Sain ompelussa puudutussuihketta enkä tuntenut ompelua lainkaan.Tai se ei sattunut.Todella hyvin ompeli kätilö itse.Ja lopputulos hyvä,pari pitoa isännänkin iloksi :D

Itselläni on järkyttävä kipukammo ja vaadin 18 tunnin supistusten jälkeen sektiota.Eivät tehneet ONNEKSI! 26h meni muttei jäänyt minkäänlaisia traumoja ja kipua kestää nyt paremmin.Joskaan ei hyvin vieläkään. Tekisin sen uudelleen kun palkintona on jotain näin mahtavaa!!! Kyllä kannattaa! Ja saa olla itestään hiton ylpee!

Niin ja vinkkinä: Imetä vaik sattuis kuinka.Mulla sattu ihan sairaasti.Kun imetykset jäi kivun takia pariin kertaan vuorokaudessa maidon tulo loppui kokonaan. Harmitti!! Nyt oon päässy jo asian yli :)

Ja siinä tohinassa näihin "pikkuasiohin" ei edes ehi keskittyyn, ne vaan tulee ja menee vaikka itsekkin itkin asoita harva se ilta etukäteen! Tsemppii!Hyvin se menee!!!

en pelännyt synnytystä lainkaan, vasta kun olin sairaalassa tutustumassa tajusin että tänne joudun jossain kohtaa.

ei ollut kamala kokemus, synntys kesti 13 tuntia ja meni lävitte ilman kivunlievitystä. loppuvaiheessa olin jo niin väsy että päätin että nyt sitä epiduraalia, mutta olikin jo liian myöhäistä=) piti siitä alkaa sitten ponnistelemaan ihana tyttäreni maailmaan=)

Suolentyhjennystä ei ilmeisesti tehdä nykyään kovinkaan usein, mutta ei se varmaan kamalaa ole..

Mulla kesti ponnistusvaihe vajaan tunnin. jarruttelin ite alussa, en osannut heti ponnistaa. voit kysyä kätilöltä ennen jarruttelusta. Mulla ei tullut pahoja repeämiä, ponnistus kesti aika kauan ja vaikka vauva oli aika iso, pahoilta repeämiltä selvittiin.

Kun vauva on ponnistettu ulos kipua ei tarvitse enää tuntea, supistukset häviävät ja ommellessa saa tarpeeksi puudutetta. Ei sattunut yhtään!!

Kun lapsi on ulkona, sain hänet heti paitulin sisään. sitten puettiin ja uotiin takasin..vasta jonkin ajan kuluttua hänet kylvetettiin, punnittiin ja puettiin puhtaisiin. ja sitten koitettiin ekan kerran imetystä..

Opiskelija oli minulla synnytyksessä mukana, sen voi kiletää jollei halua. Koin hänen olemassaolonsa hyväksi, sillä hän oli koko loppuvaiheen mukana, kätilö vasta ponnistusvaiheen lopussa kun vauva todella oli ulos tulossa.

Synnytysvalmennuksesta ei minulle apua ollut, hyvä tukihenkilö minulla oli mukana..ja hommasta todellakin selvittiin ilman isompia traumoja. Pari päivää oli paikat kipiänä, mutta ihana nyytti vieressä..=)

Tsemppiä sinulle!!!

kuinka todennäköistä on tulla raskaaksi eti kuukautisten loputtua??

- miten suolen tyhjennys (suuri kammo) tapahtuu, kestääkö se kauan?

Mulla suoli tyhjeni (osin ainakin) jo ennen synnytystä. Olisin halunnut tyhjennyksen, koska mua pelotti että tulee lastia siinä synnyttäessä, koska sieltä tosiaan tulee sitten IHAN KAIKKI.
Ponnistaminen synnyttäessä on aika lailla sama kuin kakkaa vääntäisi.



