Amispohjalta yliopistoon?

Mielestäni riippuu täysin yksilöstä kuinka voi pärjätä. On kyllä totta, että lukio antaa todella hyviä valmiuksia, joita ilman voi olla vaikeaakin selvitä.Mutta jos kielet ovat helppoja ilman kouluakin ja pitää kirjoittamisesta ja tekstien laatimisesta niin en usko, että mikään voi olla esteenä.

avoimessa niin pärjäät myös yliopistossa. Kannattaa kokeilla jos on epävarma ja olla luovuttamatta vaikka epäonnistuu. Reputukset ovat yleensä enemmän kiinni huonosta lukutekniikasta kuin tyhjästä päästä. Se, että olet kiinnostunut jostain on jo yleensä merkki siitä että jotain edellytyksiä on olemassa. Sanoisin että luonnontieteet ovat ne tärkeimmät lukiossa. Jos alat opiskella alaa missä niitä ei tarvita, lukiosivistyksestä ei ole kyllä paljon hyötyä.

Lähipiirissä kolmessa polvessa kansakoulu- ja amispohjalta edenneitä sekä huonosti lukion selvinneitä yliopistolaisia. Itse kuulun viimeksi mainittuun ryhmään.

Toisilla aloilla elämänkokemus ja kaikenmoinen seikkailu on melkeinpä edellytyksenä opiskeltavana olevien kokonaisuuksien syvälliselle ymmärtämiselle. Toisilla aloilla tiedon kumulatiivinen rakentuminen johtaa puolestaan siihe, että perustietojen tulee olla hyvin hallussa, jotta uuden oppiminen olisi ylipäätään mahdollista.

Oppimisessa suuri tekijä on tiedon prosessoinnin taidot&kyvyt, mutta myöskin mm. tunteet ja koko elämäntilanne vaikuttavat esim. motivaatioon ja tätä kautta myös kykyyn omaksua uusia asioita. Opitun luova ja joustava soveltaminen käytäntöön sekä uusiin tiedollisiin alueisiin taas vaatii mm. kokonaisuuksien hahmottamiskykyä ja kykyä eritellä sekä yleistää. Nämä taidot karttuvat 'normaalissa elämässä'; hankalia ihmisiä kohdatessa, itseä tutkiskelemalla, kunokirjallisuutta lukemalla, harrastamalla ja vaikkapa pyrkimällä määrätietoisesti kohti unelmiaan esim. amispohjalta yliopistoon.

Sisua!

Iltalukion suorittaminen on yksi mahdollisuus avata yliopiston ovet, jos ylipäätänsä lukio enää kiinnostaa. Toinen vaihtoehto on käydä niin paljon avoimen kursseja, että niiden perusteella pääsee yliopistoon. Tässä on se etu, että jos pääsee sisään, niin yleensä iso osa kursseista on tullut suoritettua avoimessa! Mutta on valtsikassa avoimen väylän opiskelupaikkoja, sitä en tiedä. Ainakin Lapin yliopistossa tiedekunnissa (ei valtsikkaa) on.

Sama asia on mietityttänyt, enkä ole oikein tiennyt mistä asiaa kannattaisi kysellä. Itselläni on vaihtoehtona joko suorittaa kesken jääneet kirjoitukset loppuun ja hakea sitten niiden tuloksilla, tai kokeilla onnea jo olemassa olevilla ammattipapereilla. Melko toivottomalta tuo jälkimmäinen vaihtoehto on näyttänyt, kun esim. pääsykoetilastoja on sittemmin selaillut.
Avointa suosittelen minäkin, se on ainakin itselleni ollut kannustava tapa tutustua opintoihin, tutkia soveltuvuuttaan alalle ja hioa omia opiskelutapoja.
Tsemppiä sulle!

Valtiotieteissä ei lukiolla ole juurikaan merkitystä, jos hallitset englannin niin, että saat tolkkua tenttikirjoista. Enimmäkseen niissä pyörii sama perussanasto, jonka oppii varsin nopeasti, jos kieli muuten on hallussa. Yleissivistystä täytyy olla, että osaa kytkeä asioita laajempiin yhteyksiin, mutta mielestäni lukion yleissivistävää merkitystä liiotellaan ihan turhaan. Parhaan pohjan saa lukemalla lehtiä ja kirjoja sekä seuraamalla telkkarin ajankohtaisohjelmia. Avoimesta voi hakea alkupotkua, jos siihen on tilaisuus.

