Pojallamme selvästi käsien toiminta hukassa vieläkin. Hän on tarvinnut tuuppausta käteen aina kun on pitänyt tehdä jotain pöytätason tehtävää ja suoranaista ohjausta.Ja tarvitsee yhä vieläkin. Hiihdossa esim. sauvat eivät ole olleet hiihdossa mukana, nyt vasta on ensimmäinen talvi kun hän oma-aloitteisestikin käyttää sauvoja ilman patistelua. Juostessa esim. käsien vuorotahti ei ole ollut mukana. Nyt vasta sekin onnistuu, eli kädet heiluvat hänen juostessaan ja hän nauttii nyt enemmän juoksemista ja jaksaa juosta pitempään. Muutenkin lapsi on ollut erittäin ihmettelevän näköinen, kun on pyydetty hänet hakemaan jotain tms., nykyisin se on helpomaa, esim. kun pyytää hänet hakemaan lasin ja hieman osoittaa mistä pitää hakea ,hän hakee. Hän selvästi tietää joka asiassa mitä pitää tehdä, mutta kroppa ei toimi !Jotenkin tuntuu epäreilulta, kun kaikki testit esim. juuri on toimintaan perustuvia, ja sitten niitten perusteella arvioidaan älykkyyttä. Eihän se ole kuin toiminnallinen taso, ei se kuvasta älykkyyttä. Älykkyyttä autisteilla on kyllä vaikka muille jakaa, mutta juuri sen esiin saaminen on hankalaa. Meillä ainakin poika kärsii siitä kun ei pysty ilmaisemaan tietopuolista älykkyyttään muille. Ja lahjakkuus ei ole ollenkaan kapea-alaista, vaan kaikki tietopuolinen puoli on juuri kiinnostuksen kohde. Osaa lukea, laskea ja kirjoittaa, mutta tarvitsee siihen tuntoaistimusta käteensä. Aluksi se piti olla käden todella voimakasta vastustamista ylöspäin (tietokoneella ) tai vasemmalle ( kynällä )hänen kirjoittaessaan. Nyt ei tarvitse enää kuin pienen sipaisuotteen. Nyt poika onneksi hyötyy mallista niin kotona, koulussa kuin terapioissakin. Ratsastus rentouttaa samoin musiikkiterapia.
KUN KÄDET EIVÄT TOIMI
delfiini67
131562
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Siis eihän autistinen tyhmä olekaan. Tyhmiä ovat ne ihmiset, jotka niin kuvittelevat. Yleensähän autistit ovat sellaisia "tutkijatyyppejä"...tai suoranaisia neroja joskus...
Minusta tuntuu, että juuri autistien älykkyydestä johtuvat heidän erilaiset toiminta-ym. vaikeutensa, aistiherkkyydet jne. Heillä on jokin osa kehittynyt niin tavattoman pitkälle, että se on sitten muusta pois. Mutta aivothan kehittyvät koko ajan ja parantavat myös itse omaa toimintaansa. Tämä nyt on vain maallikon mielipide. Tuosta tukijahommasta: minä itse olen aikamoinen tutkijaluonne. Tekisin vaikka kuinka kauan jotain tutkimushommaa, jos vain saisin. Yleensä ajan vievät kotityöt, joista niin en oikein ole innostunut.
kävisin jollakin kiropraktikolla tai fysiatrilla tarkistamassa selkärangan rakenteen ja liikkuvuuden. Nuorella iällä manipulaatiohoidoista voisi olla vielä apua...
Pojan pää herkästi työntyy eteenpäin. Yläselän ryhti kyfoottinen. Eräs tuttu hieroja, joka tekee myös nikamakäsittelyä suositteli nähdessään poikamme joulujuhlassa, että pojan pitäisi päästä fysioterapeutin luo juuri ryhdin takia. Fysioterapeutti on kiinnittänyt ryhtiin huomiota, mutta varsinaista fysioterapiaa ei ole koskaan ollut. Esim. ratsastusterapeutti,joka on myös fysioterapeutti kysyi ratsastuksen alkaessa, että koska fysioterapia on loppunut. Sanoin ettei sitä ole koskaan ollutkaan. Hän pudisteli ihmetellen päätään. Hän huomasi pojan ryhdin heti. Aionkin pyytää häneltä edes vihjeitä, miten pojan ryhtiä voitaisiin parantaa esim. kotikonstein. Pojalla on rekkitanko, joka on narujen varassa. Se siis myös heiluu, siinä roikkuminen on auttanut jonkun verran ryhtiä ja roikkuminen on lisäksi pojalle hyvin mieluisaa puuhaa. Ihan on tullut rakot käsiin, kun hän niin paljon siinä roikkuu. Mutta tuntoaistille ja koko keholle tanko tuntuu olevan hyödyksi.
mistä huono ryhti johtuu. Jotkut ihmiset ajattelevat että koko huono ryhti on korjattavissa. Se voisi vaikuttaa positiivisesti myös koko olemukseen.
