Poikani on tokaluokkalainen ja harrastaa todella paljon. Tyttöni on eskarissa ja harrastaa miltei kaikkea samaa kuin velikin. Eli iltani ja osaksi viikonloputkin menevät lasten kuskaamiseen. Äitini tulee katsomaan lapsia pariksi tunniksi, kun he tulevat koulusta ja huoltaa heille syömiset ja komentaa pojan läksyntekoon. Ei kuitenkaan tarkasta niitä.
No, en ehdi sitten minäkään tarkastella läksyjä saati kysellä koulun perään paljonkaan, kun melkein heti töistä tultuani lähdemme jonkun harrastuksen pariin, ei tietenkään ihan joka ilta, mutta useimmiten kuitenkin.
Olen luottanut siihen, että jos ongelmia ilmenee, kuulen sitten koululta päin, mitään kuitenkaan ei ole kuulunut. Poika viihtyy koulussa, ei tykkää läksyistä, mutta tekee ne. Vielä ei tokarissa numeroita näy, mutta miltei kaikki oli jouluna kiitettävää tai hyvää; luetun ymmärtäminen oli ainoa tyydyttävä.
Mitä mieltä olette? Pitäisikö minun olla aktiivisempi? Pitäisi tietysti, mutta kun aika ei riitä ja mieluummin vien lapsia heille mieluisiin harrastuksiin kuin kyselen läksyjä, jotka siis on tehty.
No, en ehdi sitten minäkään tarkastella läksyjä saati kysellä koulun perään paljonkaan, kun melkein heti töistä tultuani lähdemme jonkun harrastuksen pariin, ei tietenkään ihan joka ilta, mutta useimmiten kuitenkin.
Olen luottanut siihen, että jos ongelmia ilmenee, kuulen sitten koululta päin, mitään kuitenkaan ei ole kuulunut. Poika viihtyy koulussa, ei tykkää läksyistä, mutta tekee ne. Vielä ei tokarissa numeroita näy, mutta miltei kaikki oli jouluna kiitettävää tai hyvää; luetun ymmärtäminen oli ainoa tyydyttävä.
Mitä mieltä olette? Pitäisikö minun olla aktiivisempi? Pitäisi tietysti, mutta kun aika ei riitä ja mieluummin vien lapsia heille mieluisiin harrastuksiin kuin kyselen läksyjä, jotka siis on tehty.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mielestäni vanhempien tehtävä ei ole niitä läksyjä sen kummemmin tarkastaa sisällöllisesti, sillä koulussahan ne kuitenkin käydään läpi. Tarkastus että läksyt todella on tehty voi silloin tällöin olla tarpeen.
Harrastusten määrää kannattaisi kuitenkin välillä pysähtyä miettimään. Onko lapsen etu että kaikki vapaa-aika on aikataulutettu ja täynnä ohjelmaa? Vai voisiko tavallinen perheen kesken vietetty aika olla myös arvokasta?
Ihminen saa koko aikuisikänsä elää kellon mukaan paikasta toiseen säntäillen, joten itse olen pyrkinyt antamaan lapsilleni mahdollisuuden elää vapaammin. Harrastuksiakin on, mutta niihin ei mene kuin yksi tai kaksi iltaa viikossa. Muut illat sitten vietetään joko perheen kesken tai omien kavereiden kanssa leikkien.
voipi käydä niin, ettei koulöu merkitse mitään lapsen mielestä, koska sä et siitä kysele. Kysele, utele niillä siirtymämatkoilla, kavereista, opeista jne, käy vanhempainilloissa jne.
Silloin, kun koulusta otetaan yhteyttä, on jo myöhäistä, vahinko on jo tapahtunut.
Ja karsi niitä' harrastuksia, on elämässä muutakin, aivan kuten Ellukin sanoi,
sormet hyppii tänään miten haluaavat, oon pikkasen kuumeinen,
Siis mieltä, koulu, niitä piti lukeman.
käydä harrastuksissa, vie ihmeessä. kyllä he sitten itse aikanaan osaavat sanoa, kun ei kiinnosta. ja pieni patistuskaan lähtemiseen ei ole pahitteeksi, jos sitten itse siellä harrastuspaikalla on mukavaa ja ollaan mielellään. ja jos se koulu ei kärsi ja aikaa jää muuhunkin, niin mikäs siinä.
