Miehelläni ilmeni mielenterveydellisiä ongelmia ja hän on jonkinlaista apua niihin saanutkin ja olemme varmasti parempaan päin menossa. Mutta mutta... tuntuu, että hänen elämänilonsa on kadonnut, hän ei tunne minkäänlaista kiinnostusta ennen häntä kiinnostaviin asioihin ja mikäli olemme vain kotona, hän nukkuu. Hän saattaa nukkua 5-8 tuntia päivällä ja silti mennä nukkumaan klo 22 illalla ja aamulla ei nousisi millään. Sitten kun on menoa tai jotakin tapahtumaa,niin jaksaa kyllä koko päivän...
Terapiassa sh varoitteli, ettei saisi jäädä sinne sängynpohjalle. Olenkin yrittänyt häntä sieltä ylös saada, mutta huonolla menestyksellä (ellei siis ole pakko mennä jonnekin). Onko se tosiaan niin, ettei mielisairaudesta kärsivä pysty "ottamaan itseään niskasta" vai ettei hän halua. Itse alan kallistua tähän haluamiseen, sillä jos on pakko, hän kyllä lähtee, muuten on vaan ja nukkuu. Miten aktivoida, etten jyräisi alleni?
Terapiassa sh varoitteli, ettei saisi jäädä sinne sängynpohjalle. Olenkin yrittänyt häntä sieltä ylös saada, mutta huonolla menestyksellä (ellei siis ole pakko mennä jonnekin). Onko se tosiaan niin, ettei mielisairaudesta kärsivä pysty "ottamaan itseään niskasta" vai ettei hän halua. Itse alan kallistua tähän haluamiseen, sillä jos on pakko, hän kyllä lähtee, muuten on vaan ja nukkuu. Miten aktivoida, etten jyräisi alleni?
Vastaukset 8
Vanhimmat
sairaita ja jos heillä on mielisairaus todettu, he piiloutuvat sen taakse eivätkä ota vastuuta mistään. eli jos heitä haluttaa levätä he nukkuvat vaikka koko päivän ja vaikka yönkin päälle, koska "he ovat sairaita ja heitä pitää ymmärtää". he kyllä pystyvät ottamaan itseään niskasta kiinni, mutta useimmiten eivät halua.
mielisairaus on siitä kiva juttu, että sitä ei voi päällepäin nähdä tai todeta. jos jostakusta tuntuu "masentuneelta" niin äkkiä saa puoli vuotta sairaslomaa ja luvan tehdä mitä huvittaa.
Mistähän syystä heille sitten määritetään invaliditeettiprosentti? Huvin vuoksiko? Ja jos käytössä on lääkkeet, niin tarviiko niitä väsymyksen syitä sen enempää etsiä! Tiesitkö muuten, että nukkuminen on yleinen keino selvitä kovista kokemuksista ja latautua? Äly hoi!
Mikäs kotipsykiatri siellä kaikesta kaiken tietää?Pidä turpasi kiinni.Olen sairastanut yli 10 vuotta,ja itse jotain tiedän sairaudestani.Nykyään onnellisesti eläkkeellä.Johan helpotti.Mene sinä aamulla töihin tienaamaan mulle eläkettä,jota saan vakuutusyhtiöstä ja Kelasta.Revi siitä,kusipää.
Ei kukaan terve ihminen nuku 15h/vrk, ei siihen pysty edes maailman laiskin. Energiavarat vain ovat niin loppu, että ei jaksa kiinnostua.
Hetkellisesti minäkin olin "normaali", voisin puhua puhelimessa puoli tuntia iloisesti ja sen jälkeen aivan uupuneena sängynpohjalle.
Lainaa vaikka Neil Hardwickin kirja niin saat jonkilaisen kuvan, meitä hauskuuttanut mies makasi pari vuotta verhot kiinni eikä liikkunut mihinkään.
Minä sinuna pitäisin huolen, että hän ottaa lääkkeet, syö terveellisesti eikä omega ja B-vitamiinikaan huonoksi olisi. Ja jos jotenkin saisit hänet ulos joka päivä, pieni lenkki, ei mitään alennusmyynteihin ryntäilyä eikä tuttavilla poikkeamisia.
Minulla meni tosi kauan ennen ensimmäistä askelta parantumiseksi. Aluksi vain kädet nyrkkiin ja kyllä minä tästä selviän, sitten kun oli pakko tunnustaa, niin sen hyväksyminen, minua todella hävetti oma heikkouteni.
onko miehesi masentunut vai onko hänellä diagnosoitu jokin muu mielenterveydellinen ongelma, kuten skitsofrenia, maanis-depressiivisyys?
viestisi perusteella saa käsityksen että kyse on masennuksesta, loppuunpalamisesta ehkä.
jos näin on, niin elämän voimat ovat vähissä. hän ei oikeasti jaksa. pakottamalla tai hyräämällä hän pysyy varmasti vain enemmän sängyssä. hänen itsearvostuksensa on olematon, ja sitä sinun tulisi varovaisesti tukea. hankala antaa tarkempia neuvoja tapaukseen perehtymättä.
toivottavasti miehelläsi on hyvä terapeutti, se on luultavasti ainoa polku tilanteesta parempaan.
voimia sinulle, ei ole helppoa katsoa vierestä kun toinen on romahtanut.
bodhi
psykoottisia oireita. Ensin diagnoosi oli masennus, mutta tarkentui sitten skitsofeniaan. Ja onko sillä diagnoosilla väliä, kun tuntuu, että jo puoli vuotta syödyt masennuslääkkeet eivät auta pätkääkään.
jos puoli vuotta on syöty lääkkeitä ja ne eivät auta, on silloin lääkkeissä, pitoisuuksissa tai muussa vikaa. kannattaa kysyä lääkäriltä, voiko kokeilla muita, vaihtoehtoja kun taitaa olla kymmeniä.
toista lääkettä, sanoi monta kertaa, ettei nykyinen (Peratzin) hänen mielestään auta. Pitoisuttaa nostettiin, ei muuta. Nyt puolen vuoden käytön jälkeen kun on avohoidossa, on oma lääkäri alkanut käyttää rinnalla toista valmistetta, pitoisuus on vielä pieni. Ehkä se alkaa helpottaa, kun sitä pystytään nostamaan.