- pystyykö ponnistusvaiheessa "jarruttelemaan", ja sitä kautta vähentämään repeämistä, opastavatko kätilöt yleensä tähän? kaikki kauhutarinat on kuultu tosi nopeasta ponnistuksesta, jossa sitten revetty pahasti..:)

Mulla oli ns.syöksysynnytys kestoltaan 1h19min.
Synnytys eteni siis ihan älyttömän nopeasti ja siinä vaiheessa kun huusin kätilölle, että nyt vois ottaa sitä kivunlievitystä, niin saatiinkin kärrätä sängyllä juosten saliin.
Ponnistuksen tarve mulla ainakin tuntui vähenevän, kun paniiki iski ja hengitin tosi nopeasti. Supistukset sitten heikkenikin niin hyvin, että piti salissa ottaa nenäsuihketta, että saatiin homma toimimaan.
Ponnistusvaiheen kesto oli n.19 min ja repeämiä tuli sen lisäksi että leikattiin välilihakin.
Sanotaan, että lämmin vesi auttaisi kudoksia venymään enemmän, mutta enpä tiedä kun en tosiaan mitään ehtinnyt koko hommasta tajuta.
Mutta, en kehottaisi jarruttelemaan. Repeämiä saattaa tulla joka tapauksessa, oli ponnistusvaihe sitten pitkä tai lyhyt...


- mitä käytännössä tapahtuu kun lapsi on ulkona, punnitaanko ym. ensin vai annetaanko syliin?

Heti sain syliin kun oli syntynyt.
Hetkisen sain pitää, että napanuora lakkasi sykkimästä, sitten se leikattiin ja tyttö vietiin kylpyyn, punnitukselle, puettiin ja tuotiin takaisin rinnalle.


- mitä kokemuksia teillä on leikkaushaavan/repeämien ompelusta, saako aina riittävästi puudutusta, ommellaanko huolella vai vähän sinne päin, antavatko opiskelijoiden ym. ommella vai tekeekö sen kätilö/lääkäri?

Mulla siis tosiaan on leikkaushaava ja repeämiä.
Mitään kivunlievitystä saanut itse synnytykseen, mutta väliliha kun leikattiin niin sain paikallispuudutteen. Puudutusta annettiin ihan reippaasti, leikkaamine ja ompelu ei tuntunut yhtään.
Jälkitoimenpiteet eli ompelu kesti vähän yli tunnin. Sama kätilö joka hoiti synnytyksen niin hoiti myös ompelun. Joutui kyllä jossain vaiheessa kutsumaan apua, että saisi nopeasti valmiiksi, kun uhkasi puudutteen teho loppua.
Uskon, että sulla on valta kieltää opiskelijaa ompelemasta ja vaatia että asiansa osaava henkilö sen tekee. Mulla ainakin on niin hirveä kammo kaikenlaisia lekureita sun muita kohtaan, että varmistan aina että se, joka ottaa verikokeen tai ompelee tms ON lääkäri tai muuten jo jonkin aikaa ollut ammatissa. Opiskelijat saa multa korkeintaan ottaa verenpaineen :P
Kyllä ne huolella ompelee.
Mulle kätilö siinä ompelun keskellä pahoitteli että vähän kestää, mutta haluaa tehdä hyvää jälkeä, ettei tarvitse sitten myöhemmin alkaa korjailemaan.


- onko se koko homma nyt OIKEASTI ihan karmeaa vai selviytyykö ilman suurempia traumoja?

Ei se nyt mikään iltapäiväkävelykään ole, mutta kyllä siitä selviää. Mua pelotti etukäteen ja kun kuulin että on puudutteet myöhäistä antaa, niin pelotti vielä enemmän. Melko helposti tuo näin jälkikäteen meni kuitenkin, ponnistusvaihekin vaikka kesti sen 19 min, tuntui kestäneen vain hetkisen. Ompelu siinä oli minusta se pahin kohta.
Jotenkin siinä ompelun aikana oli vaikea keskittyä mihinkään, kun ponnistaessa ajatukset oli jotenkin ... muualla niin ei ajatellut kipua ollenkaan.




Itse en muuten synnytysvalmennuksesta kovin suurta hyötyä saanut. Katsottiin se video ja käytiin läpi vaiheet kivunlievitysvaihtoehdot. Mutta mulla ainakin kaikki meni yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. Ne paperitkin jäi lukematta, jotka siellä jaettiin...
Onnea tulevaan koitokseen! Ja onnea vaavista jo etukäteen!

