hei, olenko yksin ongelmani kanssa... heheh, kuulosti ihan kuin kirjoittaisi lääkäripalstalle.
Noh, asiaan.
Kun täytin 30v, ajatusmaailmani jotenkin muuttui.
Ajattelen nykyään, että minun ei tarvitse ketään mielistellä,
ja kun huumorintajuni on hiukan outoa, se aiheuttaa pientä... no miten sen sanoisi.. hämmennystä.
Nimittäin päästelen suustani sammakoita. En enää ajattele niin usein, että voinko sanoa niin tai näin vaan annan tulla ihan sponttaanisti.
No en tarkoituksella loukkaa ketään, mutta kaikki ei aina ymmärrä, että "se oli hei vitsi vitsi.."
No, ystävät jotka tuntevat minut ovat mukana jutussa, mutta joskus tuntuu, että voisihan sitä ajatella mitä suustaan päästää..
Että näin tuli hiukan sydäntä purettua tapaninpäivän iltaan.
Noh, asiaan.
Kun täytin 30v, ajatusmaailmani jotenkin muuttui.
Ajattelen nykyään, että minun ei tarvitse ketään mielistellä,
ja kun huumorintajuni on hiukan outoa, se aiheuttaa pientä... no miten sen sanoisi.. hämmennystä.
Nimittäin päästelen suustani sammakoita. En enää ajattele niin usein, että voinko sanoa niin tai näin vaan annan tulla ihan sponttaanisti.
No en tarkoituksella loukkaa ketään, mutta kaikki ei aina ymmärrä, että "se oli hei vitsi vitsi.."
No, ystävät jotka tuntevat minut ovat mukana jutussa, mutta joskus tuntuu, että voisihan sitä ajatella mitä suustaan päästää..
Että näin tuli hiukan sydäntä purettua tapaninpäivän iltaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mulle tuli mieleen sammakosta, kun parivuotta sitten aikaisin (huhtikuussa)keväällä, löysin kohmettuneen valtavan ison sammakon tieltä. Otin sammakon mukaani ja laitoin sen kylppäriini....ajattelin että se voi vaikka kuolla kylmässä yössä. Yöllä se alkoi kurnuttaa kovalla äänellä, menin kylpyhuoneeseen ja sammakko loikkasi jalkaani vasten ja alkoi hyppiä polveni korkeudelle asti.... minua alkoi pelottamaan sammakko, niinpä pistin sen sankkoon ja lähdin viemään sitä takaisin ulos. Tiedä millainen prinssi se sammakko oli sammakoiden valtakunnassa, mutta minä en uskaltanut suudella sitä.
Minäkään en jaksa enää mielistellä ketään, jos joku ei musta tykkää, niin ei sitten, mitä väliä. En myöskään viitsi viihdyttää enää ketään vain ystävällisyyttäni, ellen itse viihdy.
Ehkä se on iän ja elämänkokemuksen tuomaa varmuutta ja rohkeutta, sillä oon huomannut isessäni myös tuollaisten piirteitten lisääntyneen viime vuosina. Jotkut harvat ymmärtävät vitsejäni, eikä sillä oo mitään väliä, mitä muut minusta ajattelevat. En kuitenkaan ilkeile ihmisille, en arvostele negatiivisesti, ellei mulla oo heistä positiivista sanottavaa, en sano mitään.
Juu, et ole yksin. Mun lähipiiriin kuuluu myös yksi tällainen sammakoita suustaan pulpauttava immeinen. Siis todella symppis, mukava ja hauska tyyppi, joka vaan ei osaa aina ajatella ennenkuin tuo sanaryöppy lähtee liikenteeseen.
Toisaalta voisihan asian ajatella niinkin, että parempi olla oma itsensä kun punnita jokaista sanomaansa tarkkaan. Mielummin sitä kestää noita sammakko-tyyppejä, kuin niitä jotka antaa itsestään kiillotetun kuvan ja heittävät herjaa heti kun selän kääntää.
Tärkeintä on kuitenkin se, että sua rakastetaan sellaisena kuin olet, eikä sellaisena kuin esität!
olipa kiva kirjoitus.
Kivaa alkavaa vuotta sinulle!
terkuin sammakko tarhan hoitaja