Olen aikuisopiskelijana ammattikorkeassa täydentämässä vanhaa tutkintoa amk-tutkinnoksi. Kaikkein suurin yllätys on ollut, miten vaikeata on kursseilla löytää hyvää ryhmätyökokoonpanoa. Joukkoon mahtuu aina vähintään yksi lusmunlusmu, lintsari ja siipeilijä, kaikkitietävä (oikeasti täystollo) nörtti tai vastaava. Pahimmassa tapauksessa ryhmätyön joutuu tekemään lähes kokonaan itse. Kaikki opettajat eivät hyväksy ryhmätöiden tekemistä yksilötöinä (liikaa tarkistettavaa). Harjoitustehtävät on myös laadittu sen mukaan, että tekijöitä on useampi eli yhdelle aika paljon tekemistä. Mahdoton tilanne siis.
Suoritin perustutkinnon aikaan, jolloin opetusryhmät olivat oikeita luokkia ja ryhmätöissä ei isoja ongelmia ollut, kun kaikki tunsivat toisensa. Luokan lusmut tunnettiin ja heihin osattiin varautua etukäteen (lusmut yleensä kerääntyivät omaksi työryhmäksi). Siksikin tämä nykyinen tilanne tuntuu hiukan epäoikeudenmukaiselta. Opiskelu on muutenkin ihan tarpeeksi rankkaa, jotta pitäisi vielä lisästressiä kantaa lintsareiden takia. Aika usein on kuullut muiden opiskelijoiden raportoivan samasta, kyseessä lienee yleinen ongelma.
Herää kysymys, onko amk:ssa liikaa vain puoliksi motivoituneita opiskelijoita? Onko aloituspaikkoja liikaa, pääseekö ammattikorkeaan liian helposti? Kaikki oppiaineet eivät voi kiinnostaa, sehän olisi järjenvastaista, mutta että työmoraali on se, että kaveri hoitakoon hommat, minulla on parempaa tekemistä. Mikä on opiskelijan oikeusturva (ei kait mikään)?
Suoritin perustutkinnon aikaan, jolloin opetusryhmät olivat oikeita luokkia ja ryhmätöissä ei isoja ongelmia ollut, kun kaikki tunsivat toisensa. Luokan lusmut tunnettiin ja heihin osattiin varautua etukäteen (lusmut yleensä kerääntyivät omaksi työryhmäksi). Siksikin tämä nykyinen tilanne tuntuu hiukan epäoikeudenmukaiselta. Opiskelu on muutenkin ihan tarpeeksi rankkaa, jotta pitäisi vielä lisästressiä kantaa lintsareiden takia. Aika usein on kuullut muiden opiskelijoiden raportoivan samasta, kyseessä lienee yleinen ongelma.
Herää kysymys, onko amk:ssa liikaa vain puoliksi motivoituneita opiskelijoita? Onko aloituspaikkoja liikaa, pääseekö ammattikorkeaan liian helposti? Kaikki oppiaineet eivät voi kiinnostaa, sehän olisi järjenvastaista, mutta että työmoraali on se, että kaveri hoitakoon hommat, minulla on parempaa tekemistä. Mikä on opiskelijan oikeusturva (ei kait mikään)?
Vastaukset 9
Vanhimmat
osaa vastata kysymyksiisi, mutta mietin tässä vaan, kun itse opiskelin AMK:ssa sairaanhoitajaksi, ja meillä oli myös näitä aikuisopiskelijoita joukossa jotka täydensivät tutkintoaan niin..liian pitkä lause:) Eli yleisesti ottaen pisti silmään, että aikuisopiskelijoilla motivaatio oli korkeampi kuin meillä nuoremmilla ensimmäistä tutkintoaan hankkivilla. En tiedä millä tavalla tämä mainitsemasi lusmuilu teillä ilmenee, mutta itse ainakin huomasin, että jos ryhmä on yhtään suurempi, osa jäsenistä jää pakollakin ulkopuolisiksi. Yleensä on aina joku johtaja joka ryhmää vetää, jos ryhmässä sattuu olemaan "johtajan" kavereita muodostavat he tavallaan sen ydinporukan joka olevinaan tietää miten tehtävä tehdään. Itse olin hiukan hiljaisempi persoona, joten oli todella vaikeaa saada mielipidettään kuulluksi jos ryhmä oli tollanen. Sitten jos joskus oli kyse varsinaisista lusmuilijoista, jotka eivät esim. edes ilmesty paikalle (mitä kyllä harvemmin sattui) tai jotka eivät yritäkään ottaa osaa tehtäviin, muutaman kerran sanoimme tällaisesta tyypistä opettajalle (lapsellista tai ei, mutta mielestämme tällainen ei ansaitse samaa arvosanaa..) ja näin ollen opettaja saattoi kysäistä ko. tyypiltä hänen panostaan tehtävään ja kun sitä oli vaikea tyypin sanoa, hän sai huonomman numeron. Kyllä mielestäni sen verran rotia pitää jokaisella olla, että laitetaan töihin nekin ketkä yrittävät lusmuilla, ei mielestäni kenenkään kuulu saada arvosanoja ilmaiseksi. Ryhmätyöskentely on usein aika hankalaa juuri siksi, että ryhmä voi olla mitä vaan. Itsekin olisin tehnyt mieluummin yksin, olisi saanut esittää omat joskus aika hyvätkin mielipiteensä eikä vaan tehdä niin kuin "johtaja" määrää..