suolen tyhjennys peräruiskeella, ei miellyttävää mutta ei sattunutkaan. Kesto riippuu vähän siitä, minkä verrran suolessa on tavaraa.
Ponnistusvaiheessa ainakin itellä teki mieli ponnistaa koko ajan, ei ollu mitään hinkua jarrutella, supistusten ootteleminenkin tuntui pitkältä väliltä.
Lasta vähän tutkiskeltiin ennen kuin sen sai syliin, mutta nopeasti se tapahtui. Ihanan pienen nyytin sai sitten nähdä.
Minun välilihahaavan ompeli opiskelija kokeneen kätilön opastuksella, loppuvaiheessa rupesi jo vähän nipistelemään, mutta kyllä se puudutuksessa tehtiin.
Synnytys oli sillä hetkellä minusta karmeaa, kun sai kipujen lisäksi pelätä, miten vauva selviää perätilasynnytyksessä mutta tosi nopeasti sen koko hässäkän unohtaa ja oonpahan uskaltautunu uudestaan raskaaksi tulemaan. Isän tuki ja läsnäolo oli itselle tärkeä apu.
Onnea matkaan!

suoliston tyhjennys pitäis tehdä vain perustellusti tai äidin toivomuksesta. Se on inhottavaa, mutta joku kokee inhottavampana sen kun vauvan pää työntää ulostemassaa pihalle ja tavara tulee alusastialle..

Ponnistusvaiheessa tuskin haluat jarrutella sillä se on kaikkein inhottavin vaihe. Mieti että silloin "tavarassasi" on n10cm halkaisijalta oleva vierasesine joka pn lapsesi pää..

Repeämät johtuvat siitä, että kudos ei veny tarpeeksi. Ns syöksysynnytyksessä kohdunkaula ei ole auki kokonana ja se aiheuttaa repeämiä yms ongelmia, mutta silloin vauva siis tulee vaikka läpi harmaan kiven.

Repeämiä on monenlaisia ja montaa eri astetta. Osa tikataan ja osa ei. Tikkajan taito on tässä eduksi ja kaikki ei osaa yhtä hyvin. Kiristävästä ompeleesta tulee kiristävä arpi jne..

Väliliha leikataan juuri repeämisen estämiseksi. Jos se repeää on paraneminen yleensä huonompaa ja tulehdusriski isompi repaleisten reunojen myötä. Paikkojen väljistyessä seuraavassa synnytyksessä harvoin tarvitsee enää leikata - seksiin väljyys ei vaikuta!

Opiskelija osallistuu synnytykseen vain luvallasi ja tekee vain ne toimenpiteet joihin suostut. Yleensä ensisynnyttäjälle ei opiskelijaa anneta.

Puudutus tehdään, mutta se ei juuri sinä ota tai anna.. veren virtaus ja sitä kautta tunto on heikko kaiken paineen takia jo valmiiksi..

Kun lapsi on ulkona tarkastetaan sen hengitystiet auki ja puhdistetaan isommat kyrsät pois. Napanuora sidotaan ja leikataan kun lapsella ranneke tietoineen. Saat sitten mahallesi sottapytyn joka muuttaa elämäsi lopullisesti uudelle raiteelle! Tovin kuluttua vauva punnitaan ja pestään; isä voi osallistua halutessaan jotta on pois ompelun yms jälkisiivouksen tieltä..

Synnnytys voi olla ihan kamala tai sittene ei. Ensinnäkin oman kehon käyttäytymistä ei tiedä etukäteen ollenkaan. Omat suunnitelmat voi mennä ihan myttyyn. Synnytys etenee eri tavoilla. Kätilön ammattitaito ja se miten teillä synkkaa vaikuttaa ilman muuta. Oma aktiivisuus ja itsensä kuuntelu jne..

Oma tarina; kipukammoinen, piikkikammoinen jne otti selvää kaikesta mahdollisesta ja synnärin ovella toisti mielessään: kukaan ei ole kipuun kuollut, kukaan ei ole kipuun.. Koska supistuksen kipua ei voinut estää oli siitä selvittävä joten hyökkäys oli paras puolustus. Supistuksen alkaessa ikäänkuin kävin sen kimppuun mielessäni ja keskityin sen nujertamiseen. Kätilö ei sitten tiennyt ollenkaan milloin supparit tuli kun ei ulos näkynyt..
Kipulääkkeen halusin säästää siihen suurimpaan hätään ettei lopu avut kesken. Mietin sitten että vieläkö tämän kestää, no kestää.. kokenut kätilö tarjosi ilokaasua avuksi leikkaamaan kivun kärjen ja opin tekniikan heti ja tunne oli taas ok. Hain hyvää asentoa, kokeilin ja testailin. Keinutuolissa oli ihanaa heilutella kun alkoi muuten olla tuskaista olla. Akvarakkulat olivat auttaneet selkäkipuun.
Lopputulos; melkein luomusynnytys ilman lääkkeitä ilokaasulla. Keinuttelin ihanassa pöllyssä niin kauan kuin pystyin ja sain.. pöydälle ja parin ponnistuksen jälkeen homma oli ohi. Mies jupisi jostain unohduksesta ja olikin kiva havaita ettei se ollut kadonnut mihinkään keskittyessäni oleelliseen. Kätilö sanoi jälkeenpäin että on hyvä kun isä tietää mitä tekee eikä aiheuta äidille stressiä; seuranpito kätilölle ei ole huonoin vaihtoehto..

