HOKILAN ISÄNNÄN GERBIILI
Avioerossa oudosti
jäi minulle vaimoni gerbiili
tuo, ei hyppyrottaa kummempi
jonka tyttärein ostatti lahjaksi
Ei kelvannut Pariisiin gerbiili
allerginen kas André tietysti
ja jo kyllästyttikin lemmikki
joka häkinpohjalla vipelsi
Vaan eipä välkystä minustakaan
ollut hiirtä paimentamaan
vuokraemäntä Vaasan-asunnon
kun ankarasti kielsi rottien pidon
Niin jopa tuo mulle välähti:
Hokila uusi sun kotisi!
Paljon elikkoja maalla muutenkin
kaipa Hokila ottaa tän yhdenkin!
Niinpä isännälle Hokilan kiireesti
vein häkin pienen gerbiilini
ja isäntä hiljaa kuunteli
kun ruokintaohjeet tein selväksi
”Ja rullan vessapaperin
voit häkkiin heittää tietenkin
maitotölkit, kuititkin
ne silpuks pistää piankin!”
Ja katsoi isäntä, tuhahti
-Vai rotan toit mulle kaveriksi!
Ei kehdannut kieltää kumminkaan
tai koskapa isännästä selvää saan?
Mutta seuraavan kerran käydessäin
sain uutisen kuulla hiirestäin:
sen Hokila säälien häkistään
oli vapauteen laskenut vilistämään
ja jälkeen yhden minuutin
kuului ”naps” takaa leivinuunin
kun hiirenloukkunsa laukesi
jonka isäntä hetkeksi unohti
”Vaan ulkona eipä tuo sitäkään
oisi joutanut kauaa telmimään”
tiesi kertoa Hokila selittäen:
”Pesä pöllön on takana latvusten
ja sekös jos hiiren äkkäissyt
ei minuuttia ulkona pärjännyt!”
Näinkö käynyt on mulle, nyt ymmärrän
oon taakse jättänyt maaseudun elämän
ja vieraantunut kierrosta sen
koska törmäystä kummeksun kulttuurien?
(Aimo Roima Komiapoika, 2005)
Avioerossa oudosti
jäi minulle vaimoni gerbiili
tuo, ei hyppyrottaa kummempi
jonka tyttärein ostatti lahjaksi
Ei kelvannut Pariisiin gerbiili
allerginen kas André tietysti
ja jo kyllästyttikin lemmikki
joka häkinpohjalla vipelsi
Vaan eipä välkystä minustakaan
ollut hiirtä paimentamaan
vuokraemäntä Vaasan-asunnon
kun ankarasti kielsi rottien pidon
Niin jopa tuo mulle välähti:
Hokila uusi sun kotisi!
Paljon elikkoja maalla muutenkin
kaipa Hokila ottaa tän yhdenkin!
Niinpä isännälle Hokilan kiireesti
vein häkin pienen gerbiilini
ja isäntä hiljaa kuunteli
kun ruokintaohjeet tein selväksi
”Ja rullan vessapaperin
voit häkkiin heittää tietenkin
maitotölkit, kuititkin
ne silpuks pistää piankin!”
Ja katsoi isäntä, tuhahti
-Vai rotan toit mulle kaveriksi!
Ei kehdannut kieltää kumminkaan
tai koskapa isännästä selvää saan?
Mutta seuraavan kerran käydessäin
sain uutisen kuulla hiirestäin:
sen Hokila säälien häkistään
oli vapauteen laskenut vilistämään
ja jälkeen yhden minuutin
kuului ”naps” takaa leivinuunin
kun hiirenloukkunsa laukesi
jonka isäntä hetkeksi unohti
”Vaan ulkona eipä tuo sitäkään
oisi joutanut kauaa telmimään”
tiesi kertoa Hokila selittäen:
”Pesä pöllön on takana latvusten
ja sekös jos hiiren äkkäissyt
ei minuuttia ulkona pärjännyt!”
Näinkö käynyt on mulle, nyt ymmärrän
oon taakse jättänyt maaseudun elämän
ja vieraantunut kierrosta sen
koska törmäystä kummeksun kulttuurien?
(Aimo Roima Komiapoika, 2005)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei edes pihatto
EU:n muotoinen
olisi estänyt
kohtaloa
puuttumasta peliin
terveisin: suomipöllö :o)
Takaisin luontoon...Olemme sen laeista oudosti vieraantuneita.
Tutuksi on tullut tämä Hokilan isäntä.