Monet astrologit haluavat edelleen pitää kiinni siitä, että astrologia on tiedettä. "Tiedettä tämä on", sanoo esimerkiksi Marita Rif eräässä lehtihaastattelussa, "tämä perustuu tarkkoihin laskelmiin." Mutta eihän matematiikan käyttö apuvälineenä tee mistään vielä tieteellistä. Lisäksi matematiikkaa käytetään astrologiassa lähinnä tähtikarttojen laatimisessa, mikä on vain astronomisten ratalaskelmien muuntamista astrologeille sopivaan muotoon. Eihän kahvinporoista ennustaminen muuttuisi tieteeksi, vaikka joku keksisi tietokoneohjelman, joka tulostaisi monisanaisen henkilökohtaisen ennusteen, kun tietokoneeseen on ensin syötetty muutamien tuhansien kahvimurujen mikroskoopilla mitatut täsmälliset koordinaatit. Luonnontieteiden ehkä selvin tunnusmerkki on jatkuva vuorovaikutus havaintojen ja hypoteesien välillä. Tiedemiehen asennoitumisen luontoon pitäisi olla äärimmäisen nöyrä: jos tietty hypoteesi tai teoria ei ole sopusoinnussa havaintojen kanssa, se romutetaan armottomasti. Ja jos on olemassa kaksi keskenään ristiriitaista hypoteesia, jotka molemmat tuntuvat selittävän havainnot, tämä koetaan jännittävänä haasteena, joka inspiroi tiedemiehiä etsimään uusia havaintoja tai keksimään kokeita, joiden avulla voidaan ratkaista, kumpi hypoteesi on parempi. Sen tähden "oppiriidat" eivät yleensä kestä kauan tieteen maailmassa, ja onkin pystytty tunkeutumaan yhä syvemmälle maailmankaikkeuden salaisuuksiin.
Astrologian ajattelumaailma poikkeaa täysin tästä. Sen väitteet eivät ole hypoteeseja, joita halutaan mahdollisimman kriittisesti testata, vaan symbolien avulla johdettuja tai täysin tuulesta temmattuja domeja, jotka kammottavalla ylpeydellä asetetaan havaintojen yläpuolelle. Jopa jyrkästi keskenään ristiriitaiset tulkintasysteemit elävät rinnakkain, kuten esimerkiksi sideeriset ja trooppiset eläinradanmerkit tai erilaiset huonejakojärjestelmät, mutta ristiriidat eivät inspiroi mielenkiintoisiin kokeisiin, vaan voivat pikemminkin johtaa jakautumiseen keskenään riiteleviin koulukuntiin.
Usein astrologit valittelevat, etteivät he saa taloudellista tukea tilastollisiin tutkimuksiin. Mutta samalla he antavat ymmärtää, että näiden tutkimusten tarkoituksena ei olisi nöyrästi tutkia, ovatko he oikeassa, vaan pikemmin todistaa, että he ovat oikeassa. Hedelmällinen vuorovaikutus havaintojen ja vaihtoehtoisten hypoteesien välillä tuntuu kokonaan puuttuvan - ja sen tähden astrologia jäikin polkemaan paikoillaan, kun varsinainen tiede syntyi ja aloitti voittokulkunsa nöyrän etsimisen ja rakentavan itsekritiikin merkeissä.
Jos astrologit pysyisivät kokonaan jossakin metafyysisessä maailmassa ja rakentaisivat siellä mahtavia pilvilinnojaan, tieteellä ei olisi mitään sanottavaa. Mutta niin kauan kuin he väittävät, että heidän oppiaan voidaan soveltaa maanpäällisiin tapahtumiin ja eläviin ihmisiin - he jopa perivät maksua näiden sovellusten tekemisestä - he joutuvat myös hyväksymään sen, että kriittisesti ajattelevat ihmiset pyytävät heiltä jonkinlaista empiiristä näyttöä - tai alkavat itse tutkia astrologian paikkansapitävyyttä.
