Olen syönyt vuosikausia lääkettä nimeltä Sepram(ennen Cirpamil) lisäksi mulla on tarvittaessa Alprox.Olen ollut tämän kuluneen syksyn tosi hyvässä kunnossa eikä mitään kohtauksia ole ollut ja ILMAN lääkitystä.
Nyt kuitenkin jouluaattona iski taas kuin salama kirkkaalta taivaalta.Söin jouluaterialla ehkä liikaa, sydänalassa alko kiertämään ja ilmaa keräämään.Sitten tuli ylen,sydän hakkas mielettömästi ja mikä pahinta taas se kuolemanpelko.Sepramia oli turha ottaa koska niillä ei lyhyellä aikavälillä ole vaikutusta.Otin 1,5 Alproxia ja olin lämpimässä suihkussa ainakin puolia tuntia.Sielläkin oksensin vielä pari kertaa.Sitten tunsin kun tabut alko vaikuttamaan ja olo parani.Ja sitten iski se mieletön nälkä vaikka justiinsa annoin kaikki melkein ylen. Onko teillään kellän tälläistä?
Joka kerta tekee tämän saman! Voisin syödä vaikka "hevosen" sen kohtauksen ja siitä toipumisen jälkeen. Ja joka kerta vannon etten syö enää liikaa mutta ei se mene näköjään niin.
Joskus vaikka syön ihan riittävän paljon sapuskaa kerralla, olo ei tule huonoksi.Mistähän kiikastaa?
Ois kiva kuulla reagoiko kukaan ruokaan näin? Alan kohta pelätä koko syömistä(painolle tekis tosin hyvää).
Masensi jälleen kerran tämä kohtaus.....
Asiallisia kommentteja,please...
Nyt kuitenkin jouluaattona iski taas kuin salama kirkkaalta taivaalta.Söin jouluaterialla ehkä liikaa, sydänalassa alko kiertämään ja ilmaa keräämään.Sitten tuli ylen,sydän hakkas mielettömästi ja mikä pahinta taas se kuolemanpelko.Sepramia oli turha ottaa koska niillä ei lyhyellä aikavälillä ole vaikutusta.Otin 1,5 Alproxia ja olin lämpimässä suihkussa ainakin puolia tuntia.Sielläkin oksensin vielä pari kertaa.Sitten tunsin kun tabut alko vaikuttamaan ja olo parani.Ja sitten iski se mieletön nälkä vaikka justiinsa annoin kaikki melkein ylen. Onko teillään kellän tälläistä?
Joka kerta tekee tämän saman! Voisin syödä vaikka "hevosen" sen kohtauksen ja siitä toipumisen jälkeen. Ja joka kerta vannon etten syö enää liikaa mutta ei se mene näköjään niin.
Joskus vaikka syön ihan riittävän paljon sapuskaa kerralla, olo ei tule huonoksi.Mistähän kiikastaa?
Ois kiva kuulla reagoiko kukaan ruokaan näin? Alan kohta pelätä koko syömistä(painolle tekis tosin hyvää).
Masensi jälleen kerran tämä kohtaus.....
Asiallisia kommentteja,please...
Vastaukset 3
Vanhimmat
minäkin syön cipramileja tai siis kaovaavia. Olo on ollut hyvä, mutta välillä tulee näitä ahdistuskohtauksia, johon otan oxepamia. Silloin kun se iskee niin olo on kylmä/kuumahiki ja yököttää, vaikka en olisi edes syönyt. Ennen lääkitystä kohtauksen jälkeen en jaksanut liikkua en syödä ja oli vaikea olo viikkoja. Nyt asiat ovat paremmin lääkityksen johdosta. Myös lämmin suihku auttaa. tsemppiä kaikille, koska sitä tarvitaan!!!!!!!!!!
Mulla on nähtävästi myös paniikkihäiriö. myönnän sen vasta tänään käytyäni rasitus EKG.ssä. Kaikki muut mahdolliset kokeet on otettu jo aiemmin. Olen saanut pari akuuttia nopeasti ohi menevää kohtausta aiemmin, ensimmäinen noin 15 vuotta sitten. Mutta en ole koskaan myöntänyt niitä paniikkikohtauksisksi. Koko syksyn olen oireillut ja juossut kaikki mahdolliset tutkimukset. Oksentelin aamuisin heti herättyäni, oli huimausta ja sydämen tykytystä. Minulla todettiin TOS-oire ja gastriitti. Jatkuva huono olo ja kuolemanpelko, sykkeen nousu vaivasivat edelleen fysioterapiasta ja somac-lääkityksestä (gastriittiin) huolimatta. Oksentelu kuitenkin loppui somacin aloitettuani. Olen aina reakoinut stressiin ja valvomiseen oksentelulla, joten aloin pitää oksentelua normalina. Syksyllä paino putosi reippaasti ja ruokahalut meni välillä viikoksi ihan kokonaan. Tuntui myös, etten pysty nielemään vaan tukehdun ruokaani. Kerran sain töissä itkukohtauksen kesken ruokailun nielemispelossani. Olin siis helpottunut kun minulle löytyi syyksi gastriitti. Ahdistus jatkuu kuitenkin. Siirsin huoleni mahasta sydämeen, jota olen kulostellut sydänkohtauksen pelossa kohta kuukauden yhtäsoittoa. Tänään EKG vahvisti, ettei minulla ole sydämessä vikaa, mutta lääkärikin jäi miettimään verenpainettani. Ennen polkemista 144/96 ja tutkimuksen loputtua 176/100. Laittoivat sen kuitenkin jännityksen piikkiin ja niinpä olen nyt koko iltapäivän lukenut tietoa paniikkihäiriöstä. Onko minula sittenkin se/sekin.
tauti kuin joku "oikea" fyysinen .
Samanlaiset rasitustestit sun muut oon käynyt lävitse ja diagnoosi oli paniikkihäiriö.Olin helpottunut että se olikin "vain" se. Vaikka yhtä
tuskaa tämänkin kanssa on kun se päälle iskee vauhdilla.
Parempaa Uutta Vuotta Sinulle ja meille kaikille panikoijille.
t.alkup.kirjoittaja