Katso tämä linkki
http://personal.inet.fi/koti/faro/Selkasivut/Parannu.html
Oli hyvin monipuolinen linkki. En vielä ehtinyt tutustua siihen kunnolla. Tutustun siihen kunnolla huomenna. Vähän vilkaisin päänsärkyasiaa. Pojalla tuntuu olevan vaikeuksia yleensäkin tunnistaa kunnolla kehoaan ja sen toimintaa. Seisoma-asentokin on ollut hyvin veltto, samoin istuma-asento. Kiilatyyny istuessa auttaa selkää suoristumaan. Lisäksi pojan toinen jalkaterä kiertyy erittäin voimakkaasti sisäänpäin. Se haittaa kävelyä aika tavalla. Nyt on haussa tukipohjallinen kenkään, mutta paperisota vie aikansa. Nyt vasta siihenkin on kiinnitetty huomiota, siihenkin piti olla oma aloite ennenkuin asiaan paneuduttiin. Voi olla, että jalkakin vaikuttaa aika lailla muuhun kehoon. Ratsastus ja rekkitanko on auttanut ryhtiä. Samoin koulussa on nyt alettu kiinnittämään huomiota siihen, ettei poika pidä kyynärpäitään pöydällä. Uskoisin, että juuri niskanseudulla on jotain hermoja jumissa. Minulla itselläni on ollut kurkkuoireita, nielemisvaikeuksia ( joita on ollut pojalla myös, samoin hengitys on ollut raskasta, nyt nämä hieman helpottuneet), hartiat olivat kipeet kovasti yms. Menin sellaiselle hierojalle, joka tekee myös nikamakäsittelyä. Hän huomasi, että minulla on nikama hieman sisäänpäin. Hän sai sen auki ja olo helpottui. Pari kertaa on hän aukaissut nikaman. Nyt olo oli peräti pari viikkoa hyvä, mutta nyt taas kurkku on kummallinen ja tuntuu pistävä kipu niskassa ja ylhäällä lapaluiden välissä. Poika on myös aina ohjannut aikuisen kättä niskaansa ja takaraivolle. On halunnu hierontaa ja selvästi nämä kohdat aristavat. Joskus on saatu pojan ahdistunut olo vaihtumaan ihan päinvastaiseksi pelkästään saunomalla ja hieromalla siellä. Pojan päänsäryt ovat ajoittain todella kovia. Yleensä kova päänsärky kestää 2-3 päivää. Siihen ei meinaa auttaa mikään. Eikä nukahtamisestakaan tietenkään meinaa tulla mikään.
Jalkaterä oli vinossa jo silloin kun poika syntyi. Samoin pää oli vähän vinossa.
Muista ettei lääkärit tai yhteiskunta ehdi eikä pysty hoitamaan kaikkia ihmisten vaivoja, se ei kertakaikkiaan olisi mahdollista. Älä siis ajattele rahaa tai sitä miten yhteiskunnan pitäisi auttaa, vaan muista tehdä itse niin paljon lapsesi hyväksi kuin ehdit ja pystyt. Älä siis tuhlaa aikaa siihen että joku viranomainen on asioista toista mieltä, hän tekee vaan työtään rajallisin resurssein. Älä luovu uskostasi vaan jatka avun etsimistä ja lapsesi kannustamista. Sääliä hän ei kaipaa, mutta kannustusta ja uusia mahdollisuuksia sitäkin enemmän.
Kaikkea hyvää teille!
Me vanhemmat olemmekin pyrkineet koko ajan siihen, että uskomme lapseen ja kohtelemme häntä tasa-arvoisena muiden kanssa ja juuri nimenomaan kannustamme häntä yrittämään. Isä osallistuu tosi hyvin tähän. Käy kaupassa pojan kanssa ja poika tykkää siitä kun saa kulkea eri paikoissa ja hoidella asioita. Tosi asia on, että itse se tieto on pitänyt hankkia. Ja vaisto on sanonut aika paljon myös. Kun on seurannut mistä poika kiinnostuu, se on aina ollut yleensä sen merkki, että poika on valmis sen tekemään. Enkä pystykään luopumaan uskostani, poika on osoittanut minun vaistoni olleen oikeassa, eli että pinnan alla on piillyt paljon sellaisia asioita, mitä ei kukaan olisi muutama vuosi sitten uskonutkaan. Minä vaistosin tietyistä tilanteista, että esim. kommunikaatiovalmiuksia on paljon, mutta täytyy löytää vain oikea keino niiden ilmaisemiseen tai eri keinojen yhdistelmiä. Esim. kiukkuisena pojalla on hankala ilmaista itseään. Silloin hän palaa keholla ja käyttäytymisellä viestimiseen. Muuten hän viestii joko puhumalla ( vielä vähän), kirjoittamalla tai kuvilla. Kyllä tämä pojan kanssa toimiminen on ollut todella mielenkiintoista, juuri sen takia, että kun näkee vähänkin vaivaa, ja se poikii pojalle sitten kehityksessä eteenpäinmenoa, se on suurin palkka mitä kuvitella saattaa. En ole työelämässä, eikä juuri kiinnostakaan, haluan juuri sitä, että minulla on tälle pojalle mahdollisimman paljon aikaa. Hän tarvitsee sitä. Ja varmaan se on monessa autististen lasten perheissä olemassa oleva asia, että juuri tämä autisti on vanhemmille kaikkein läheisin. Minun kohdallani läheisyys syntyi heti lapsen synnyttyä. Ei sellaista läheisyyttä syntynyt muiden lasten kanssa. Kai vaisto sanoi, että tämä lapsi on erityinen. Ei erilainen vaan erityinen. On ihana kun saa keskustella asioista sellaisten kanssa, jotka ymmärtävät. Olen tähän asti ollut hyvin yksin asian kanssa. Hyvää uutta vuotta ja meillä näyttää ainakin asiat hyviltä ainakin tällä hetkellä. Kovasti olen joutunut tappelemaan pojan asioiden puolesta, mutta onneksi olen joskus voittanutkin. Ja se on poikaa auttanut. Hyvä niin.