Itse opiskelen yhteiskuntatieteellisessä ilman lukiopohjaa (puolet olen lukiosta aikanaan käynyt), eikä minulla ole edes ammattitutkinnosta lopputodistusta. Sain kuitenkin hakea yliopistoon (on yliopistokohtaista, hyväksyvätkö tällaisia hakijoita), ja opiskelupaikka irtosi mielestäni aika helposti. Luin pääsykoekirjat kahteen kertaan läpi, tein niistä muistiinpanot, joiden avulla pänttäsin pääasiat. 1,5 kuukautta meni urakkaan lukemalla n. 2 tuntia päivässä. Osa hakijoista valitaan yhteispisteillä yo-todistus pääsykoepisteet, ja ne, joilla yo-todistusta ei ole, voivat tulla valituiksi pelkkien pääsykoepisteiden perusteella. Jos osaa kirjat kunnolla (pitää osata melkein ulkoa!) ja kykenee soveltamaan niiden tietoa, saa kokeesta helposti sisäänpääsyn edellyttämän määrän pisteitä. Valtiotieteellinen/yhteiskuntatieteellinen ovat aloja, jotka näyttävät vaikeilta päästä, koska niissä on melko pienet sisäänpääsyprosentit, mutta suurin osa hakijoista on kuitenkin liikkeellä ihan harjoitusmielellä, eikä hallitse asioita kunnolla.

Opiskelu on ollut mukavaa, ja olen pärjännyt mielestäni hyvin (tenttien keskiarvo on jossain 4,5 tuntumassa). Pakkoruotsi vähän hirvittää, kun en ole ruotsia lukenut kuin kolme lukiokurssia, mutta kaipa siitä selviää, kun panostaa muutaman kuukauden pelkästään siihen.

Että yliopistoon vain, jos siltä tuntuu!

Luulisi olevan ainakin teknillisissä tieteissä. Olisi mukava tietää onko kukaan amiksen käynyt(ilman lukiota) selvittänyt tiensä diplomi-insinööriksi ja missä ajassa?

Tiedän montakin henkilöä, jotka ovat opiskelleet yliopistossa ilman lukion suorittamista, heistä lähin on oma sisareni. Hän opiskeli ensin emäntäkoulussa ja jatkoi siitä kotitalousopettajaksi, jonka jälkeen pääsi yliopistoon opiskelemaan kasvatustieteitä.
Kaverini myös opiskeli ensin insinööriksi ja siitä sitten muutaman vuoden jälkeen diplomi-insinööriksi.

Tiedän myös tohtoriksi väitelleen kaverin, joka ei ole lukiota suorittanut, vaan opintopolku on ollut vastaava, kuin sisarellani.

Minulla itselläni oli myös tarkoitus aivan kansakoulupohjalta mennä yliopistoon opiskelemaan sisareni lailla, eli ensin ammatillinen koulutus teknikoksi, siitä sitten seuraava aste opistossa, jonka jälkeen yliopistoon, mutta oma yritys ja sen pyörittäminen vei lopulta niin paljon aikaa, että yliopisto jäi. Nyt näin jo eläkkeellä ollessa asia on alkanut kiinnostamaan uudelleen, kun olen avustanut muutamia henkilöitä väitöskirjan tekemisessä, että voisin itsekin vielä.

Ihan tavallisia nämä ilman ylioppilastutkintoa yliopistoon päätyneet eivät ole. Tai ehkä joillakin aloilla, kuten kauppa ja tekniikka, tuollaisia on. Mutta itse en muista tuollaisia tavanneeni elämäni varrella yhtään, vaikka ystävä- ja tuttavapiirini on pääosin yliopistotutkinnon suorittaneita. Omat opiskelutoverini yliopistossa olivat ymmärtääkseni kaikki ylioppilaita kuten minäkin. Humanistisille aloille ei tulla ilman tiettyä sivistyspohjaa.

Pitäisin kyllä lukiota erittäin hyödyllisenä ennen yliopistoa etenkin kielitaidon kannalta ja kun matemaattista osaamista tarvitaan niin myös sen kannalta.

On kuitenkin hyvä, että tie yliopistoon on auki muillekin kuin ylioppilaille.