Minulla oli torstaina 22.12 ihan normaali lääkärineuvola ja rv 15 1. Olin käynyt Pulssissa ultrassa viikolla 9 4 ja kaikki oli vauvalla ok.
Lääkäri ei kuitenkaan nyt torstaina löytänyt vauvani sydänaaniä, joten sain lähetteen uuteen ultraan. Sikiö todettiin kuolleeksi. Hän oli ollut kuolleena kohdussani jo 5 viikkoa. Mitään oireita, vuotoa tai kipuja, minulla ei ollut.
Kaavinta tehtiin 23.12 ja suru on ollut valtava.
Koko joulun olen itkenyt ja miettinyt, miksi?
Minulla on ennestään 3 lasta joiden turvin jaksan tästä yli. Vauva oli kuitenkin erittäin toivottu. Äitiysvaatteet ostettu ja vaatteita vauvallekin.
Ei kyllä pitäisi iloita ikinä liian aikaisin.
Ihmettelen vaan miksei kehoni reagoinut mitenkään siihen että vauva oli ollut jo niin kauan kuolleena, syytä ei tiedetä.
Kirjoittakaa jos samanlaisia kokemuksia.
Lääkäri ei kuitenkaan nyt torstaina löytänyt vauvani sydänaaniä, joten sain lähetteen uuteen ultraan. Sikiö todettiin kuolleeksi. Hän oli ollut kuolleena kohdussani jo 5 viikkoa. Mitään oireita, vuotoa tai kipuja, minulla ei ollut.
Kaavinta tehtiin 23.12 ja suru on ollut valtava.
Koko joulun olen itkenyt ja miettinyt, miksi?
Minulla on ennestään 3 lasta joiden turvin jaksan tästä yli. Vauva oli kuitenkin erittäin toivottu. Äitiysvaatteet ostettu ja vaatteita vauvallekin.
Ei kyllä pitäisi iloita ikinä liian aikaisin.
Ihmettelen vaan miksei kehoni reagoinut mitenkään siihen että vauva oli ollut jo niin kauan kuolleena, syytä ei tiedetä.
Kirjoittakaa jos samanlaisia kokemuksia.
Vastaukset 5
Vanhimmat
olin viikkoa pidemmällä kuin sinä ja kuukautta aikaisemmin tuo tapahtui, mutta muuten tuo kaikki tapahtui samoin.Minullakin oli 3 lasta ennestään.
Minulla löydettiin hyytymätekijöissä vikaa ja tuli puolen vuoden vauvan yritys kielto, sen jälkeen uusi vauva saikin alkunsa heti ja vaikka pelko siivitti uutta raskautta ja sain lääkityksen rv 36 asti, onnistui raskaus hyvin ja saimme terveen ja elävän vauvan syliimme.
Jos haluat keskustella saman kokeneiden kanssa liity hetkeksi tai pidemmäksi aikaa enkelilistalle internetin kautta, siellä meitä on paljon ja ymmärrämme toisiamme, jos ei kukaan muu jaksaa enää ymmärtää.
Olen pahoillani,että olet joutunut saman kokemaan, virtuaalihalaus lähtee täältä ja puhu asiasta mahdollimmman paljon,äläkä jää surun ja mielipahan kanssa yksin.
...ja jaksamista surun keskelle... elämä ei aina ole oikeudenmukaista ja vaikka olisi useampikin lapsi ei se sitä surua vähennä. jaksamista siis ja voimia arkeen muitten muksujen kanssa
Minulla yksi lapsi ennestään poika 3v. Keskenmeno rv 5 viime helmikuussa ja syksyllä toinen rv 12. Tämä myöhempi keskenmeno huomattiin kun viikkoja oli tosiaan tasan 12.. alkoi tulla vuotoa ja menin neuvolaan, ei sydänääniä, sit oysiin ja ultraan. Siellä huomattiin että sikiö oli kuollut jo 4-5 viikkoa aikaisemmin! Tiedän tunteen kun menettää masuasukin, ei todellakaan naurata. Mutta kyllä mieli vielä kirkastuu, niin kävi minullekkin ja nyt joulu aattona tein positiivisen raskaustestin! Onhan tämä ihanaa mutta pelko on valtava että taas käy huonosti! Mutta aijonkin käydä useaan otteeseen ultrassa yksityisellä jotta ei tarvitse kokoajan elää pelossa. Voimia sinulle ja miehellesi kovasti!!
Menin viime tiistaina neuvolaan,kun halusin varmistuksen että kaikki on kunnossa,minulla oli vain sellainen tunne että kaikki ei ole hyvin ja pieniä alavatsakipujakin oli.Neuvolassa käydessä oli viikkoja tasan 9,mutta sydänääniä ei kuulunut,eikä ultrallakaan kätilö löytänyt mitään..antoi uuden ajan joka olisi ollut huomenna...
Jouluaatto yöllä alkoi verinen vuoto joka hiipui välillä,mitään kipuja ei ollut.Tänään kävin tk:ssa ja sain lähetteen äippäpolille.Sielä varmistui,että sikiö oli kuollut jo viikolla 6 (tai lääkäri ei ollut edes varma oliko se edes sikiö..Niin pieni oli)Sain tyhjennys pillerin ja pääsin kotiin..keskiviikkoaamulla polille osastolle jossa lopullinen tyhjennys tehdään...=(
Vauva oli todella odotettu ja toivottu..mutta onneksi ennestään on jo kaksi ihanaa lasta.En vain tiedä mitä minulle tapahtuu...kun en osaa edes itkeä...
Laittaisiko joku linkkejä..jossa voisi purkaa sydäntään ja kysellä muiden kokemuksia..?
Sinulle AP en muuta osaa sanoa,kuin koita jaksaa!Mitkään sanat kun eivät voi meitä lohduttaa
Surun joulua vietettiin täälläkin tuulimunaraskauden keskeydyttyä vk:lla 10 0. Tilasin keskenmenon kokeneiden kertomuksista kootun kirjan. Siitä sain valtavasti lohtua, luin kirjaa läpi itkien, eläen läpi samalla omaa suruani, myötätuntoa kokien kaikkia saman surun kohdanneita kohtaan. Tässä linkki: http://www.tositarinat.net/