Kuinka paljon olenkaan oppinut lapsen autismista. Nyt ymmärrän omaa historiaani paljon paremmin. On hyvä että enää ei tarvitse syyttää omia vanhempiaan - kun tajuaa, että geeneissähän tämä outous piileekin. Meilläkään lapsi ja isovanhempi eivät tulleet keskenään toimeen, mutta kun sosiaalisen vuorovaikutuksen syyt on selvinneet - myös suhteet on parantuneet.
Juuri autistisia piirteitä omaava poikani on myös opettanut minulle elämästä kaikkein eniten. Myös oma rohkeus on lisääntynyt sen myötä, kun olen puolustanut poikaani ja hänen asioitaan hoitanut, että hän saisi tarvitsemansa avun ja tarvitsemansa hyväksynnän. ( Olen meinaan aika lailla arka ollut aina). Voi olla, että minullakin on autistisia piirteitä, jos oikein alettaisiin tutkimaan. Tutkijaluonne kun olen ja viihdyn sellaisen homman parissa erittäin hyvin, joka vaatii aikaa ja vaivaa. Siitä saan tyydytystä. En tykkää yhtään ainaisesta ruuanlaitosta ja tiskauksesta ja siivoamisesta. Ja oma isäni on aina ollut aika vaikea persoona. Tosi vaikeasti lähestyttävissä, ja tunteitaan ei ole osannut tuoda kunnolla julki, paitsi kielteisiä. Tosin hänen äitinsä kuoli salaman iskiessä juuri hänen ollessaan murrosiässä, joten sekin on vaikuttanut elämään aika tavalla, samoin juuri rakennettu talo paloi yms. Kyllä allekirjoitan myös itse sen, että vastoinkäymiset jalostavat, tosin joskus on tuntunut, että niitä on liikaakin. Mutta aina onneksi on valonsäteitä elämään löytynyt ja juuri tämä autistinen lapsi on niitä tuonut paljon. Usein jos mieleni on ollut maassa, tämä autistinen on tehnyt jotain sellaista, joka on saanut minut iloiselle mielelle. Osaan olla tyytyväinen pienistä asioista. Ei tule vaadittua ja odotettua liikoja.
Jamie Burke, a 15-year-old high school student with autism. In this video, he tells of his personal experiences with the use of facilitated communication, developing speech, and inclusive schooling. Jamie has used FC since his pre-school days; during the past few years, he has become independent in his typing, has learned to read out loud what he has previously typed, and is increasingly able to speak meaningfully without previously typing his words.
http://www.breaking-the-barriers.org/stories_jamie.htm#
ja kannustuksesta. Linkistä sainkin erään idean, jota ajattelin kokeilla. Poika osaa kirjoittaa sanoja itsenäisesti mallisanan mukaan. Jos koettaisin hänen kuvalla näyttäessään haluamaansa asiaa saada hänet myös kirjoittamaan sen itsenäisesti, aluksi kirjainmallien avulla. Näin yhtäkkiä ajateltuna se saattaisi onnistuakin. Eli hän pystyisikin jonkun ajan kuluttua, oli se sitten kuukausi, vuosi tai monta vuotta kirjoittamaan täysin itsenäisesti. Kuvakommunikaatio tuntuu jotenkin niin puutteelliselta kommunikaatiolta pidemmän päälle ajateltuna. Koska valmiuksia tosiaan on kirjoittaa kirjain- ja sanamallien mukaan, miksi se ei sitten onnistuisi. Aika näyttää. Kokeilemisen arvoinen asia. Ja onhan poika joitain lyhkäisiä sanoja joskus kirjoittanut jo ennemminkin itsenäisesti. Kuvia apuna käyttäen se tosiaan voisi onnistua.