Lapset ja uskovien kaste
Helluntaiseurakunnissa opetetaan, että usko syntyy Jumalan sanan kuulemisesta (Room. 10:17). Uskon kautta ihminen vanhurskautetaan (Room. 1:17). Kasteopetuksessa vedotaan Ut:n kuvauksiin, joiden mukaan evankeliumin sanan uskoneet ja sen vastaanottaneet kastettiin (Apt. 2:41). Tämä merkitsee, että ihminen voidaan kastaa vasta sitten, kun hän on tullut sellaiseen ikään, että ymmärtää ja kykenee vastaanottamaan hänelle julistetun evankeliumin sanan. Mikä on tässä opetuksessa pienten lasten osa?
Aikaisempina vuosina opetuksemme asiasta oli epätarkkaa, ja niinpä syntyi kuva, että pieni lapsi syntyy synnittömänä ja hyvänä, niin että hän sellaisenaan on Jumalan lapsi. Sen mukaan vasta hänen omat tekosyntinsä hänen tultuaan ymmärtävään ikään tuottavat hänelle syyllisyyden.
Opetuksessa lasten asemasta on vuosien aikana tultu täsmällisemmiksi. Nyt opetetaan selvästi, että kaikki syntyvät Aadamin jälkeläisinä ja ovat syntiinlankeemuksen seurauksena myyty synnin alaisuuteen (Room. 7:14). Kun Jeesus kuoli ihmiskunnan synnin tähden, oli Jumala Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa (2.Kor. 5:1. Lapset syntyvät sovitettuun maailmaan, ja pieninä lapsina, ennen kuin he ovat tulleet ymmärtävään ikään, he ovat taivaskelpoisia Jeesuksen sovitustyön tähden. Mitään vuosissa ilmoitettavaa ikärajaa ei ihminen kykene määrittelemään.
Mainittakoon, että metodistikirkossa ja luterilaisen kirkon sisällä vaikuttavassa lestadiolaisessa herätysliikkeessä, vaikka näissä kastetaankin lapsia, ajatellaan myös näin Jeesuksen merkityksestä lapsien asemaan. He kastavat lapsia, koska nämä ovat Jeesuksen työn perusteella jo Jumalan lapsia. Luterilaisuudessa kastetaan lapsia, jotta heistä tulisi Jumalan lapsia. Siinä on suuri teologinen ero.
Vastaus: Huomioitavaa on, että helluntaioppi opettaa edelleen, että pienet lapset pelastuvat sellaisenaan (he eivät kykene uskomaan= synergismi)
Sensijaan Raamattu opettaa, että "ilman uskoa ei voi olla otollinen Jumalalle" ja "kellä ei ole Kristuksen henkeä, ei ole hänen omansa".
Jos kerran joku on sovitettu, niin täytyyhän silloin olla uskonkin siinä mukana. Jeesus sanoo itse, että "pienimmät uskovat häneen" (Matt.18:6).
Helluntaiseurakunnissa opetetaan, että usko syntyy Jumalan sanan kuulemisesta (Room. 10:17). Uskon kautta ihminen vanhurskautetaan (Room. 1:17). Kasteopetuksessa vedotaan Ut:n kuvauksiin, joiden mukaan evankeliumin sanan uskoneet ja sen vastaanottaneet kastettiin (Apt. 2:41). Tämä merkitsee, että ihminen voidaan kastaa vasta sitten, kun hän on tullut sellaiseen ikään, että ymmärtää ja kykenee vastaanottamaan hänelle julistetun evankeliumin sanan. Mikä on tässä opetuksessa pienten lasten osa?
Aikaisempina vuosina opetuksemme asiasta oli epätarkkaa, ja niinpä syntyi kuva, että pieni lapsi syntyy synnittömänä ja hyvänä, niin että hän sellaisenaan on Jumalan lapsi. Sen mukaan vasta hänen omat tekosyntinsä hänen tultuaan ymmärtävään ikään tuottavat hänelle syyllisyyden.
Opetuksessa lasten asemasta on vuosien aikana tultu täsmällisemmiksi. Nyt opetetaan selvästi, että kaikki syntyvät Aadamin jälkeläisinä ja ovat syntiinlankeemuksen seurauksena myyty synnin alaisuuteen (Room. 7:14). Kun Jeesus kuoli ihmiskunnan synnin tähden, oli Jumala Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa (2.Kor. 5:1. Lapset syntyvät sovitettuun maailmaan, ja pieninä lapsina, ennen kuin he ovat tulleet ymmärtävään ikään, he ovat taivaskelpoisia Jeesuksen sovitustyön tähden. Mitään vuosissa ilmoitettavaa ikärajaa ei ihminen kykene määrittelemään.
Mainittakoon, että metodistikirkossa ja luterilaisen kirkon sisällä vaikuttavassa lestadiolaisessa herätysliikkeessä, vaikka näissä kastetaankin lapsia, ajatellaan myös näin Jeesuksen merkityksestä lapsien asemaan. He kastavat lapsia, koska nämä ovat Jeesuksen työn perusteella jo Jumalan lapsia. Luterilaisuudessa kastetaan lapsia, jotta heistä tulisi Jumalan lapsia. Siinä on suuri teologinen ero.
Vastaus: Huomioitavaa on, että helluntaioppi opettaa edelleen, että pienet lapset pelastuvat sellaisenaan (he eivät kykene uskomaan= synergismi)
Sensijaan Raamattu opettaa, että "ilman uskoa ei voi olla otollinen Jumalalle" ja "kellä ei ole Kristuksen henkeä, ei ole hänen omansa".
Jos kerran joku on sovitettu, niin täytyyhän silloin olla uskonkin siinä mukana. Jeesus sanoo itse, että "pienimmät uskovat häneen" (Matt.18:6).
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.