tyttöni halusi aikanaan 13 vuotiaana lopettaa hiihtämisen (kilpasellaisen) ja minä annoin. nyt on sitten 17 veenä katkera, kun en "pakottanut" jatkamaan ja on kuulemma myöhäistä kuroa harjoittelematonta aikaa umpeen... että ota noista selvää...
ei tarkasteta koulussa. Onneksi minulla on aikaa tarkistaa. Ihmettelen opettajan "tyyliä", on sanonut että kotona tarkistetaan.. Sitten kun vierestä olen seurannut läksyjen tekoa, huomaan paljon virheitä. Esim. kirjaimet aloitetaan väärästä kohdasta i- kirjain veetään alhaalta ylös jne.
Muiden lasten läksyt on aina tarkistettu koulussa. on tullut leimoja hyvin tehdyistä tehtävistä.. En meinaa etteikö kotona pitäisi tarkistaa, mutta olisi lapsellekin kiva kun opettaja huomioisi läksyt.
Eka- ja tokaluokkalaiset voivat harrastaa ja kokeilla eri juttuja paljon enemmän, kuin vanhemmat lapset. Kun ikää tulee lisää pitää yleensä nykypäivänä valita harrastus, johon sitoutuu, joka vie aikaa niin paljon, että muita juttuja ei voi harrastaa. Mielestäni monipuolinen eri harrastusten kokeilu, stressaamatta kuitenkaan lasta niillä, luulisi olevan ihan kiva juttu; kun siis lapsi itse haluaa harrastaa.
Toinen juttu on, että hyvä ja napakka koulun aloitus asenteineen on iso lahja lapselle. Minä en ainakaan työssäni opettajana pysty/ehdi tarkistamaan oppilaiden läksyjä. Läksyt tarkastetaan yhdessä oppilaiden kanssa, opettajan johdolla, mutta lapset itse joutuvat korjaamaan ja ymmärtämään, missä mennään. Minä lähinnä tarkastan vain, onko läksyt tehty. Tällä yritän sanoa, että olisi kullan arvoista, jos vanhemmat pystyvät keskustelemaan ihan sisällöllisestikin läksyistä, ei aina, mutta siten, että se läksyjen pointti - kertaus ja oppiminen - tulisi selkeämmäksi lapselle. Myöskin opiskelutaidot kehittyvät, jos kotonakin kiinnitetään työskentelytapoihin huomiota.
Itse antaisin harrastaa lapsen, joka sitä haluaa. Yrittäisin myös olla kiinnostunut aiheista, mitä koulussa juuri nyt opetellaan, esim. juuri edellä mainituilla tavoilla keskustelemalla harrastusmatkoilla tms... eihän sitä aina ehdi kaikkea, mitä haluaisi, mutta aina voi yrittää....
Puhuitkohan minkä ikäisistä lapsista, kun totesit: "Minä en ainakaan työssäni opettajana pysty/ehdi tarkistamaan oppilaiden läksyjä. Läksyt tarkastetaan yhdessä oppilaiden kanssa, opettajan johdolla, mutta lapset itse joutuvat korjaamaan ja ymmärtämään, missä mennään." Ei kai pienen tokaluokkalaisen, jolla on ajatukset mahdollisesti illan synttärikutsuissa, tarvitse ITSE tajuta missä mennään. Sitten kyllä annat liikaa läksyjä! Toivottavasti kyse sentään 5-6 -luokkalaisista?
Ei kai vanhempien tarvitse tarkistaa, että läksyt ovat oikein? Miten silloin ope näkee, missä tarvitaan parannusta, jos ne korjataan vanhempien ehdoilla jo kotona?
Tarkoitin ihan kaikenikäisiä.
Siis miten niin annan liikaa läksyä? Ja kyllä, pienen ekaluokkalaisenkin pitää tajuta opettajan puhe ja missä mennään, muuten on jotain pielessä.
Tarkoititkohan, että tarkistanko, onko opetus mennyt perille? Sitten ymmärrän Sinun kysymyksesi. Yleensä opettajat kiertelevät luokassa opetettuaan asiaa samalla tarkistaen, että ovatko oppilaat ymmärtäneet asian. Tunnilla harjoitellaan opetettua asiaa ja siitä tulevat sitten läksyt. Läksyt siis ovat kertausta jo opetettuun asiaan.