Ehkä nuoremmat opiskelijat eivät ota opiskelua niin tosissaan vielä, ja yleensä aikuisilla motivaatio on parempi,jos jo työelämän jälkeen päätetään lähteä vielä koulun penkille. Nuorille taas se AMK voi olla joku väliaikainen ratkaisu, tai jos huomataan, että homma hoituu tekemättä mitään, ei myöskään tehdä mitään.
Olen kyllä ehdottomasti sitä mieltä, että AMK:uun pääsee liian helposti, etenkin pienemmissä kaupungeissa. Ei ole tietty kiva olla mikään "lavertelija", mutta suosittelen kyllä että jos näitä lusmuja ryhmässä on, kannattaa eka sanoa sille tyypille ja sen jälkeen opettajalle (tosin niin, ettei tyyppi siitä saa tietää välttämättä...)
Kyseessä lienee tosiaan motivaatio-ongelma. Ikävää, kun itse on työelämässä tottunut siihen, että kaikki eteen annetut hommat tehdään loppuun saakka ja kunnolla. Työryhmät ovat suhteellisen pieniä, kolmesta viiteen henkilöä. Ongelmana en koe "hiljaisempia", sillä heille pitää vain antaa se puheenvuoro. Kaikkia pitää kuunnella. Ikävää, jos on sellaisia ryhmiä, joissa tapahtuu klikkiytymisiä eikä kaikilla ole tasapuolista roolia. Lintsarit ovat se iso ongelma, ne jotka eivät tee mitään konkreettista, joilla on omat aikataulut (lähtevät kesken ryhmäkokouksista käymään omilla asioillaan) ja tulevat kokonaan valmistautumatta palavereihin. Vain yhdessä tapauksessa kävin keskustelemassa opettajan kanssa, kun omat yritykset saada toinen tekemään töitä ja sopeutumaan ryhmäkuriin ei onnistunut. Opettajan ehdotus oli yllättävä: potkaiskaa pois ryhmästä vaan, se on opiskelijan oma vika, jollei tee osaansa. Mietin vaan, miten amk:hon, jossa opiskelu sentään maksaa yhteiskunnalle ihan kunnon summan rahaa, valikoituisi oikeasti kiinnostuneita ja motivoituneita opiskelijoita. Ei ainakaan itselle tulisi tällaisia turhia harminaiheita vastaan :/
ne ryhmätyöpurkutilanteet (huh, mikä sana)antaa opettajille näyttöä siitä, kuka on tehnyt mitä ja miten paljon. Jos esittelyssä et tiedä yhtään mitään, etkä sano yhtään mitään, peli on melko selvä. Lisäksi meillä piti tehtävät palauttaa, usein palautimme nipussa, jokaisen oma osa mukana. Niistäkin opet näki, oliko tullut valmista. Arvosanoja jaettiin sen mukaan.
Ai, kiva. Olenkin miettinyt, miksi jotkut opettajat antavat ryhmätyötehtäviä ja siten mutkistavat tehtävät, jotka yksin olisi helppo tehdä, vaikeiksi ja inhottaviksi aivan suotta. Sinähän sen vastauksen kerroit: opettajat eivät jaksaisi tarkastaa yksilötöitä. Eikö tuo ole aivan mielettömän törkeää opiskelijoita kohtaan? Eikö ensisijaisesti pitäisi ajatella opiskelijan parasta? Jos opettajan jaksaminen tuntuu ylivoimaiselta tehtävältä, niin voisihan sitä antaa jonkun maksimimäärän, jonka saa kirjoittaa.
Olen sitä mieltä, että korkeakouluopiskelijoille esim. kirjallisten projektien tekeminen ryhmätyönä on jo turhaa ja useissa tapauksissa jopa haitallista.
koska vaikka tietenkin ryhmätyötaidot on hyviä niin silti kyllä minunkin mielestäni pitäisi olla aina mahdollisuus tehdä yksinkin. Itse huomasin aikoinani saman, opettajat sanoivat etteivät jaksa lukea jokaisen yksilötuotoksia, joten siksi ryhmänä. Siinä myös muka oppii parhaiten, minun mielestäni taas ei. Usein on myös niin, että kun työt esitetään tyyliin samana päivänä, kukaan ei jaksa seurata toisten esityksiä vaan odottaa omaa vuoroaan...eli ihan hukkaan usein menee nuo ryhmätouhut..
Meillä on aikuisopiskelija, joka ei tee ryhmätyön eteen mitään. Mutta opettajat eivät reputa häntä vaikka sanoisimme, ettei hän tehnyt työn eteen mitään. En tiedä mistä tämä johtuu. Eikö yli 40- vuotiaille saa antaa hylättyä arvosanaa..?