Kuten aikaisemmin mainitut esimerkit osoittavat, tutkijan ei tarvitse edes ymmärtää, miten astrologi pääsee johtopäätöksiinsä. Monet astrologiaa koskevat tutkimukset perustuvat siihen, että astrologi tekee erilaisia väitteitä ja tiedemies tutkii, pitävätkö ne paikkansa. Jos osoittautuu, että ne eivät pidä paikkaansa, astrologian uskottavuutta ei voida pelastaa sellaisilla purkauksilla kuin "Fyysikko Mustelin ei ole kompetentti arvostelemaan astrologiaa, siihen hänellä ei ole edellytyksiä" (Sven Stenberg eräässä lehtipolemiikissa). Tosiasiat puhukoot puolestaan.
Erityisen pateettisia ovat astrologien toistuvat yritykset vedota 1600-!uvun luonnontieteellisiin keulakuviin, kuten Galileihin, Kepleriin ja Newtoniin. Siihen aikaan astrologia oli vielä Euroopassa itsestään selvä osa ihmisten ajattelua ja uskoa; olisi ollut hyvinkin omituista, jos sen ajan suuret tiedemiehet olisivat hylänneet sen suoraan. Mitä he loppujen lopuksi itse ajattelivat astrologiasta, on psykologisesti ja henkilöhistoriallisesti mielenkiintoinen, mutta astrologian paikkansapitävyyden kannalta täysin irrelevantti kysymys. Todettakoon vain, etteivät he jättäneet jälkimaailmalle mitään astrologiaan liittyviä tutkimustuloksia tai edes hypoteeseja; päinvastoin he myötävaikuttivat tutkimuksillaan ratkaisevasti siihen, että astrologia alkoi menettää uskottavuuttaan.
Culverin ja lannan (1979) mukaan astrologit usein ivallisesti huomauttavat, että jopa Englannin ensimmäinen Astronomer Royal (Kuninkaallinen tähtitieteilijä) John Flamsteed laati uudelle Greenwichin observatoriolle horoskoopin, joka on edelleen nähtävissä observatoriossa. Jostakin kumman syystä astrologit kuitenkin yleensä unohtavat Flamsteedin latinankielisen horoskoopin viimeisen rivin: "Risum teneatis, amiciT' - eli "Ystävät, pystyttekö olemaan nauramatta?"
lainaus fyysikko Nils Mustelinilta.
Astrologian ajattelumaailma poikkeaa täysin tästä. Sen väitteet eivät ole hypoteeseja, joita halutaan mahdollisimman kriittisesti testata, vaan symbolien avulla johdettuja tai täysin tuulesta temmattuja domeja, jotka kammottavalla ylpeydellä asetetaan havaintojen yläpuolelle. Jopa jyrkästi keskenään ristiriitaiset tulkintasysteemit elävät rinnakkain, kuten esimerkiksi sideeriset ja trooppiset eläinradanmerkit tai erilaiset huonejakojärjestelmät, mutta ristiriidat eivät inspiroi mielenkiintoisiin kokeisiin, vaan voivat pikemminkin johtaa jakautumiseen keskenään riiteleviin koulukuntiin.
Usein astrologit valittelevat, etteivät he saa taloudellista tukea tilastollisiin tutkimuksiin. Mutta samalla he antavat ymmärtää, että näiden tutkimusten tarkoituksena ei olisi nöyrästi tutkia, ovatko he oikeassa, vaan pikemmin todistaa, että he ovat oikeassa. Hedelmällinen vuorovaikutus havaintojen ja vaihtoehtoisten hypoteesien välillä tuntuu kokonaan puuttuvan - ja sen tähden astrologia jäikin polkemaan paikoillaan, kun varsinainen tiede syntyi ja aloitti voittokulkunsa nöyrän etsimisen ja rakentavan itsekritiikin merkeissä.
Jos astrologit pysyisivät kokonaan jossakin metafyysisessä maailmassa ja rakentaisivat siellä mahtavia pilvilinnojaan, tieteellä ei olisi mitään sanottavaa. Mutta niin kauan kuin he väittävät, että heidän oppiaan voidaan soveltaa maanpäällisiin tapahtumiin ja eläviin ihmisiin - he jopa perivät maksua näiden sovellusten tekemisestä - he joutuvat myös hyväksymään sen, että kriittisesti ajattelevat ihmiset pyytävät heiltä jonkinlaista empiiristä näyttöä - tai alkavat itse tutkia astrologian paikkansapitävyyttä.