Koulussa olevan oppilaan ajatukset pitäisi olla asiassa, mitä opetellaan, ei synttärikutsuissa. Näin ei kuitenkaan ole läheskään aina. Siksi onkin niin tärkeää, että aikuiset myös kotona auttavat erityisesti pientä koululaista. Voivat minun puolestani tarkistaa läksyt, jos haluavat.
Koulussa sitten opettaja tarkistaa, että läksyt on tehty ja sitten käydään ne läpi mahdollisten oppilaiden/opettajan lisäkysymysten kera. Ekaluokkalaisten lukuläksyt kuuntelen kyllä henkilökohtaisesti monta kertaa viikossa, mutta esim. matematiikassa pitää pystyä pitämään etusormea sen laskun kohdalla, mitä yhteisesti tarkistetaan.
Käytännön tosiasia on, että jos tarkistaisin luokkani oppilaiden (30 kpl) läksyt aina itse jokaiselta, emme pääsisi kyllä eteenpäin asiossa koulussa. Tai toisaalta omat lapseni (5 kpl) eivät näkisi pahemmin omaa äitiään, joka tarkistelee oppilaidensa kirjoja koululla (minkä kyllä aika ajoin myös teen).
...
Eiköhän silloin pitäis vähän tarkistuttaa aikatauluja jos et kerkiä lastesi kanssa juttelemaan?
Ettekö tajua, että ette kohta tunne lapsianne kun koko ajan pitää "olla jossain muualla"?
Miten olisi muutama koti-ilta KOKO perheen kesken viikottain. Mikä muka on tärkeämpää?
vietetty aika on yhtään sen arvokkaampaa kotona, kuin jossain muualla. En toki tarkoittanut, että JOKA ilta ollaan jossain menossa, useina vain, eli 2-4 iltaa viikolla ja sitten ollaan esim viikonlopusta AINA toinen päivä kotona kokonaan.
Lapseni pitävät harrastuksistaan ja haluavat sinne lähteä, ei se tarkoita, etten koskaan juttelisi heidän kanssaan, minulla ei vain juuri ole VIIKOLLA ole aikaa perehtyä heidän läksyihinsä, joten olen luottanut, että koulu hoitaa sen puolen. Kyllä minun mielestäni koululle kuuluu opetusvelvollisuus, ei minulle. Jos lapseni ei esim osaa jotakin asiaa, ei minun kuulu sitä opettaa; minä voin opettaa väärin ja lasten kasvaessa ja asioiden vaikeutuessa en välttämättä kaikkea osaa.
Ja sivuhuomautus; olen yksinhuoltaja.
jonka aika menee kersojaan hyysätessä ja kotia jynssätessä! Jotkut joutuvat hoitamaan ne kaikki töidensä ohessa. Hatunnosto Ellulle, joka tekee sen vielä ilman sitä toista osapuolta, eli lasten isää.
Meillä ei mene aikaa harrastuksiin, mutta ei tulisi mieleenkään alkaa korjamaan lasteni läksyjä. Kyllä se opetusvelvollisuus tosiaan kuuluu koululle. Ja läksyt korjataan siellä, missä se opetus tapahtuu. Miten muuten opettaja voisi tietää onko oppi mennyt perille?
Minä hoidan päivätyöni, ei siihen kuulu alkaa korjailemaan lasteni läksyjä, sillä siitä saa palkan ihan joku muu kuin minä.
No joo, älkää nyt sitten näppäimistöjänne hakatko puhki tyylillä, että pitää olla kiinnostunt lapsen koulusta jne.. ei se minun kiinnostustani hälvennä, vaikken läksyihin puutukaan muuten, kuin vaadin, että ne tehdään.
..olen ollut yksinhuoltajana siitä lähtien kun lapset olivat 1- ja 2-vuotiaita. Ei autoa, ei puhelinta silloin vielä, sukulaiset toisessa kaupungissa eli olen ollut TODELLA YKSIN!
Isä ei osallistunut mihinkään.
Nyt olen mummi ja tiedän kyllä yh:jan ongelmat, mutta aikaa mulla on aina ollut lapsille.
Kun ette te tiedä kirjoittajasta mitään, kannattaako silloin osoitella sormella?
Läksyjä ei pitäisi koskaan tulla koulusta kohtuuttomasti. Ja se mikä tulee on lapsen ykkösjuttu, sitten tulevat harrastukset, jotka nekin ovat tärkeitä. Sopivassa suhteessa harrastukset tulevat koulutyötä.