Kerran olimme sopineet kokoavamme osuutemme maanantaina kun esitys oli tiistaina aamupäivällä. Tämä Rouva ei saapunut sovittuun tapaamiseen, ei vastannut soittoihin, tekstiviesteihin eikä sähköpostiin. Hän tuli tiistainakin vasta iltapäivällä kouluun joten esitimme työn ilman hänen panostustaan. (ja jos joku kysyy, miksi jätimme, työn kokoamisen niin myöhään, vastaus on: siksi, että meillä oli todella paljon muitakin ryhmätöitä ja tämän tehtävänannon ja esityspäivän välissä oli vajaa viikko. Siksi.)
Toimin itse opettajana läntisen alueen AMK:ssa, koulua en halua tässä mainita nimeltä. Aiemmin olimme tekninen opisto, siitä ajalta on ikävä kyllä paljon paremmat muistot kun tästä nykyisestä AMK-nimikeestä. Itse opetuksessa juuri mikään ei ole muuttunut, opetamme 99% samat asiat kun ennenkin, aikaa tuhraantuu vain liikaa monessa kurssissa ns. tyhjän jauhamiseen, tämä rassaa sekä meitä opettajia että parhaiten motivoituneita oppilaita.
Syyt ongelmiin ovat selvät, sisään pääsee nykyään selvästi heikommin paperein, ei vaadita samoja tietoja sisäänpääsyssä ja kaikkein suurin syy ovat oppilaat, jotka haluavat olla muualla.
Kouluun on 'pakko' hakea, on motiivia tai ei, koska työttömyyskorvaustakaan ei tipahda jos ei ole tutkintoa tai yritystä opiskelemaan. Nämä vetävät koulun tasoa ja oppilaiden motiivia alas, aidosti innostuneet ja alalle soveltuvat kärsivät.
Koulutus lähes kaikissa tutkinoissa voitaisiin puristaa 3 vuoteen, tämä on faktaa, enemmän itsenäistä opiskelua ja harjoittelu takaisin kisälli/työssäoppimistyyliin, ensin kokeneemman ammatti-ihmisen avuksi, sitten vasta tutkinto olisi pätevä. Tällätavalla myös alalle täysin sopimattomat ja heikot karsiutuvat ja löytävät itselleen paremman alan. Turhaan me heitä kortistoon koulutamme, kuten nykyisin tehdään, mutta päätöshän on täysin poliittinen, kuten vanhan opisto-nimen muuttaminen AKM:ksi.
Nämä ovat opettajan mielipiteitä, kokemusta opisto/amk-opettajana lähes 30v.
Vielä lisäystä ryhmätyötehtävistä.
Opetttaja on monesti sidottu tietyihin tehtäviin, tuntimääriin ja aikatauluihin. Ryhmätyöt ovat osa koulutusta, haluaa opettaja tai ei niitä pitää, niiden kuuluu olla osa tutkintoa.
Kyllä ammattinsa ja oppilaansa tunteva opettaja tietää enemmän kun uskottekaan, sen kuka tekee tehtävät kunnolla, kuka ei, kuka livistää jne.
Arvosanoja jaetaan ainakin meillä todellisten työpanosten mukaan, mutta muistakaa että ryhmätyö on myös oiva opetustilanne.
Todellisessa työelämässäkin on toimittava tiimissä, tehtävä projekteja ja näillä on aikarajat. Joukossa on sielläkin sivustakatsojia, ahkeria työmyyriä ja kunnian kerääviä laiskureita. Sosiaaliset taidotkin saavat treeniä samalla, miten sanoa sille työkaverille joka ei hoida hommiaan, että firman menestys riippu nyt hänestä ja silti saada pomo pysymään tyytyväisenä ja tehtävät palautettua ajallaan.
Ryhmätyötaidot ovat tärkeä osa ammattitaitoa. Työelämässä ei pärjääkään ilman. Työpaikalla on kuitenkin järeämpiä keinoja laittaa lintsarit ruotuun, koulussa ei. Jos työryhmässä on ongelmia, ne vakavasti yrittävät oppilaat ovat aika mahdottoman haasteen edessä. Jos samaan ryhmään osuu kolme pelkkää hyväksyttyä arvosanaa hakevaa, on vitsit tosi vähissä. Kurssin arvosana on vain yksi kriteeri, toinen on toteutunut työmäärä. Niitä haluttomia on aika raskasta vetää perässä, kun joutuu tekemään useamman työt halutessaan edes jotain lopputulosta. Takki on tyhjä todella hyvissä ajoin ennen lukukauden loppua. Samaa työelämässäkin joutuu kohtaamaan, mutta tosiaan sille voi aina siellä enemmän. Ihmiset ovat sentään suurin piirtein toimistolla kahdeksasta neljään eikä kännykän tai sähköpostin päässä, johon ei ikinä vastata.