Kuten aikaisemmin mainitut esimerkit osoittavat, tutkijan ei tarvitse edes ymmärtää, miten astrologi pääsee johtopäätöksiinsä. Monet astrologiaa koskevat tutkimukset perustuvat siihen, että astrologi tekee erilaisia väitteitä ja tiedemies tutkii, pitävätkö ne paikkansa. Jos osoittautuu, että ne eivät pidä paikkaansa, astrologian uskottavuutta ei voida pelastaa sellaisilla purkauksilla kuin "Fyysikko Mustelin ei ole kompetentti arvostelemaan astrologiaa, siihen hänellä ei ole edellytyksiä" (Sven Stenberg eräässä lehtipolemiikissa). Tosiasiat puhukoot puolestaan.
Erityisen pateettisia ovat astrologien toistuvat yritykset vedota 1600-!uvun luonnontieteellisiin keulakuviin, kuten Galileihin, Kepleriin ja Newtoniin. Siihen aikaan astrologia oli vielä Euroopassa itsestään selvä osa ihmisten ajattelua ja uskoa; olisi ollut hyvinkin omituista, jos sen ajan suuret tiedemiehet olisivat hylänneet sen suoraan. Mitä he loppujen lopuksi itse ajattelivat astrologiasta, on psykologisesti ja henkilöhistoriallisesti mielenkiintoinen, mutta astrologian paikkansapitävyyden kannalta täysin irrelevantti kysymys. Todettakoon vain, etteivät he jättäneet jälkimaailmalle mitään astrologiaan liittyviä tutkimustuloksia tai edes hypoteeseja; päinvastoin he myötävaikuttivat tutkimuksillaan ratkaisevasti siihen, että astrologia alkoi menettää uskottavuuttaan.
Culverin ja lannan (1979) mukaan astrologit usein ivallisesti huomauttavat, että jopa Englannin ensimmäinen Astronomer Royal (Kuninkaallinen tähtitieteilijä) John Flamsteed laati uudelle Greenwichin observatoriolle horoskoopin, joka on edelleen nähtävissä observatoriossa. Jostakin kumman syystä astrologit kuitenkin yleensä unohtavat Flamsteedin latinankielisen horoskoopin viimeisen rivin: "Risum teneatis, amiciT' - eli "Ystävät, pystyttekö olemaan nauramatta?"
lainaus fyysikko Nils Mustelinilta.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kuka nyt totuudesta piittaa kun on
HAUSKUUTTA luvassa...
Ennustuksia ja hupia :))))) Kivaa!!!!!!
Juu, olenhän mäkin näillä sivuilla vaan hauskanpidon vuoksi. Mielestäni on kohtuullisen hupaisaa ja viihdyttävää luke kaikenlaista horoskooppeihin liittyvää, vaikkei niihin uskoisikaan. Mutta, onhan varmasti ihmisiä, jotka uskovat niihin. Mm ne, jotka menevät astrologin vastaanotolle tms. ja maksavat saamastaan palvelusta (en tiedä, uskovatko edes astrologit itse astrologiaan, kunhan nauravat selän takan saatuaan rahat ;)). On myös ihmisiä, jotka ottavat horoskoopit liiankin vakavasti, voitte varmaan kaikki miettiä esimerkkejä.