Tämä eka kätilö myös neuvoi hyvän asennon ompeluun ja tikkejä ei edes huomannut. Seuraava kätilö sanoikin että ompeleita tuskin huomaa..

Onnea koitokseen ja muista että sinä synnytät ja muut ovat apuna!!

Heippa!

Synnyttäessä itse ainakin olin muista ihmisistä ja tapahtumista niin välinpitämätön, että ei tuollaiset suolentyhjennykset haittaa. Jotenkin sitä ei edes siinä ajattele.

Olin TAYS:ssa synnyttämässä kun siellä oli mieletön synnyttäjäruuhka. Silti sain kaiken avun, mitä pyysin ja tarvitsin.

Ponnistusvaiheessa sain hyvät ohjeet kätilöltä ja niitä noudattaen säästyin repeämiltä. Pieni leikkaus tehtiin, jonka ompeli opiskelija. Olisin voinut sen kieltää, mutta olin tyytyväinen opiskelijan työhön ponnistusvaiheessa, joten annoin luvan ja hyvä tuli. Kätilö vahti ompelua tarkasti ja neuvoi koko ajan. Ompelua en tuntenut lainkaan.

Vauva oli syntymän jälkeen melkein tunnin paitani sisällä, sitten tissiteltiin ja sitten pesulle.

Synnytys oli hieno kokemus. Onnea matkaan. Minä tekisen sen koska vaan uudestaan. Ja varmasti teenkin, kun vauva vähän kasvaa :)

- Suolen tyhjennys kannattaa ottaa. Siitä edelliset ovatkin jo antaneet infoa. Jos haluat, että suoli on tyhjä synnytyksessä vaikka kaikki kävisi nopeastikin, niin yksi tapa on tehdä se apteekista saatavalla laksatiivilla kotona ennen sairaalaan lähtöä. Vessassa kuluu helposti puoli tuntia aikaa, olipa konsti vesi tai lääke. Se kannattaa huomioida.

- Joillakin tutuilla synnytys on mennyt hirmuisen helposti ("lapsi on vaan liukunut ulos" ym) ja jollain, sekä itsellä, se on ollut kamalan kivuliasta. Etukäteen ei onneksi voi tietää kumpaan ryhmään kuuluu. Itse varauduin suurimpaan mahdolliseen kipuun, mutta se oli vieläkin kipeämpää. Pään synnyttäminen oli hirveän tuskallista, mutta lohdullista on se, että kipu loppuu heti, kun varpaat on ulkona!

- Me saatiin pitää lasta rinnan päällä rauhassa ja olla lapsen kanssa pitkän aikaa ennenkuin sitä ryhdyttiin mittaamaan ja pesemään. Repeämän ompelu kesti noin tunnin ja puudutusta annettiin riittävästi.

- Kai mokomaan kipuun saattais joskus ryhtyä uudelleenkin. Tosin toivoen, että kokemus olisi vähän armollisempi tuon kivun suhteen kuin ensimmäistä lasta synnyttäessä.

Usealla odottajalla luontokin avittaa tuota kiusallista suoliongelmaa. =) Itse ainakin istuin koko yön vessassa ennen vauvan syntymää, kun supistukset pistivät vauhtia asioihin...

Muihin asioihin en voi vastata, koska lapsi syntyi sektiolla. Siitä haluaisinkin muistuttaa, että vaikka sektion mahdollisuus on aina olemassa, sitä itse ajattelee "ettei sitä voi tapahtua minulle". Näin minäkin, kun raskaus oli sujunut ongelmitta ja synnytys alkoi hyvin. Sektiopäätös olikin melkoinen yllätys, kun olin varautunut "normaaliin" synnytykseen.

En siis todellakaan halua pelotella! Olen vain huomannut etteivät monet ajattele asiaa ollenkaan valmistautuessaan synnytykseen.