Haluisin kuitenkin vain lisätä tähän astrologiaa kiritisoivaan viestiin astrologian mahdottoman "syntytavan". Astrologit itse väittävät, että ei pelkästään aurinkomerkki, vaan koko kartta merkkaavat henkilön persoonallisuuden määrittelemisessä. Kalat saattaa käyttäytyä erittäin leijonamaisesti kartassaan olevien aspektien tms. takia..No, jos kerran jokainen kaksonen on erilainen, ja jokainen härkä on erilainen sen mukaan, minkälainen kartta heillä on, niin miten astrologit alkuaikoina pystyivät edes määrittämään minkälaisia kunkin aurinkomerkin edustajat ovat? Muutenkin, muinainen astrologian tiede ei ole muuttunut ollenkaan sen jälkeen kun aurinkokuntamme uloimmat planeetat köydettiin. Pluton ja Uranuksen löytyminen ei vaikuttanut astrologiaan ollenkaan, kaikki määritykset pysyivät samana, vaikka kaksi oleellista planeetta puuttui kokonaan. Nykyäänkin vielä kiistellään, kumpi johtaa Plutoa, skorpioni vai oinas? Jos ei edes tiedetä varmuudella kuka johtaa ketä, ja kuka määrittää kenet, saatika sitten, että eräistä taivaankappaleista, joiden pitäisi määrittää jotain, ei ole edes tietoakaan, niin miten astrologia voi sitten sanoa, että kaikki tapahtuu niin kuin tapahtuu planeettojen ja tähtien takia, joista kukaan ei tiedä, miten ne edes toimivat? Astrologia on TÄYNNÄ virheitä..jos olet joskus kokenut, että horoskooppiennustukset käyvät toteen, tai että merkkisi määritelmä osuu juuri sinuun, niin mielestäni siinä on vain kyse horoskooppimerkkien tekemästä ovelasta psykologisesta silmänkääntötempusta. Se, mitä jokin painettu teksti sinusta sanoo, että olet, ne piirteet huomaat myös itsessäsi paremmin. Horoskooppiennustukset ovat muutenkin niin ympäripyöreitä, että turha niihin uskoa.
Hauskaa, että tulit langoille. Nyt päästiin haastelemmaan. Katsotaan, mitä tästä viestistäsi saa aikaan.
Kerrot, ettei astrologia ole muuttunut. Jaahas. Olet ilmeisesti tosissasi väitteesi kanssa? Tunnetko alaa? Tunnetko 1900-luvun astrologiaa yhtään? Pieni astrologian historia on siis paikallaan.
1. Askendentti opittiin laskemaan joskus ajanlaskun alussa. Eli silloin tulivat ensimmäiset huonejärjestelmät. Se kuuluisa nelikenttä.
2. Varhaisrenessanssi 1400-luvulta kehitti astrologiaa monella tavalla: mm. huonejärjestelmät
3. Kepler 1500-luvulla toi mukaan uudet aspektit
4. Renessanssi oli astrologian kukoistusaikaa, jolloin mm. horary-tekniikka kehittyi (Lilly)
5. Sitten tiedätkin, että tiede ja kirkko erkanivat astrologiasta joskus 1600-1700 -luvuilla (hidas prosessi, tieteellinen vallankumous otti aikaa)
6. 1900-luvulla psykologinen astrologia, uraniaaninen astrologia, keskipisteet, kiintotähdet, asteroidit (1977-) ja muut ovat tulleet osaksi astrologista perinnettä
7. Tietokoneet loivat aivan uusia mahdollisuuksia tekniikoihin, jotka oli aiemmin laskettu käsin. Tämä on mahdollistanut myös räjähdysmäisen astrologian harrastuksen kasvun.
Sitten muutama sana horoskoopeista. Liität sen tähän samaan syssyyn, mutta nyt puhut kahdesta ihan eri asiasta. Vertailun vuoksi astrologian ja horoskooppien ero on vaikkapa siinä, että puhuisit digitaalisen kellon teknisistä ominaisuuksista (astrologia) ihmiselle, joka kysyy kellonaikaa (horoskoopit). Mutta tämä lipsahdus sattuu niin usein, etten jaksa mennä siihen syvemmälle. Horoskoopit nyt on vaan viihdettä, eikä niistä saa muuta kuin kevyttä astrologiaa, vaikka kuinka sitä pyörittelisi.
Sitä aina toivoo, että edes joskus löytyisi joku astrologiaa kritisoiva, joka olisi OIKEASTI perehtynyt siihen itse, tehnyt vaikkapa muutaman karttatulkinnan tai jotain. Sitten olisi vähän enemmän motivaatiota vastailla...mutta eipä ole tähän päivään mennessä ainakaan itselleni sellaista henkilöä vastaan tullut. Tässä edellisessäkin töksähti seuraava:
"Nykyäänkin vielä kiistellään, kumpi johtaa Plutoa, skorpioni vai oinas? Jos ei edes tiedetä varmuudella kuka johtaa ketä, ja kuka määrittää kenet, saatika sitten, että eräistä taivaankappaleista, joiden pitäisi määrittää jotain, ei ole edes tietoakaan, niin miten astrologia voi sitten sanoa, että kaikki tapahtuu niin kuin tapahtuu planeettojen ja tähtien takia, joista kukaan ei tiedä, miten ne edes toimivat? Astrologia on TÄYNNÄ virheitä..."
Plutoa ei _johda_ mikään merkki. Astrologian termistön mukaan Pluto on Skorpionin hallitsija. Ennen Pluton löytymistä tämä hallitsija oli Mars, joka perinteisesti hallitsee myös Oinaan merkkiä. Mutta eipä tästä aiheesta nyt enempää, kaikunee kuuroille korville nytkin, koska vain vähän aikaisemmin tästä joku - taisi olla juuri Kauris - postasi lyhyen ja ytimekkään listan.
Toki ymmärrän, ettei astrologiaan huvita perehtyä, jos jo alkuaan näkemys on se, että se on vain "täynnä virheitä". Ei toiseen ihmiseenkään huvita tutustua, jos ensimmäiseksi alkaa tutkia, mitä "virheitä" hänestä löytyy. Noin niin kuin vertauskuvallisesti sanottuna, ettei nyt joku tartu siihenkin, että rinnastan asiat ja ihmiset. ;-) Haluan vain muistuttaa, että näkökulmia on monta.
Itseäni on monta kertaa ihmetyttänyt se, miksi skeptikoille tuntuu olevan niin hirvittävän vaikeaa hyväksyä se ajatus, että joku toinen voi (heidän käyttämänsä ilmaisun mukaan) "uskoa" sellaiseen, mikä on tieteellisesti katsottuna virheellistä tai jotenkin puutteellista. Ihan kuin he pelkäisivät avointa "tuntemattoman" hyväksymistä, pelkäisivät sitä, että voisi olla jotain mitä tieteellä (järjellä) ei voi selittää. He jotenkin tuntuvat haluavan tuudittautua tosiasioihinsa ja faktoihinsa, tuntea olevansa "järkevämpiä" kuin "ne toiset", "huuhaa-asioihin uskovat ihmiset". Harva skeptikko on osoittanut aitoa kiinnostusta astrologiaa kohtaan ja silti säilyttänyt kantansa. Muistan tältä foorumilta ainoastaan yhden.
Tieteen tehtävä on ottaa huomioon kaikki asiaan liittyvät muuttuja ja nimen omaan kritiikin kautta kehittää teoriaa eteenpäin. Kun kyseessä on astrologian kaltainen järjestelmä erittäin hedelmällinen lähestymistapa on kysyä, millä perusteella taivaankappaleiden asema syntymähetkellä voi vaikuttaa ihmisten personallisuuden kehittymiseen? Tähän kysymykseenhän ei kukaan astrologi ole antanut vastausta joka olisi missään mielessä pitävä. Vetovoimat ja säteilyt kun ovat heikompia kuin taskulampulla (aurinko ja kuu poislukien).
Toisekseen tilastollinen yleistettävyys olisi tärkeä osa, jolla voitaisiin tarkastella astrologian paikkaansapitävyyttä. Tähän mennessä tutkimukset eivät ole osoittaneet mitään merkittäviä yhtenäisyyksiä tähtimerkkien välillä.
Lisäksi on tietysti psykologinen efekti jota mm. James Randi tutki. Hän antoi joukolle opiskelijoita tähtikartan, joka kertoi henkilön elämästä ja persoonasta. Jokainen tutkittava oli sitä mieltä, että kartta oli erittäin hienosti ja tarkasti laadittu ja vastasi vieläpä hyvin läheisesti heidän elämäänsä. Hauskuus on tietysti siinä, että kartta oli kaikilla sama ja porukka oli syntynyt ympäri vuotta. Jokainen siis vain löysi jotain itseensä sopivaa ja tulkitsi kartan viestin subjektiivisesti omanmukaiseksi.
ja tietysti on paaaaaaaaaaljon muita vastaavia tukimuksia.
Olet ihan liian viisas !!!!!!!
Horoskoopit on ihania ja huijarithan tätä maailmaa
melkein pyörittävät...
Jammia lukea ennustuksia, kerrankin joku
lupaa HYVÄÄ joka (melkein) joka päivälle
KIVAA antaa huijata itseään !!!!!!!!!:))))))))
Onko sitten tieteellinen tutkimus mielestäsi ainoa oikea tapa lähestyä astrologiaa? Onko oletusarvo se, että maailman kaikki ilmiöt voidaan selittää tieteen keinoin? Ottaen huomioon astrologian erikoisen luonteen eräänlaisena "symbolikielenä", en usko että kukaan pelkästään tieteen kautta astrologiaa lähestyvä voi sitä koskaan ymmärtää.
Jos omasta kokemuksestani puhun, niin olisinpa mielenkiintoisen harrastuksen menettänyt, jos olisin jäänyt odottamaan jonkun tiede-auktoriteetin hyväksyntää. Minua ei myöskään haittaa, jos joku tyrmää astrologian pelkästään sen vuoksi, etteivät tieteelliset tutkimukset sitä tue. Eihän sellaisella henkilöllä todellista kiinnostusta astrologiaan olisi ollut muutenkaan. ;-)
Viittasit johonkin James Randin tutkimukseen - mistä löytyisi verkosta? Yritin etsiä herran kotisivuilta, mutten löytänyt.
tuota tuota,
olen sen kyllä netistä löytänyt, mutta se taisi olla eräs suomalainen skeptikko, joka oli kerännyt vastaavia tutkimuksia sivuilleen. yksi niistä oli randin.
en valitettavasti muista.
minulle ei ole aikaa enää täällä käydä, mutta paikoitellen tuli ihan hyviäkin vastauksia esittämiini väitteisiin. kiitos kaikille osallistujille.
loppukaneettina peräänkuulutan edelleen LAAJAA vertailevaa tutkimusta samojen syntymäaikojen välille ympäri maailmaa. sehän kertoisi hyvin paljon. vai eikö ole astrologeilla halua semmoiseen ryhtyä, pelottaako, että järjestelmä ei toimikaan? =)
Kaksonen kyllästyi ja vaihtaa taas maisemaa? ;-) Ei minullakaan olisi aikaa täällä pyöriä, mutta järjestän sitä aina kun pystyn, koska aihe kiinnostaa.
En tiedä, haluavatko astrologit tuollaiseen tutkimukseen ryhtyä - itse kun en ole astrologi, mutta voisin kuvitella etten itse jaksaisi haaskata aikaa moiseen. Ei ole sitä todistelun tarvetta, nääs. Mutta toivottavasti jotkut ryhtyvät, ehkä siitäkin joku skeptikko saa sitten taas pähkäilyn aihetta. :-)
Kiitos itsellesi, kun vilkastit palstaa ja tervetuloa toistekin.
Jatketaan tästä päästä. Aloitin tuolta lopusta eli tämä vastaus siis sen jälkeen.
Hiukan vanhoja lehtileikkeitä käytät. Jos olet tieteen piiristä tiedät, ettei viisi vuotta vanhemmilla lähteillä oikein tee mitään elleivät ne ole klassikkoja. Eli se kyllä latistaa kritiikkiäsi aika lailla. Kirjoituksestasi jää tässä vaiheessa se tunne, ettet tunne suomalaista nykyastrologiaa, jossa mm. tiedettäkin on käsitelty. Tällainen argumentointi vertautuu oikeastaan siihen, mistä itse puhut, kun sanot, että astrologit tutkivat astrologiaa vain omasta näkökulmastaan (viittaus rahoitukseen). Sinä käytät nyt lähteitä samassa merkityksessä mutta omasta näkökulmastasi. Eihän se näin käy. Sinun pitää tulla ajanmukaisilla väitteillä keskustelemaan, jos haluat tästä aiheesta vaihtaa ajatuksia. Väitteesi ovat nyt valitettavan ajastaan jäljessä.
Tuo nyt riippuu AIVAN TÄYSIN ALASTA. Esimerkiksi tietotekniikan osalta asia on toki noin, mutta kun kyseessä on astrologiaa yleisesti käsittelevä julkaisu, ei sen todenmukaisuus vanhene mihinkään.
Argumentit tekstissä olivat täysin ajanmukaisia.